keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Dieettipäivä 180

Kyllä elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa!

Otti kuusi kuukautta, että onnistuin tekemään suoraan blogauksen Word 2010- ohjelmasta. Mutta tältä päivältä onkin runsaasti kerrottavaa, silla tapahtumia on ollut enemmän kuin tarpeeksi.

Tietenkin keskeisin asia oli täti Köksän tapaaminen, niin ja hieno Volkswagen Passat CC –autonsa, valkoinen ja kiiltävä. Olen siitä avoimesti kateellinen hänelle. Kehtaan sen jopa tunnustaa. Tuollaisella pirssillä kun voisi hurautella. No, ei minulla ole lähes kuukauteen edes ajolupaa, joten haaveilla aina voi ja kaikkea ei voi saada. Kuitenkin sain häneltä viikon pussit, jotka olin tilannut Annelta. Hän oli heti eilen ja siinä samassa kun asiaa esitin, lupautunut tuomaan ne Koskiin. Eli matkasin kävellen kylämme uimahallille, ja sain täti Köksältä tuomiset. Hänelle on suuri ja kaunis kiitos ystävällisestä teostaan. En varmaan osannut edes tarpeeksi kiittää häntä asiamiehenä toimimisesta.

Kun kerran oli uimahallilla, niin tietysti menin uimaan, siis kaikkien tieteen ja taiteen sääntöjen mukaisesti. Ja vesi oli tietysti märkää, mutta se oli myös melkoisen liukasta. Eli olen hyvin tyytyväinen omaan saavutukseeni sairaalakeikan ja flunssan potemisen jälkeen. Miten rajusti ihmisen mieli voikaan muuttua. Olin niin väsynyt, masentunut ja kaikkeen toiminaan suhtautunut vielä maanantaina, mutta ehkä se eilinen ryhmäterapia hoivasi minua oikealla tavalla. Sain voimaa ja puhtia tehdä sen mitä tänään tein. 

Koska olin kävellen matkassa, niin tietysti pistelin rivakasti matkat kodin ja uimahallin välillä. Mutta altaassakin vietin muutamaa minuuttia vaille kaksi tuntia. Muistin tankata ja tyhjentää monesti koko katkan ajan. Nyt muuten taitaa olla sydämen sykkeet paikallaan, sillä niin radikaalisti sykevyön mittaama tulos poikkesi ennen sairaalareissua olleista tuloksista.

Jostain ihmeen syystä koko 3 tuntia ja 35 minuuttia kestävän projektini kalorinkulutukseksi tuli huikaisevat 2741 kilokaloria. Siis moista lukua en osannut aiemmin edes uneksia. Matkaa taittui uimisessa 3 kilometriä. Ei nyt niin kovin kunnianhimoisesti, mutta todella tyytyväisen oloisesti kehun itseäni. Vanha äijä nousi sairasvuoteeltaan ja päräytti hienon saavutuksen, ja vielä uimalla rintaa. Entä se syke? Korkeimmillaan pulssi kohosi uinnin aikana 149 syke per minuutti, Alimmillaan se pompotti vain 38 per minuutti. Se ei ole mikään vuono ja sitä oli todella vain vähäisessä määrin. Keskiarvosyke oli 98 per minuutti eli en ole koskaan moisesta edes nähnyt unta. Kyllä se yhden lääkkeen poistaminen oli todella tehokas toimenpide. Voin vain kiittää sairaalan lääkärikuntaa.

Entäs se usein mainostamani tehokkuus tämän päivän urheilusuorituksessa? 33 minuuttia meni kevyesti, 20 minuuttia kohtuullisesti, 28 minuuttia reippaasti, 42 kovaa ja 1 tunti ja 31 minuuttiia erittäin kovaa. Taas lukemia, joita en osannut edes ajatella. Nyt mittarissa on varmasti vikaa, tosin toisin päin kuin ennen sairaalamatkaani. Yleisarvosana on 5,0 eli mahtava suoritus. Nyt taitaa tietokoneohjelma liioitella, mutta niin se vain yrittää näyttää.

Päivän kolmas erityistapahtuma oli kummityttöni Lindan vierailu Brysselistä. Hän tuli isänsä, erittäin rakkaan ja hyvän ystäväni sekä vanhemman sisarensa Cristyn kanssa käymään. Lomalla kun suomessa piipahtavat. Tämä setä Brysselin vierailu oli minulle hyvin tärkeä, kuten hänen ja perheensä vierailut aina ovat. Minä kun en halua enää matkustella, kiintiöni matkustamisessa on tullut täyteen, niin heidän näkemisensä on aina ilo mielelle ja sielulle. Tällaisina hetkinä vanha ateisti ja agnostikko uskoo sielun olemassaoloon. Muutoin tosin sellaisin toki kiellän tai en ole edes sen olemisesta kiinnostunut.

Ehkä parasta oli ihanien pienen suklaasta valmistettujen pääsiäismunien tuominen. Belgialainen suklaa on varmasti eräs maailman parhaista. Yhden pienen munan tietenkin saatoin syödä, enhän voi aiheuttaa nuorella 7-vuotiaalle neidille aiheuttaa suurta pettymystä. 

Melkein unohdin kertoa, että uimahallin vaaka, joka tietysti on kiltimpi kuin Annen Hoikistamon vaaka, näytti tänään uinnin jälkeen kaikkien aikojen alhaisinta lukemaa. Viisari osoitti 116,9 kiloa, eli ainakin kilo eroa siinä Annen vaakaan. Kuitenkin join suorituksen aikana litran nestettä. Eli ehkä olen onnistunut pitämään saavutetut linjat ja ehkä hivenen niistä luopumaankin. Kiitos Annen, vertaistukiryhmän ja slankaamisen Slankalla!

 


 

1 kommentti:

  1. Hienoa Oscari! Onnea uudesta lukemastasi!!! Ilo on minun puolellani, jos vain voin sinua auttaa! Minuunpa oli "ammattitauti" iskenyt ja 400 g oli pääsiäisherkut pulskistanut minua. Joten en voi kun puolestani ihailla sinua, päättäväisyydestäsi ja sitkeydestäsi, sinä jaksat vastoinkäymisistä huolimatta jatkaa matkaasi. Minulla taisi olla se Annen "rampilla" käynti, ainakin toivon niin. Ja nythän on kesärajoitukset moottoritiellä, että ei auta kun minun jatkaa kaasupohjassa kohti tavoitetta! Mukavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista