lauantai 7. huhtikuuta 2012

Dieettipäivä 176


Paikkoja, joissa olen viihtynyt ja olostani nauttinit: Firenze.

Tämä tästä nyt vielä puuttui. Pää on kun Haminan kaupunki, siis sekava ja vaikea ymmärtää. Eli varmaankin sain tartunnan keskussairaalasta, sillä nyt tapahtumista on kulunut vähän rohkea viikkoa ja nyt se on päällä. Se alkoi jo eilen iltasella. Kyse on tietysti joka paikan ja toiminnan vaikeuttajasta eli flunssasta, jota kovin ystävällisesti nimitetään räkätaudiksi. Sitä se todella on mitä suurimmassa määrin ja aivan kirjaimellisestikin.

Tämä niljakkeinen päivä on kulunut lähinnä sängyn käyttämisessä. On tosin ollut vierasta ja tuttua käymässä ihan omin tarpein. Oli kyläilemässä saman aikaisesti jopa kahdeksan alle kahden vuoden ikäistä tenavaa, joista neljä jäi vieläpä hoitoon muutamaksi tunniksi. On se vaan niin raskasta tuo lasten hoitaminen, että ei siitä tahdo ikäiseni vanha äijä selvitä edes hengissä, saati hyväkuntoisena.

Nyt olisi hyvä tilaisuus pohdiskella lihavuuden ja bisneksen yhteiseloa. Jokainen meistä tietää, että vihreät kuulat eivät lihota, no jos ne lihottavat,niin sen ihan vähän vaan. Jokainen tietää myöskin, että roskaruoka ei lihota, se vaan maistuu niin ihanalta. Jos se lihottaa, niin varmaankin ihan vähän vaan.

Jokainen meistä tietää, että asia on todellisuudessa päinvastainen. Kaikki nuo ja paljon muuta muuttuu meissä läskiksi aivan kuin itsestään. Ei niitä läskejä tilata eikä niitä ole edes pyydetty. Mutta prosessi on ihmeellinen ja hienovarainen. Ehkä meille on vielä syvälle ihmiskunnan perusperimää koodattu tarve ottaa itsellemme mahdollisimman paljon ravinto jos ja kun sitä on saatavilla. Ei ole menneisyydessä eli historiassa kovin pitkää aikaa siitä, kun punakka ja rehevä ihminen oli terveyden symboli. Vastaavasti kalvakka ja laiha oli todellinen tautien keskus, oli ainakin tuberkeli jne. jne. Todellisuudessa tuo punakka ja tukeva henkilö omasi varmasti verenpainetaudin ja kuoli huomattavan nuorena verisuoni- ja sydänoireiden kaataman. Tietenkin tuolla kalvakalla laiheliinilla saattoi olla tuberkeli, mutta ei heillä toki kaikilla sitä ollut.

Kun olemme siirtyneet mahdollisimman pitkälle jalostetun ruoan käyttöön, niin samalla olemme sitoneet itsemme ruoskaruoan orjiksi. Tämä on yltäkylläisen yhteiskunnan ongelma. Liikemiehet tekevät rahaa mahdollisimman pitkälle jalostetun ravintomme kera. Se nyt kuuluu nykyiseen yhteiskuntaamme. Ja tietysti me lihoamme liikunnan ja varsinkin arkiliikunnan puutteessa ja ravinnon kalorimäärän kohotessa. Läskit ovat kalliiden laulujen lunnaat, niistä ei voi ihan helpolla luopua ja ne ovat meille rakkaita.

Joskus me jotkut harvat toteamme, että nyt riittää! Ryhdymme epätoivoisesti etsimään parasta keinoa päästä eroon liioista kiloistamme. Kaiken pitäisi tapahtua helposti, vaivaa näkemättä ja nopeasti. Pitäisi olla jokin ihmepilleri tai vastaava, jonka nieleminen sulattaisi kilot pois ihan noin vain sukkelaan. Mutta, totuus on karu. Ihmelääkettä tai mitään vippaskonstia ei todellisuudessa ole. Meille tietämättömille uskotellaan sen ja tämän olevan oikotie onneen ja kun käytät tätä niin kilot katoavat kuin taikasauvaan iskusta.

Ja taas me maksetaan. Näin meitä rahastetaan läskien hankinnassa ja sitten niiden lähdettämisessäkin. Todellisuudessa oikotietä onneen ei ole, ei ole ihmelääkettä tai kikkaa tai keinoa. On vain raskas taistelujen polku, jota voi seurata ja siihen voi avuksi ottaa esim. oman kokemukseni mukaan tukiryhmän ja sille oivallisen vetäjän. Lisäksi voi avittaa tuloksiin pääsemistä VLCD-dieetillä, mutta ei sekään mikään imeaine ole, vaan vaatii slankaamistaja uudelleen slankaamista, Hoikistamossa käymistä ja Slanka-tuotteiden nauttimista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti