Tämä päivä on mennyt yleisessä
hössöttämisessä, nettiuutisten lukemisessa sekä tavaratoimitusta
Lopen suunnalta odoteltaessa. Vaan oli aamu mielenkiintoinen, sillä
Hämeen Sanomissa Susanna Kinnari-Kuparinen oli kirjoittanut ns.
lehden etusivun alanurkkaan mukavan ja mielenkiintoisen artikkelin
ruokakeskusteluista maassamme.
Varmasti kukkan ei ole voinut välttyä
keskustelunaiheesta nimeltä karppaaninen. Osa meistä on sitä
erinäisin menestyksin tai menestyksettömyyksin jopa kokeillut. Itse
olen valmis lukeutumaan juuri tähän luusereiden ryhmää ja samalla
varmaan varsin suureen joukkoon. Meitä on paljon ja joukkomme
varmaan kasvaa. No,onneksi yhteydenotto Anneen ja maanantai-illat
ovat pelastaeet minut ja jopa terveyteni sekö fyysisen kuntoni.
Ehkäpä keskeisimmäksi toimittajan
Kinnari-Kuparisen artikkelissa kohoaa erillinen lausahduksen
siteeraaminen omana värillisenä laatikkonaan: ”Miksi ruoan
ympärille täytyy rakentaa uskontokuntia?”Ha toteaa
kirjoituksessaan karppauksen olevan jo lähes mennyttä historiaa ja
uusien ruokauskontojen olevan tulossa. Erityisesti hän otaksuu
gluteenittoman ruokavalion saapumista jo tänne Suomeenkin. Tässä
ruokavaliossa terveet ihmiset pyrkivät välttämään
gluteenipitoista ravintoa. No, tietenkin kyse on alkujaan Amerikasta
lähteneestä villityksestä, jolla joku on joskus onnistunut jopa
pudottamaan painoaan kilon tai pari.
Nykyisin tuollaisen gluteenittoman
ruokavalion noudattaminen on helpohkoa, ennen oli toisin, sillä
perinteinen ruokavalio on koostunut viljatuotteista, joissa on ollut
runsaasti gluteenia, eli ruis- ja ohjapuuroa sekä ruisleipää.
Juhlapäivinä on ehkä tarjottu ja saatu vehnästä. Toisaalta
itseni korvaan särähtää vähän se kun joku on oikeasti
gluteenille allerginen tai jopa viljan proteiineille, kuten
veljenpoikani vaimo ja pienet tyttäret. Se on todella suurta
huolellisuutta vaativa ongelma, sillä uskomattomasti jopa hilloin
laitetaan vehnäjauhoja niiden tehdasmaisessa valmistuksessa.
Toisena esimerkkinä toimittaja tuo
esiin paleo-dieetin. Tietenkin kaltaiselleni historioitsijalle asia
on aivan selvä, mutta harva ihan tavallinen tallaaja tietää mitä
asialla oikein tarkoitetaan. No, kyseessä on tietenkin kivikautinen
ruokavalio. Ruokavalio koostuu oletuista kivikauden ruoka-aineista,
kalaa, vähärasvaista lihaa,vihanneksia, juureksia ja hedelmiä.
Viljatuotteet siitä puuttuvat tyystin. Mutta niin puuttuvat myös
erilaiset ötäkät ja muut vesien antimet. Ehkä tuo lihakin oli
kivikaudella rasvaisempaa, ainakin se piti itse kovalla työllä
pyydystää. Ja sitten se kivikauden ihmisten elinikä oli vain ehkä
noin kolmasosa tai jopa neljäsosa nykyihmisen eliniästä. Eli josko
se olikin ruokavalion syy ja ehkä he pysyivät hoikkina juuri
ravinnon vähäisyyden tai jopa puutteen vuoksi.
Mutta kun siirrymme arkiseen
realismiin, niin juuri VLCD-tuoteet, eli vähäkalorisen dieetin
tuotteet, ovat osoittaneet testatusti tehonsa painonpudotuksessa
että painonhallinnassa. Noita tuotteita on markkinoilla hyvin
erimerkkisiä ja monen laatuisia. Voi harrastaa itsenäisesti tai
sitten ryhmässä, kuten itse teen. Ehkä keskeinen kriteeri on
tuotteiden maksu, sillä ne oikein käytettyinä ovat lähes yhtä
tehokkaita. Minusta juuri maksu ja sitä kautta käytön
miellyttävyys ovat keskeisiä kriteereitä. Näin olen päätynyt
ryhmässä tapahtuvaan hoikistumiseen ja Slanka-tuotteiden makuun.
SLANKA
Tänään olen nauttinut kaksi annosta
Slankan Tutti Frutti pirtelöä, siis kaiken muun lisäksi. Aamulla
tein sen vähäiseen nesteeseen, eli noin kahteen desiin kylmää
vettä. Sen jälkeen sekoitettuna se oli lusikoitavan paksua ja
riitti mainiosti aamiaisekseni teen ja mehulasin kera. Nyt
iltapäivällä otin toisen annoksen ja sekoitin pussillisen noin 6,5
desiin vettä. Ja miten se olikaan vielä paksua ja nautittavan
makuista. Sitä tosi ei pitänyt lusikoida vaan ihan lasista hörppien
sen nautin. Eli tuote kesti myös runsaan laimentamisen ja se on
hyvä, sillä vedenjuontini pitää olla melkoinen lääkärien
määräysten mukaisesti.
Toinen, tosin vähämerkityksellinen
seikka, on aineen eli jauheen koostumus. Aiemmissa dieettipusseissa
ollut jauhe jää astiaan laitetun veden pinnalle kellumaan.
Kuitenkin Slanka painuu välittömästi pohjaan ja on siten helpompi
mixerillä eli sauvalla sohaista sekaisin. Ei pölyä ja tomuta kuten
pinnalle jäävä tekee.
Olen siis tyytyväinen Annen valintaan,
toistettakoon se tässä vielä kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti