Tapaaminen 27 ja dieettipäivä 206

Kun olin pieni, pelkäsin kävellä tuon sillä jalkakäytävällä!

Se koitti vihdoinkin. Odotettu tapaaminen oli tänään. Kuinka sitä oppiikaan arvostamaan ryhmää ja sen vetäjää kun on ollut pitkään poissa. Olon on huojentunut ja kokonaista 800 grammaa oli minästäni haihtunut sitten viimeisimmän punnituksen. Kuitenkin paino oli pudonnut ja nyt pitää ottaa itseä niskasta kiinni ja tehdä mitä miehen pitää!

Kuitenkin olin päiväseltään fillaroimassa ja uimassa. Kun jotain tapahtuu niin se kaikella varmuudella tapahtuu juuri minulle. Kellekkäs sitä muulle? Kun oli pyöräillyt  26 minuuttia ja tehnyt matkaa 6,57 kilometriä niin saavuin uimalaitoksen pihalle. Siellä oli iso lauma pieniä alakoululaisia, varmaankin läheisestä koulutalosta. Hienon Corratec-fillarina tietenkin pysäköin mahdollisimman tyylikkäästi. Painon molempia jarruja, ja se pysähtyi hienosti, kuten sen halusinkin tekevän. Pysähtyi juuri pyörätelineiden eteen. Mutta sitten se tapahtui.

Pyöräillessä käytän sellaisia polkimia, joihin kengät kliksautetaan niiden pohjassa olevien kiinnikkeiden avulla. Hieno ja hyvä järjestelmä on moinen. Voin hyvin käytää polkiessa kaikkia jalkalihaksia, sillä painan ja nostan polkimia. Siis se on vaan niin hienoa ja tehokasta.

Nyt kuitenkin olin unohtanut näyttämisen haluisena kliksauttaa kengät irti polkimista. Tämän johdosta kun  vauhti täydellisesti pysähtyi, niin suorin todella upean paikalle saapumisen. Kaaduin asfaltille kahden puolen polkupyörää. Jäin jaloistani kiinni polkimiin ja oli todella vaikea päästä pois moisesta tilanteesta.

Uskomatonta kylläkin, kukaan paikalla olleista lapsista ei edes yrittänyt nauraa toilailulleni. Taisivat olla vielä niin vähäisiä, että eivät tajunneet tilanteen koomisuutta. Onneksi ei mennyt luita tai arvokasta tavaraa rikki. Vähäistä asfaltti-ihottumaa tosin tuli mutta laastari ja omahellyyshoito ovat parasta lääkettä moiseen.

Eli pyöräillessä kului 334 kilokaloria ja se antaa saaliiksi 162 MET-minuuttia. Tosin pyöräilin myös kotiin hallilta, mutta se oli niin vähäistä, että siitä ei ole mainittavaksi asti. Kaatumisen aiheuttamien tuskien takia en saanut uiduksi kuin yhden kilometrin ja siihen meni aikaa 40 minuuttia, eli tavanomaiset ajat.  Siitä kertyi 330 kilokaloria ja 160 MRY-minuuttia. Jos jossain onnistuin tänään, niin ainakin eri urheilulajien kalorinkulutuksen ja MET-minuuttien tasapainotuksessa.

Keskeistä kaiken törmäily ohella oli kuitenkin mahdollisuus osallistua tapaamisen tänään. Väkeä oli tosin vähäkösti. Täti Ope oli ollut viikonloppuna Raumalla – taas, ja varmasti myös keväisessä paljussa komeiden nuorukaisten kanssa. Hän oli ilmoittanut olevansa sairaana.  Mikäköhän tauti sieltä paljusta ja niistä nuorista miehistä oikein mahtoi tarttua. Tietenkin kaipasin Minttua ja täti Mintunäitiä. Jotain puuttui kun he puuttuivat. Mutta Erityisesti teamleader Anne oli paikalla ja tietysti täti Naapuri, joka on ja varmaan pysyykin suurena ihanteenani, vaikka on niin pirskutin pieni ja olematon. Taitaa olla parasta ottaa seuraavalla kerralla mukaan suurennuslasi, että täti Naapurinkin näkisi.