Melkein pilvetön taivat. Kuvaaja Teresa Lehikoinen. |
Olin näet penkomassa autotallin kaapistoja, joihin
on säilötty mittava määrä kirjallisuutta, arkistoja ja näköjään valokuviakin. Mitä
kaikkea unhoon painunutta sieltä löytyikään? Olen hankkinut melko monta kirjaa,
jotka ovat jo olleet noissa varastokaapeissa. Ja sitten siellä oli tosi monta
tarpeelliseksi toteamaani teosta. Taisin ihan hihkua onnesta ja tyytyväisyydestä
noiden löytöjen tekemisen yhteydessä.
Mutta yhdestä olen vaan entistä varmempi. Minä
tarvitsen vertaistukiryhmää ja sen hyvää vetäjää, joka toimii koko porukan teamleaderina.
Kuten Anne onnistuneesti roolinsa osaa hoitaa. Nyt on jo kulunut melkoinen aika
kun olen viimeksi ollut aikuisen oikeasti läsnä. Alkaa olla aika jo ryhtyä
taisteluun matador. Härätkin ovat valmiina
ja kuopsivat tannerta puhkuen.
Jos en tulevaan tapaamisen vielä pääse, niin on
keksittävä muuta keinoa. Vielä näet epäilen peffani kestävyyttä 17 kilometrin
matkalle ja saman verran takaisin kotiin. Se on tosi kova urakka, joskin siinä
saa välillä yli tunnin lepohetken. Toisekseen tien pitäisi olla kuiva, sillä
edelleenkään minulla ei ole pyörässäni niitä lokasuojia. Varmaankin
korkeakuvioiset renkaatkin heittelisivät kuraa vaikka lokasuojat hankkisinkin.
Pitää toivoa ja pyytää täti Köksää toimittamaan minulle tarvittavat, jos en
siis pääse vielä tuolloin paikalle Lopen Joentaa.
Keskeistä kuitenkin niin arkistojen penkomisessa
kuin tapaamisen odotuksessa on kuitenkin muistaa, että slankatataan ja
nautitaan todella maukkaista Slanka-tuoteperheen tekemistä tuotteista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti