Takajälkä, Norppa ja Keskussairaala

Punaisella merkitystä on kyse!

DIEETTIPÄIVÄ II - 122

Takajalka

Jostain oudosta syystä tuo vasen takajalkani vaivaa edelleenkin. Yleensä nuo iskiashermon kivut menevät ohitse yhdella akupunktiokerralla, vaan ei nyt ole moista onnea käynyt.

Tänään piti myöskin korvata tiistainen lastenhoitotapahtuman tähden väliin jäänyt vierailuni Hoikistamossa. Se ei onnistunut, koska temleader Anne oli yksi kotona sairaan lapsen kanssa. Minä en nyt koskaan voisi häiritä sairasta lastaan hoitavaa äitiä, olipa kyseessä ihan mikä tahansa oma asiani. Aina voin saada jollain toisella kertaa täydennys Slanka-tuotteiden valikoimasta. Pitää myön muistaa kulunut sanonta: ELÄMÄ ON!

Juuri tuon vasemman takajalan tähden on jäänyt kaikki enempi liikkuminen väliin, sillä jalka ei siedä vaan liikkumista, mutta ei toisaalta myöskään paikallaanoloa. Kaikkein eniten pelkään vieroitusoireita. Olenhan käyttänyt Panacod kipulääkitystä tuskien lieventämiseen. Aiemmin kun olen moista käyttänyt niin olen tuntenut käytön loputtua jonkinlaisia vieroitusoireita ja niitä en yleisemmin haluaisi iselläni olevan. Siksikin olen kovin rajoitetusti tuota lääkitystä käyttänyt. Mitään tiukempaa en Marevanlääkitystä nauttivana voikaan käytätä.

INR

Huomenna on taas päivä INR-kokeen. Edellinen kerta oli vain viikko sitten, mutta se nyt vaan on niin, että ei koko Marevanin käyttöaikana ole saanut pidempää välisikaa koheille kuin kaksi viikkoa. En vain tiedä syytä miksi tuo arvo voi vain yhden viikon aikana heittelehtiä suositusarvojeni rajoen vaälisellä alueella todella rajusti.

Kuitenkin se on taas sitä osa sitä elämää, jonka toisella kierroksella onnekkana olen. Voinkoedes toivoa enempää, sillä sehän pitää minut hengissä ja saan nauttia tästä jatkoajastani.

Ken lapset

Kun olin eilenkin lastenhoitajana, niin meille syntyi neitien kanssa syvä filosofinen keskustelu. Kun kerroin, että kun minulla ei ole omia lapsia... niin nuorin neideistä 5 v. keskeytti sanomiseni ja tokaisia, että onhan sinulla meitit! No, voiko mikään sulattaa varmemmin jään isosedän sydämestä kuin tuollainen sanonta. Se oli uuden elämäni


DIEETTIPÄIVÄ II - 123

Keskussairaala

Vähän ennen kotiutus Oscarin jalat.

Tuohon päättyi tekstini elilen illalla klo 21:20. Sitten tunsin oikean käteni menevän veltoksi ja myös vaikutuksia puheentuottamiseen oli. Pistin heti napapiikin 0,4 ml ammoksen Klexane -nimistä ainetta. Se ohentaa verta jopeasti ja toimii siten mahdollisten tukkeiden liuottajana. Onneksi sitä löytyi vielä kotoonta yksi annos. Kello 21:30 soitin paikalliseen Keskusairaalaan, että miten on äijän laita ja he käskivät soittamaan hätäkeskukseen, johon tietenkin soitin. Lupasivat sieltä lähettää auton viemään äijän retaletta Keskussairaalaan.

Sinne pääsin ja loistavasti ottivat vastaan ja aloittivat tutkimukset ja selvitykset tilastani. Pää radiottiin ja vertakin otettiin ja kaikkin mahdolliset testit tehtiin. Alkuyöstä siirrettiin neurologian osastolle ja sen tarkkailuhuoneeseen jossa sain melkoisen määrän letkuja minääni.

Diagnoosi

Hyvin yksinkertaisesti kyseessä oli TIA-kohtaus, jollaisen koin noin vuosi sitten. Taitaa tulla moinen tavaksi. Onneksi oli piikittänyt itseäni niin ei tarvinnyt enää muuta lääkehoitoa, sillä INR-arvoni oli 3,45 eli melkoisen hyvä tilanteeseen sopivaksi. Nyt TIA-kohtaus oli huomattavasti laimeampi kuin vuosi sitten.

Tänään minut kuitenkin pakkopoistettiin sairaalan kirjoista. Olisin sielä toki viihtynyt pitempäänkin, vaan pitivät kuntoani niin hyvänä, että kotiin vain ja kiireesti!

Lääkitystä hivenen muutetiin ja päälle pamahti kuukauden ajokielto, jota ei tarvitse lääkärin purkaa eli se on minun ja lääkärin välinen sopimus. Mutta sen toki pidän! Olihan saman juttu edelliselläkin kerralla ja silloin tarvitiin lääkärin lujpa sen purkamiseen.

Nyt väsyttää, sillä nykyin mennä yönä vain puolisen tuntia, kun en voinut ottaa laitteiden tähden nukahtamislääkettä. Mutta elämä voittaa kuten sairaala nämä kotiolot.