Tapaaminen 29 ja dieettipäivä 213

Joutset seinävääte, kolme erilaista hankittu Inarin porotilalle.

Tänään se siis tuli ja nyt se roikkuu tuossa vyötärölläni. Kyse on terveyskeskuksessa asennetusta sykkeeni rekisteröivästä laitteesta. Erään kommentin mukaan olen kuin muuntaja, pihaa sinne ja tänne ja riittää niitä vielä muuallekin. No, tietty se tuntuu hivenen hankalalta, mutta eiköhän tässä yhdessä pärjätä kokonainen vuorokausi. Tämä on siis ollut tämän päiväni tärkein tapahtuma. Olen siis joutunut purkin orjaksi! Minun pitää vielä tehdä tämän laitteen minussa olon aikana päiväkirja kaikista tekemisistä ja menemisistä. Katsotaan mitä siitä nyt syntyy, vai syntyykö yhtikäs mitään.

Painoni oli pudonnut ehkä hitusen, kun otetaan huomioon tuon laitteen ja siihen liittyvien johtojen paino. Mutta kyse on vain kahdesta - tai kolmestasadasta grammasta. Ei siis mitään merkittävää. Olemme sopineet erittäin fiksun minua terveyskeskuksessa hoitavan lääkärin T. I.:n kanssa nesteenpoistolääkkeen poistamisesta huomisesta alkaen. Onhan minuun kertynyt nestettä, ja sen jopa tyhmempikin huomaa. Yleensä Mustajoki ja muut suosittelevat ja oikeastaan määräävät nesteenpoistolääkityksen poistettavaksi VLCD-pussiprojektin käytön aikana. Pitää raportoida terveydenhoitaja J. R.:lle heti Levin metkan jälkeen. Näin siis sovimme.

Kun olin selvinnyt sykkeenseurantalaitteen asentamisesta, niin saatoin lähteä elämään normaalia elämää. Jos nyt elämää koskaan voi kutsua normaaliksi? Eli kovan tuulen tähden en uskaltautunut luonnonpyöräilyyn ja päätin turvautua keinofillarointiin. Eli matkaan uimahallille ja sen kuntosalille. Otin 60 minuutin projektin ja ajelin sen noin 120 kilowatin teholla. olin myös pienellä hengähdystauolla. Saaliiksi tuossa ajassa sain 675 kilokaloria ja samalla pyysin 330 MET-minuuttia. Olen itseeni jälleen kerran tyytyväinen, sillä mitä enempää ihminen voisi toivoa kuin suoristuvansa jostain edes kohtuullisesti?

Sitten olisin vuorossa pienen kotona vietetyn lepohetken jälkeen Hoikistamon läskikerho. Vaikka ei esim. täti Köksä ole enää mikään laski, hento ja heiveröinen hän enempi on – siis minun läskin mielipiteeni mukaan. Varasin itselleni pussiruokaa, jolla pärjään hyvin Levin korven vaikeissa olosuhteissa. Rovaniemelle satoi tänään muuten lunta. Onneksi autossa on vielä talvirenkaan, ja niitä en vaihda ennen matkan suorittamista.

Hoikistamossa oli läsnä kovasti kaipaamani täti Ope, joka oli onnistunut pitkästä sairastelustaan huolimatta pudottamaan painoaan. Siitä hänelle onnittelut. Täti Ope kärsi muiden vaivojen ohessa kovasti allergioista. Itse olin jo unohtanut, että jokakeväiset allergiaongelmani eivät ole vaivanneet minua laisinkaan. En ole osannut  niitä edes kaivata tai saati sitten moisia puutteita minässäni huomannut.  Jos moinen on Hoikistamon syytä, niin olen kovin onnellisen kiitollinen moisesta. Siis jos kaikki jatkuu samaa rataa, niin miten hyvin selviänkään kaikista, tai ainakin suurimmaksi osaksi kaikista, ongelmistani, jotka terveyden saralla minua vaivaavat.

Mutta erinomaisen tärkeätä on tuo vertaistuki, jota ryhmä ja sen vetäjä Anne minulle antavat. En olisi tässä ja nyt ilman tuota kokonaisuutta. Taitaa ainakin Anne ja minulla olla rakenteilla ihan elämän pituinen suhde, siis ainakin minulla!

Huomisena päivänä katsotaan onko tuloksia tullut tuosta vyötäröllä roikkuvasta laitteesta ja muuntajaksi muuntuneesta rinnuksestani. Lisäksi on tarvis mennä hammashoitajalla jokavuotiseen hampaiden puhdistukseen. Lisäksi pitäisi tehdä fillarointi joko luonnossa tai keinoilmastossa, mutta sen näkee kun elää.