Dieettipäivä 211



Versaillesin linnan tulopiha.

Sanoisinko, että tämä oli normipäivä? Sellainen tavallinen ja arkista aherrusta täynnä. Kävimme jälleen kerran hakemassa veljenpojalle käytettyä keittiötä. Vanhan talon pitää saada sisälleen vanhat keittiökaapit. Lähtevät myös parketin ja laudalla korvataan. Niin ja sitten on vielä se piharakennus, johon tulee iso vaatehuone ja eräänlainen apukeittiö, joka on saunan ja pesu- ja pukutilojen yhteydessä oleva iso huono. Niin ja sitten on kaverin puuhapete-kämppä. Eli kaikkea tarvitaan ja vanhaa.

Tänään olimme siis Raisiossa, ja hyväkuntoisen vanhan kaapiston hinta oli 0,40 euroa. Eli ei mitään. Kaveri ei halunnut edes tuota maksu. Hän oli onnellinen kun veimme kaapit pois. Ja tietysti myös purimme kaapistot. Meiltä meni 2 kertaa neljä tuntia autoillessa, muistettiin 80 km nopeusrajoitus koska vedettiin peräkärryä. Perillä keittiön purkamiseen meni kolmas kahden tunnin jakso. Hommasta selvittiin todella hienosti.

Tänään en siis ehtinyt kuntoilemaan, satoikin ja matka väsytti vahaa mestaria. Mutta oli mielenkiintoista keskustella nuoren miehen kanssa arkkitehtuurin historiasta, sillä hän oli juuri päättyneellä Pariisin matkallaan havainnut mansardi-kattojen runsauden ko. kaupungissa. Tietenkin historioitsijana saatoin kertoa, että juuri Versailles, jossa he olivat myös vierailleen, oli kattotyylin syntysija. Juuri sinne Monsieur Mansard kehitti omaa nimeään kantavan katon rakentamisen tyylin.
Pariisissa oli 1800-luvun puolivälissä kielto rakentaa kuutta kerrosta korkeampia rakennuksia. Tätä kieltoa kuitenkin kierrettiin rakentamalla mansardi-katto niin korkeaksi, että sen alle saattoi sijoittaa jopa kolmekin kerrosta asuntoa. Ihminen todella nerokkaimmillaan silloin kun sen pitää kiertää jotain säädöstä tai lakia. Näin käskin kuskina toimineen nuoren miehen etsimään omasta talostaan piisteitä, jotka ovat tyypillisiä ja ominaisia barokille. Löytyihän niitä muitakin kuin vain marsardi-katto.