Dieettipäivä 198

Hämeenlinnan alkuperäinen rautatieasema vuonna 1901.

Nyt olen lopullisesti varmistunut siitä, että sykelaitteissani ei kaikki ole kunnossa. Olin tänään tunnin ja 4 minuuttia kestävällä pyöräretkellä. Ja mitä näytti MemoryBelt? Paidan ja muiden vaateiden pukeminen olisi saanut sykkeeni kohoamaan noin 120 sykettä per minuutti. Sitten kun lähdin liikkeelle ja varsinkin tuolla Rauhalantien melkoisessa ylämäessä, jota on varmaan toista kilometriä, niin syke oli vain noin 32 sykettä per minuutti. Mielestäni homman olisi pitänyt mennä päinvastoin.

Kaikki muukin meni tänään totaalisesti pieleen. Kännykällä tuli reitistä ihan oikeata tietoa, vaan en osannut sitä tallentaa ja se katsi ikuiseen bittiavaruuteen, jossa niidenkin bittien on hautausmaa. Sport Tracker näytti kuljetun matkan, ajan, kilometrille käytetyn ajan, käytetyt kalorit jne. Kuitenkin kaikki se katosi. Ihan oma moka.

Onneksi menen viemään veljenpoikaa vaimoineen keskiviikkona Pariisin koneelle ja sellaiseen aikaan vielä, että pääsen lentoaseman lähellä sijaitsevaan Suunnon huoltoon, jonne laiteeni saatan. Ja saavat luvan naittaa ne kaikki keskenään. Siis MemoryBeltin, Suunto t6 –sykemittarin ja se vyön sekä polkupyörään asennettava bikebodin.

Mielelläni siis kehuskelisin tunnin uurastuksellani, vaan joudun tyytymään Kuopion tieteilijöiden antamaan arvioon. Jos matka oli 13 kilometriä ja siihen kului aikaa tunti ja neljä minuuttia, niin kalorin kulutukseni oli heidän mukaansa 792 kilokaloria, joka saattaa hyvinkin pitää paikkansa. Samoin olisin ansainnut saaliikseni 384 MET-minuuttia.

Mitä tulee muuhun elämänmenoon, niin kun nyt saan ajoluvan Vapusta lähtien, niin edessä on matka Levin korpeen. Olen juuri tilannut huoneet Kempeleeltä, Oulun kupeesta, jossa aiomme viettää yön menomatkalla. Voi moinen tapahtua myös kotiinpäin tullessa. En halua vielä rasittaa itseäni liiaksi, koska olen heikko ja vajavainen, tiedän sen ja tunnen itseni. Tosiasiassa eihän koko matkaan mene kuin noin 12 – 13 tuntia. Kuitenkin kyse on liikenteestä, eikä hetkellisestä urheilusuorituksesta.

Tietenkin aion myös matkalla ja perille Slankata, miten voisinkaan olla ilman. Kyse on vain keinoista. Anne on todennut, että Slanka ei säily kovin käytettävänä pitkiä aikoja, ja se taidetaan mainita käyttöohjeistuksissakin. Voisin pistää termariin kylmää vettä ja siihen Slankaa, mutta ehkä ei ole kannattava ajatus. Toisaalta jos termarissa on kylmää vettä ja siitä kaataa veden mikseriin ja siihen Slankan ja sen sekoittaa, niin se voisi olla yksi mahdollinen tapa nautiskella. Mutta miten pestä mikseri jokaisen käytön jälkeen? Pitääkö käyttää pesemätöntä mikseriä useamman kerran? Vai pysyä samassa Slankassa koko matkan ajan ja taas kotiin palatessa olisi toinen Slanka vuorossa.
On sitä vanhalla äijällä murheita riittämiin, eipä tule aika pitkäksi!