Dieettipäivä 183

Oscariko se on?

Tänään on ollut kaltaiseni vanhan äijän elämässä säpinää. Veljenpoika tuli käymään 4 lapsensa kanssa, ikävälillä 1,3 – 8 vuotta. Oli hänellä asiaakin, olin jopa kutsunut. Lounasta tarjottiin ja sitten töitä tekemään. Sain polkupyörän eturenkaaseen täytettä sillä siihen pitää olla erilainen hengenlisääjä kuin takarenkaaseen, johon siihenkään ei tavallinen järjestelmä onnistu henkeä pistämään. 

Tärkeintä oli kuitenkin kirjaprojektini eteneminen. Olen sitä töstänyt eli editoinut vanhalla PageMaker 7 –ohjelmalla. Vaan en saa sillä onnistumaan painon vaatimia PDF –tiedostoja Vanha mikä vanha, ei se korjaten parane näin tietokoneiden aikakaudella, Mutta nyt minulla on hieno Adoben InDesign C55.5, jos olen oikein ymmärtänyt. Katso ongelma on yhtä ihmeellinen kuin Slanka –projektini, se toimii kuin unelma ja vain parin tunnit uuden oppimisen jälkeen tein kirjan valmiiksi painoon. Samalla tietenkin myös valmiin kannen, eli molemmat kansisivut.

Olen siis harrastanut luovaa tekemistä, ei lannan tai lumen parissa, vaan ihan henkisemmissä tekemisissä. Nyt Nuorena, nöyränä ja naimattomana –teos lähetetään kustantajalle ja painoon. On muuten helpottava tunne. Pitää huomauttaa, että teos ei ole Oscarin omatekemä, olen vain edistoinut teoksen painokuntoon. Kirjoittaja on aivan toinen henkilö, eräs tärkeä perhetuttavani ja perheemme hyvä ystävä.

Tuolla ylhäällä on setä Brysselin nuorimman tyttären Lindan tekemä piirros. Kuvaakohan se hänen vanhaa kummisetäänsä? Mielestäni jopa erittäin osuvasti nuori 7-vuotias neiti hahmotta Vanhuksen, jopa hivenen äreänkin – ainakin joskus.

Olen tänään huomannut ja muutkin ovat siitä sanoneet, että kyllä se kari viikkoa sitten tapahtunut ei mennyt ohitse aivan jälkiä jättämättä. Olen huomannut että joudun tapailemaan puhuessani ihan tavallisiakin äidinkieleni sanoja. En tosin ole vielä taantunut sisareni paljon mainostamalle fifi-kielen tasolle. Sitähän olin silloin kun iso kämmi tuhosi koko kolmannen puhekeskukseni, jossa sijaitsee äidinkielen taidon. Mutta sen huomaa myös kirjoittamisessa, oudosti näet vaan kirjaimet unohtuvat ja sanatkin lyhenevät. Kirjaimet menevät jopa outoon järjestykseen. Onneksi on edes jonkinmoinen kielentarkistus tässä ohjelmassani.

Mutta c'est la vie, kuten nuo fransut helposti toteaisivat. Eihän suomaisen edes tarvitse osata suomea, toteavat he yhtä helposti.