tiistai 1. toukokuuta 2012

Dieettipäivä 200

Tänään voidaan juhlia dieettini tasapäiviä, mutta samalla myös vappua. Toukokuun ensimmäinen päivä on ollut keskiajalla eräs vuodenalun päivämäärä. Siksi jonkun keskiaikaisen tapahtuman päivääminen määrätylle vuodella on vaikeata. Jos jotain on tapahtunut esimerkiksi 15. huhtikuuta, niin jos vuoden alku oli tuolloin toukokuunalussa niin olisi kyseessä mahdollisesti vuosi X vai vuosi X+1 ? No eihän on vain yhden vuoden verran, mutta koskaan ei pitäisi sanoa aivan varmasti vuotta, vaan pitäytyä likiarviossa.

Usein vuodenvaihteen liikkumiseen olisi syynä vuoden jakaminen kahdeksaan osaan, kevätpäiväntasauksen ja kesäpäivänseisauksen puoliväli osuu pääsääntöisesti juuri huhti- ja toukokuun vaihteeseen. Näin keltit ja germaaniset kansat viettivät tuolloin kevään alkamisen juhlaa ja polttivat usein tuolloin kokkoja.

Suomessa tunnetaan vanhana kevään juhlan eli hela, joka oli myös toukojuhla ja tuolloin pelloille ja muille avoimille paikoille sytytettiin kokkoja, helavalkeita. Muinaissuomalaiset polttivat helavalkeita pahojen henkien pois ajamiseksi ja soittivat kelloja erilasia kumisevia ja kaikuvia kelloja. Juhlissa juotiin simaa ja tenssittiin. Karja on usein päästetty ensi kerran ulos laitumelle ja ajettu tulien läpi sairauksien ehkäisemiseksi.  Germaanikansojen kokkotulien perinne jatkuu siis yhä nykypäivän Ruotsissa ja Sveanmaalla vappuna poltettavissa kokoissa. Tämä sama kokkojen polttamisen perinne elää meillä Suomessa tietenkin Juhannuskokkojen polttamisena.

Vappu on saanut nimensä 700-luvulla elämään ja pyhimykseksi julistetun nunnan Walbogin mukaan. 1800-luvun lopulla sen omivat omaksi juhlapäiväkseen sekä opiskelijat että työläiset. Yleisesti Vappua juhlistetaan pääsääntöisesti Suomen lisäksi Virossa, Ruotsissa, Latviassa, Saksassa, Tsekin tasavallassa ja Sloveniassa. Muualla se on vakiintunut enemmän työläisten juhlaksi,

Päivän kuva on peräisin maailman kauneimmasta kirjasta, jota säilytetään Chantillyn museossa Pariisin pohjoispuolella. Tämä on rikkaasti kuvitettu ns. Berryn herttuan Tuntien kirja (Les Très Richers Heures du Duc de Berry). Teoksen kuvittivat pääsääntöisesti Limburgin veljeksen vuosina 1412 – 1416 Berryn herttuan Jean toimiessa tilaajana. Kirjan alkuosa on omistettu kalenterille, jossa on jokaisen kuukauden kuva. Muu kuvitus liittyy kiinteästi eri ajankohtien kristillisiin teksteihin, Onhan kyseessä rukouskirja. Olenkin salaa itsekseni pohtinut esseekokoelman kirjoittamista. Sen ytimenä olisivat tuon kirjan kaksitoista kalenterikuvaa ja niiden kautta kuukauden merkitys ihmisen elämässä. Muut tekstit liittyisivät tavallisen elämän tavallisiin asioihin. Tällaisia asioita ovat mm. Slanka, slankaaminen, tukiryhmä Hoikistamossa ja teamleader Anne ja kaikki muutkin painonhallintaan liittyvä.

Mutta käsitellään nyt pintaa hipaisten tuota toukokuun kuvaa.

Kuvassa on kulkue (ihan kuten Suomessa työväestö on juhlinut kulkueessa), joka osoittaa toukokuun ensimmäisen päivän perinteitä. He ovat menossa metsään keräämään puiden oksia, joilla he koristelevat itsensä. Naiset ovat pukeutuneet juhlaa vasten pitkiin vaaleanvihreisiin mekkoihin, joiden väri kuvaa hyvin kevään heleätä vihreätä. Useilla kuvan henkilöillä on myös oksia hiuksissaan ja tätä pidetään yleisesti onnea tuottavan symbolina. Ovathan useat keskiajan teokset suositelleet kukkaisten hattujen käyttämistä.

Aikakauden superyläluokan ihmisillä ei ollut vaikeuksia tunnistaan keitä olivat kuvassa olleet henkilöt. Toisin on meidän nykyisten kanssa ja onkin esitetty useita arvioita kuvien henkilöhahmoista. Eräiden tutkijoiden mukaan kyseessä olisi Burdonin herttua Juhana I, joka on pukeutunut mustaan, valkoiseen ja punaiseen tunikaan. Valkoisessa hatussa on puolestaan hänen kolmas puolisonsa Berryn herttuan tytär Marie de Berry. Kuitenkin esimerkiksi Patricia Stirnemann toteaan että etualalla oleva siniseen kaapuun pukeutunut henkilö, jolla on oksista tehty kruunu, on on juuri Juhana de Bourbon, joka katselee kihlattuaan. Tässä on myös lisäperusteena se, että huhtikuun kuvassa ovat samat henkilöt viettämässä kihlajaisiaan ja nyt olisi kyse heidän häistään.

Eräiden tutkijoiden mukaan kuvan hevosten varusteiden symbolit ovat Burbon-sukuisten herttuoiden tunnuksia. Toinen tunnus henkilöiden identiteetistä olisi vaakunamiehen, joka käyttää siis mustaa, valkoista ja punaista pukua, tunnustettavuus, sillä hänen symbolinsa ovat Burbonin herttuan Louis II vuonna 1367 perustaman Kultaisen kilven (Écu d’or) –ritarikunnan tunnukset.

Myös taustalla olevien rakennusten tunnistaminen on aiheuttanut keskustelua. Edmond Morandin mielstä kysessä olisi Berryn herttuan palatsi Riomissa, herttuan omilla läänitysalueilla. Hän rakensi tuon linnan entiselleen.  Kuitenkin kuvassa olsi muokattu rakennusten sijaintia. Samaan päätyy myös Saint.Jean Bourdin, jonka mukaan kyseessä olisi Bernard d’Armagnac ja hänene tulonsa Riomin linnaan. Hän oli saattamassa tytärtään Bonnea mieämä olisi tapahtunut Berryn  herttuan läsnä ollessa vuonna 1411.

Historioitsija Papertiant toteaa, että kyseessä on yksinkertaisesti Pariisissa oleva Cité-saari, jolla myös Norte Damen tuomiokirkko sijaitsee. Saarella sijaitsevat myös kuvassa näkyvät Chêtlet, joka on vasemmalla ja oikealla sijaitseva nykyinen oikeustalo eli Conciergeri ja kellotorni. Tämä näkymä muistuttaa Burbonin  herttuan Juhanan  ja hänen puolisonsa Marie de Berryn vihkimistä. Vuonna 1410 Juhanasta tuli Herttuan kruunun hallitsija.

Meni tämä päivä hivenen pitkäksi, kun eilen oli minimissään. Syynä oli netin vika, joka ilmeni Elisan verkossa koko kylämme alueella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti