Dieettipäivä 133

Stanisław Wyspiański (1869–1907): Uni.

Tänään en uskaltanut lähteä kuntosalille enkä edes uimaan. Olivat paikat sen verran arkoina, jotta piti pienellä kipulääkityksellä itseään rohkaista. Taisin haukata kahtena edellisenä päivänä aivan liian suuren siivun. Mutta yritän tehdä huomenna uuden vierailun ja ottaa asian hivenen rauhallisemmin. Onneksi ei enää ole migreeniä, se poisjääminen on muuten seurausta pään verisuonten kalkkeutumisesta. Jotain positiivistakin on siis vanhenemisessa.  Eli nyt oli paikkojen lisäksi vain pää pipi, ei hurjasti eli lattialle vaipumiseen saakka, vaan sellaista lievää se oli.

Jos en siis kyennyt harrastamaan fyysisiä aktiviteettejä, niin toki saatoin harrastaa henkisen viljelyn sarkaa. Löysin näet kylän kirpputorilta eilen sinne poiketessani pari kirjaa – ihan vaan sattumalta. Isokokoinen kuvateos ”Kartanon mailla” kertoi eri pulilla Suomea sijaitsevista kartanoista ja niiden historiasta ja nykyhetkestä. Sen ehdin jo lävitse lukaisemaan, lähinnä selailemalla. Ei tosin vastannut odotuksiani, mutta halpa oli hintakin. Ehkä oli liian kriittinen lukija ja odotin enemmän historiallista ja yhteiskunnallista otetta kirjoittajilta. Joskaan valokuvatkaan eivät nyt kovin ihmeellisiä ole.

Toinen on huomattavasti pienempi teos, jonka tekijä oli kaikkien tuntema ministeri, kansanedustaja, psykiatri, lääkäri, runoilija, pianisti ja monialainen yhteiskunnallinen vaikuttaja Claes Anderssonin teos ”Luova mieli”. Teoksessa hän monipuolisesti käsittelee kirjoittamista niin ammattina kuin harrastuksenakin. En todellakaan haaveile kirjailijan urasta, mutta kirja oli tavoitettaan huomattavasti suurempi, se oli hyvin yleisinhimillinen ja humaani. Se sisältö henki kirjoittajansa laajaa sivistystä, sellaista, jota suomen ruotsinkielinen kulttuuri parhaimmillaan voi olla.

Nyt haluankin ehdottomasti lainata kirjan luvussa ”Runo unessa, uni runossa” –luvun lainausta. Kirjailija on valinnut Nobel-kirjailija Wislawa Szymbroskan runo ’Unien ylistys’ vuodelta 1972:

Unissani / maalaan kuin Vermeer van Delf.

Puhun sujuvasti kreikkaa / enkä ainoastaan elävien kanssa.

Ajan autoa, / joka tottelee ohjaustani.

Olen lahjakas, / luon suuria runoelmia.

Kuulen ääniä / kuten kunnioitetut pyhimykset.

Hämmästyisitte, / kuinka loistavasti soitan pianoa.

Lennän niin kuin pitääkin, / eli omin avuin.

Kun putoan katolta, / osun pehmeään ruohikkoon,

Minulle ei tuota vaikeuksia / hengittää veden alla.

En valita: / onnistuin löytämään Atlantiksen.

Ilokseni osaan herätä / aina enne kuolemaa.

Heti sodan puhjettu / käännän kylkeä.

Olen aikani lapsi, / mutten pakosta.

Muutama vuosi sitten / näin kaksi aurinko.

Ja toissayönä pingviinin. / täysin selväti.

(suomennos Jussi Rosti)