Dieettipäivä 203

Hämeenlinnan laivaranta eli satama n. sata vuotta sitten.

Tämä päivä alkoi aivan myönteisissä merkeissä. Ensin kävin terveydenhoitaja JR:n luona ja sen jälkeen kiiruhdin verikokeeseen saamaan selville INR-arvoni eli minä on Marevan- lääkitykseni tila tässä ja nyt.

Kiitos käyttämäni Slanka-tuottteiden, olen onnistunut pitämään tilanteen hyvänä, eli korkeat INR-arvo on aivan lähellä maksimiaan. Näin siis voin ja saatan säästyä uusilta infarkteilta päässäni. Vain korkean INR-arvon avulla voin tässä taistelussa selvitä voittajana tai ainakin melkein.

Eli slankaaminen kannattaa vaikka se ie kovasti painoa pudottaisikaan. Se takaa riittävät saannit niin hiven- kuin kivennäisaineista kuin vitamiineistakin.  Eli jos aiemmin nautin Cambridge-dieetistä, niin nykyisin slankkaan Slanka-projektin avulla Hoikistamossa.  Muutos on todella merkittävä ja suuri, sillä maku on aivan erilainen ja se ei ole suinkaan Slankan tappioksi – tuo ero.

Nyt pitää huomata, että ajattelin, siis vain ajatuksen asteelle se toki jäikin, käydä uimassa. Vaan päivän kiireet veivät mennessä. En osaa vieläkään käyttää tätä huollossa uudelleen ohjelmoitua sykemittaria, en rannetietokonetta enkä MemoryBeltia. Se on vaan niin vaikeaa vaikka olen opaskirjasta lukenut toiminnan periaatteet ja paritukset, ne tarvittavat, teki huolto. Lisäksi ostin tänään sitä geeliäkin jonka avulla sykevöitä käytetään. Vaan ei se onnistu. Pitää tämän jälkeen paneutua uudelleen problematiikan suuriin saloihin. Jos se sittenkin avautuisi kaltaiselleni sählärillekin.

On muuten hyvä ja todella tehokas syy huijata itseään toteamalla, että mittauslaitteet eivät toimi. Ihan kuin uiminen tai muu kuntoilu olisi juuri siitä kiinni. Näin olen kuitenkin pystynyt elämään ja helpolta se on tuntunut. Omatunto on puhdas ja valkoinen, kun on löytänyt oivat syyn pysyä sohvaperunana. Kohta ehkä alan pitämään jääkiekon maailmanmestaruuskisoja hyvänä syynä, vaikka inhoan syvästi moista tappelu-urheilua, kuten Vernerikin tuo fiksu 5-vuotias vesseli.

Todellisuudessahan ei ole mitään esteitä, nyt kun olen saanut jopa ajoluvankin. Mutta taitaa olla jäänyt lintsausvaihde päälle vai onko se ihan peruutusvaihde? Onneksi ja suureksi riemukseni pääsen tulevana maanantaina ryhmätapaamiseen Hoikistomolle ja Annen toppuutelun kohteeksi. Sitä olen kaivannut tässä jo yli kuukauden. Se on ollut pitkä aika, isompi kuin osasin edes ajatella ja vaikeaa se on ollut. Olen nyt lopullisesti ja suurella vakuutuksella päätynyt omalta osaltani siihen, että kykenen laihduttamaan ja painonhallintaa harrastamaan vain ryhmässä ja hyvän teamleaderin johdolla. Näin se vaan on nähtävä tämänkin läskikasan ongelmat ja puutteet. Vaikka kuinka fiksuna ja filmaattisena itseäni pitäisinkin, niin en van osaa toimia oikean. Tietoa on, sitähän meillä korkeasti oppineilla löytyy ihan riittämiin, mutta se kaiken tiedon soveltaminen käytäntöön taas tökkii pahan kerran. Jonkun pitää olla jatkuvasti katsomassa perään, kuin pahaista kakaraviikaria. Mutta kun tunteen oman tilansa tai ainakin tiedostaa sen, niin on muutos mahdollista.