Dieettipäivä 194

Olin tänään fillaroimassa, ihan mukavasti se menikin. Reitti oli osittain uusi, mutta toisaalta tuttu. Samalla tuli tietenkin hoidettua myös sosiaalisia suhteita. Tapasin näet entisen "talkkarin" ja siinä vierähti kuulumisia vaihdellessa tovi jo toinenkin. Keskeisintä oli kuitenkin, että uudistin kutsuni hänelle tulla Leville tai Inarille, kaveri kun on kovia kalamiehiä.
      Pyöräily kesti kaikkiaan 53 minuuttia ja metkaa taittui 8,64 kilometriä. Ei siis mikään merkittävä urotyö tai saavutus. Kuopion poikien laskentakone antoi tuolle saaliksi 656 kilokaloria ja 316 MET-minuuttia. Eli tämä taas kertoo puolestaan sen vakavan tosiasian, että edelleenkin olen sitä mieltä, että sykemittarissani on vikaa. Olihan näet suurin osa matkasta taitettu ja puuskutettu sykkeellä 31 sykettä per minuutti. Se ei voi pitää paikkaansa, koska lenkin loppupuolella mittari suostui näyttämään huomattavasti korkeampaa käyrää, eli noin 120 – 130 sykkeen minuuttisaldoa.
      Pitää laittaa huoltoon molemmat mittarit, jotta voin luottaa tulevaisuudessa niiden antamiin tietoihin. Se on henkeni mahdollisesti noiden mittareiden varassa ja tuo pieni ja pihisevä henkikultani on minulle vielä melkoisen rakas ja tärkeä.
      Kuitenkin olen slankannut ja nauttinut elämästä täysinäisin määrin. Miten voikaan oikea elämä olla näin ihanaa. Joskin lukemani kirja maailmankuvan muutoksesta tutkimuskohteena on ollut hivenen vaikeahko. Syynä on joko minun rajoittunut kapasiteettini ymmärtää asioita tai sitten tutkija kirjoittaa niin hienosti, että ei ehkä saa ketään muuta tajuamaan ajatuksiaan? Veikkaan viimeisemmän vaihtoehdon puolesta, joskaan en ole kovin fiksu minäkään!
      Täti sisaren kolmas kirja on nyt tuolla autotallissa hienoina niteinä. Kansi on todella kaunis ja olen suuresti ylpeä siitä saavutuksestani. Tämä oli hänen kirjoistaan ensimmäinen, jonka sain kuvittaa ja tehdä omapäisen mieleni mukaan. Olen muuten joskus uneksinut, että kirjankustantamon omistaminen ja sen toimintaan osallistuminen olisivat olleet elämäni suurin asia, jos ne olisivat vain toteutuneet.
      Mitä tulee yleiseen terveydentilaani, niin se on melkoisen vakaa. Verenpaineet ovat melkoisen hyvin tai ainakin kohtalaisen hyvin, hallinnassa. Veriarvot ovat oivalliset, ainakin keskussairaalan laboratorion mukaan. Marevan eli INR-arvo on asettunut oikeisiin uomiinsa. Tosin vielä en ole onnistunut tiputtamaan niitä 30 kiloa, jotka erikoislääkärimme minut määräsi kadottamaan. Se on vielä keskeneräinen projekti ja innolla sitä yritän toteuttaa. Vaan on se vaikeaa ja ainakaan se ei onnistu ilman tukiryhmää ja sen upeaa teamleaderia Annea. Nyt huomasin heti muuten masutiedot, jotka olivat paketin kannessa, kuten viimeksi. Tuolloin vaan niitä paketin sisältä etsin – minä onneton. Nyt on siis sekin synti suoritettu – ongelmitta.