tiistai 10. huhtikuuta 2012

(Video)tapaaminen 25 ja dieettipäivä 179

Ei se koskaan ihan oikeata tilaisuutta korvaa. Ei saa samaa otetta kuin livenä. Tänään olin siis Annen, täti Köksän ja täti Mintunäidin kanssa yhteisessä videotapaamisessa. Mutta olisin todella kaivannut täti Open läsnäoloa, vaan ei häntä näkynyt saati kuulunut. Nyt pitää heristää nuoremmalle kollegalla sormea, vaan ei ihan vielä nyrkkiä. Hän ei saa aiheuttaa vanhalle äijälle taloudellisia ongelmia, sillä vihreiden kuulien heitteleminen heinäkuussa tulee melkoisen kalliiksi kaikille heittelijöille. Eli täti Open pitää kipin kapin ilmoittautua Annelle ja tukiryhmälle. Me ei muuten rakasteta täti Opea ja miten hän voi edes opettaa, jos me emme rakasta häntä?

Tänään vointini on huomattavasti parempi kuin eilen. Silloinhan en jaksanut edes tätä blogisticuksen virkaa hoidella. Mutta nyt olen lupautunut huomenna menemään uimahallille puolenpäivän jälkeiseen aikaan. Silloin näet täti Köksä tuo tarvitsemani pussit, eli saan taas slankata Slanka-tuotteiden avulla. Saa nyt nähdä menenkö ja kykenenkö edes menemään uimaan huomenissa? Se on suuri ja minulle tärkeä kysymys. Eli olenko siinä kunnossa, että henki kulkee veden alla ja miten yleensä henki pihisee. Toisaalta herra Brysseli käden tyttärensä (joista toinen on kummityttöni) kanssa tulee ehkä huomenna vierailemaan. Hän on ilmoittanut tulevansa joko huomenna tahi torstaina. 

Tänään pääsin jo autotalliinkin. Vein sinne kasautuneita erikoislehtiä. Niitä tullee erilaista ja kaikenmoisia. Mutta oli ihanaa edes tehdä jotain. Tuo videotapaaminen kuitenkin voimia edes yrittää jotain muuta kuin lakanoiden kuluttamista ja joutenoloa. 

Kuin ihmeen kautta törmäsin vuonna 2007 julkaistuun sydänliiton lähes 40 sivua laajan ja A4 kokoa olevaan kirjaseen Ylipainosta tasapainoon. Kokonaisuus on todella puhutteleva ja yhä ihmettelen sitä, mistä minulle moinen vihkonen on tullut. Ehkäpä se on peruja Keskussairaalan laihdutusprojektista, jossa hyvin tiedettiin omat ongelmani, sillä heillä oli käytössään kaikki se tieto, jota olen Hoikistamon ryhmässä joutunut kertomaan. Tietoa heille oli sairaalassa varmasti enemmänkin minusta, kuin minulla itselläni on.

Teosta on ollut laatimassa monipuolisista asiantuntijoista koostunut työryhmä. Eli sillä on kerrottavanaan painavaa asiaa, niin minulle kuin kaikille muillekin oman painonhallintansa kanssa kamppaileville. Minulle enemmän kuin monelle muulle, sillä kuuluun todella moneen riskiryhmään eli olen siis monivammainen.
Aion käyttää julkaisua vastakin kirjoittaessani näitä blogisticuksen ajatuksia, mutta otan esille nyt vain pari asiaa. Kirjanen on sisällykseltään seuraavan moinen:

                 Lähtölaskenta painonhallintaan
                 Syöminen on taitolaji                                       
                 Lisäpontta liikunnasta
                 Paino haltuun
                 Elämäntapamuutoksen tukihoitoja

Tuo otsikko Elämäntapamuutoksen tukihoitoja, mainitsee kaksi oleellista tukihoitoa. Ensinnä tulee erittäin niukkaenerginen dieetti (ENED) ja toisena seuraa lääkehoito. Veitseen turvautumisesta ei mainita yhtikäs mitään.

Eli Sydänliitto luokittelee tuossa em. julkaisussaan ENED –tuotteiden käytön hoidoksi. Sitähän se on ja parhaimmillaan se tapahtuu tukiryhmän ja sen pätevän vetäjän eli teamleaderin kanssa. Tästä on kokemuksia. Keskussairaalan projekti ja hoito loppu liian pian ja kuin seinään. Minä pystynyt jatkamaan, vaikka olinkin koko ryhmän paras pudottaja. Voittaja ei aina ole onnistuja, se koin todella karvaasti. Nyt kuitenkin on pitempi projekti ja hoito on järjestetty paljon huolellisemmin ja tehokkaammin.

Mitä joku puhuu ENED-tuotteiden käyttöä vastaan. Olipa se nimeltään mikä tahansa, niin tehosta voi olla varma, jos se varsinkin toteutuu hyvässä ryhmässä ja hyvän managerin toimesta.

2 kommenttia:

  1. Mukana ollaan edelleen! :D Ensi viikolla ihan livenäkin! Myönnettäköön, että pääsiäisenä en joka päivä Slankannut, mutta minulle on sattunut kumpaankin edelliseen tapaamiseen tärkeitä menoja päällekkäin... :( Eilen olin kuoroharjoituksissa, jotka olivat samaan aikaan. Tärkeistä treeneistä oli kyse, sillä tulevana sunnuntaina laulamme kuorokatselmuksessa. Ja tosiaan viikko sitten olin tekemässä politiikkaa... Tämä on niin kovin kiireistä tämä minun elämäni.

    Ei hätää siis! Still going strong! :)

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla, että täti ope menee lujaa. Kuten sanoin nuoremman kollegan täytyy kunnioittaa tällaisen vanehmman toiveita. Ei suinkaan niitä välttämättä noudattaa.

    VastaaPoista