Dieettipäivä 188

On tutun näköinen pyörä. Ihan kuin omani, vaan eipä ole!

Olo on kuin maansa myyneellä. Eino Leino sanoi joskus, että tässä menee kirjaton, karjaton mies. Vähän on samat tunteet kuin Leinon Einolla vuosisata sitten. Ja taas oltiin lentokentällä ja minä töppäilin ihan kunnolla. Pistin parkkimaksulipun hyvään talteen – tietysti. Kun tuli tarve poislähtöön, niin ei sitä lippu löytynytkään. Kaikki taskut tarkastin moneen kertaan, sillä ketäs muuta epäilisin kuin itseäni. Mentiin vielä autollekin, jota en itse ajanut. Ei se sielläkään ollut. Mutta kun oltiin tultu Riihimäen Lidliin ostoksille ja tuli maksun aika. Kortti löytyi, se oli näet lompakossa pankkikorin alla. Olinhan jo hakenut pysäköinnin neuvonnasta uuden kortin ja maksanut sen ja siten saanut luvan poistua alueelta. Enkä edelleenkään ajanut itse.

Illansuu toi mukanaan myös pyöräilyretken. Vaan olen jälleen pettynyt sykemittariini. Sillä se ei voi olla totta mitä se näytti. Mittarin mukaan aikaa kului 40 minuuttia. Kymmenen ensimmäistä minuuttia syke oli periaatteessa normaali eli kun valmistelun retkeä ja meni autotalliin. Mutta sen jälkeen se putosi tasoon alle 35 sykettä per minuutti, vaan ei mennyt alemmaksi kuin 31 sykettä per minuutti. Ja näin olisi ollut koko 30 minuuttia kestäneen pyrintöni ajan.

Todellisuudessa uskon ja tunsin, että syke meni todella korkealle, sillä aikuisen oikeasti jopa hengästyin ja puuskutin. Olihan tuon puolentunnin pyrähdyksen saali8, 57 kilometriä ja se antaa nopeudeksi 17 kilometriä tunnissa. Se ei ole kovin heikko arvo tällaiselle heikkokuntoiselle vanhukselle, Tuon matkan, vauhdin ja kartan mittasi Nokia Lumian Sport Tracker. Ohjelmaa kokeilin fillafoinnissa ensimmäistä kertaa, ja kokonaisuudessaan toista kertaa. Se toimi hienosti ja piirsi tarkan kuvan pyöräilyreitistäni.

Kyllä nykytekniikka on todella ihmeellistä, se toimii ja sitten se ei toimi. Ihan kuten aina ennenkin on ollut ja on varmaan aina tuleva olemaankin. Taisi menne Waltarin Mikan Sinuhe egyptiläisen ajatusten lainaamiseksi.

Kuten eilen aika epätoivoisesti kirjailin, niin en varmaan onnistu yksin painonpudotuksessa, enkä edes painonhallinnassa. Samaan viittasi vähäisen täti Opekin kannanotossaan aiempaan blogiini. On vain yksinkertaisesti tunnustettava tosiasiat ja toimittava niiden mukaisesti. Monesti olen näilläkin sivuilla jankuttanut, että juoppo tarvitsee AA-rymässä vertaistukea ja niin tarvitsee kaltaiseni syöppökin vertaistukea omassa ryhmäsään ja pätevän teamleaderin kannustusta. Ja siksi yritän vaan niin maan perusteellisesti slankata Slanka-tuotteil