Dieettipäivä 201

Vanhaa Hämeenlinna, mukulavikadut ja kaikki. Mielekkästi rakennettu talo, huomioi kadun ja mäen.

Menoa on tämä päivä ollut. Vein veljenpoikani vaimoineen lentokentälle. Tämä kertoo palautuneesta ajo-oikeudesta. Kyseessä oli nuorenparin hivenen viivästynyt häämatka. Ovathan he olleet naimissakin jo muutaman vuoden ja toisekseen heillä on neljä lasta. Jotkut ne kerkeää? Ehkä olisi syy otattaa vielä se hääkuvakin, joka puuttuu. Pitää mainita asiasta kuvaaja Markolle. 

Lentokentältä jatkoin matkaan kohden keskustaa, sillä muutaman kilometrin päässä oli Suunto-laitteiden pääkonttori, tehdas ja huoltopiste. Nyt on siis kaikki Suunto-laitteet paritettu toisilleen, uudistettu patterit ja tiivisteet ja ennen kaikkea päivetetty sykemittari t6 mallin t6c tai t6d ohjelmistolla. Olen siis käytännössä saanut uuden rannetietokoneen.

Kuitenkin merkittäväksi homman tekee se, miten minua käsiteltiin kuin piispaa pappilassa. Palvelu oli todella ensiluokkaista ja niin mahtavaa, että en ole törmännyt moiseen kuin meidän omassa terveyskeskuksessa, uimahallissa ja kirjastoissa. Siis olin vakuuttunut hommasta ja sen toiminnasta. Jos jotain on mitä en vaihda, niin se on sykemittarin merkki. 

Kuitenkin pientä tai suurempaa jännitystä tuntien lähdin kohden Helsingin sykkivää ydintä tapamaan vanhaa kaveriani. Matka meni todella hienosti, ajaminen sujui, joskin olin erittäin tarkkana ja kohteliaana liikenteessä mukana. En edes yhtään hermostunut tai näyttänyt keskisormea, tai edes kirota pärräytelly.    Nautin kaupungissa ajamisesta täysin rinnoin, se oli vaan yksinkertaisesti onnistunut visiitti pääkaupunkiin tuon aivojen kokeman TIA-kohtauksen eli ohimenevän aivoverenkiertohäiriön jälkeen. Joskaan se ei varmasti mennyt ohitse jättämättä pieniä jälkiänsä minääni. Jokainen näitä rivejäkin lukeva voi hyvin havaita, että se se ihan noin helpolla päästänyt otteestaan, siis se TIA.

Kaverin kanssa parantelimme maailmaa, jossa jokaisen ihmisen olisi parempi asua. Se nyt ei ole kovin helppo, mutta onneksi minulla on takanani myös kansantalouden koulutus, sillä kaveri on kauppiksen kasvatteja. Näin saatoin keskustella sujuvasti myös taloudesta ja nykyisistä ongelmista. 

Kuitenkin halusin paluumatkalle tänne maaseudulle ja mielestäni sen piti tapahtua valoisana aikana, koska en vielä uskalla pimeässä ajamista kokeilla. Parempi virsta väärää kuin vaaksa vaaraa, on perinteisesti todennut aikaileva hämäläinen ja aion olla perimäni mittainen.

Tänään on jäänyt slankaaminen vähemmälle, mutta on se kuitenkin tapahtunut, vaikka ei ihan täysimääräisesti. Niin se tapahtui ihan aidoilla SLANKA-tuotteilla