keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Dieettipäivä II - 081

Pomo ja hänen serkkunsa  noin vuonna 1931.
Unohdin aivan eilen piehtaroida minäkeskeisyydessäni. Siitä ehkä jopa johtui tämänpäiväinen vaikea tilanne. Anne näet tiedotti Hoikistamon kokoontumisesta tänään tavalliseen aikaan. Vaan oli sopinut tärkeä menon juuri samoihin aikoihin, joten Hoikistamon tapaaminen minun osaltani peruuntui. Valitettavasti!

Minäkeskeisyyteni ilmentymänä on tietenkin riittävä ja kohtuullinen kuntoutumiseni tautivuoteelta kuntapyörän sarviin. Näin siis tein eilen illalla ja sama jatkui tänään aamulla. En tosin tehnyt vielä mitään suuria saavutuksia, sillä ajelin tuolla vaatimattomalla kotifillarilla, jolla ei todellisia tehjoa saa edes äijästä irti puristettua.

Eilen siis fillaroin 35 minuuttia, josta tehokasta aikaa oli 20 minuuttia alun jälkeen. Kalorikulutukseni oli 477 kilokaloria, siis uuden rannetietokoneen mukaisesti. Keskisyke oli kuitenkin 106 sykettä per minuutti ja ylimmillään se oli 149 ja alimmillaan 44 sykettä. Huippuharjoitusvaikutus oli 3,2/5 eli sain siis kehittävän arvosanaksi.

Tänäpänä, siis aamuvarkain ja melkein varkain, mittarini toimi kaikkiaan 44 minuutin ajan, josta kuitenkin tehollista ja todellista fillarointia oli 32 minuuttia.  Kaloreita kulutin 615 tuona 44 minuutin aikana. Olihan sitä sykettäkin eli ylinnä 144, keskiarvona 111 ja alimmillaan 66 kertaa se sykähteli. Vaan miten oikukas onkaan tuo mittari, sillä huippuharjoitusvaikutus aleni hivenen eilisestä ja oli tänään 3,1/5. Kehittävän sain vielä arvioksi, mutta laskenut se silti oli.

Mielenkiintoisin tieto, jonka uusi mittarini suostui antamaan, oli palautumisaika. Kyseessä on se aika, jonka kuluttua voi uudelleen lähteä harjoittamaan vastaavan rasituksen tasoista urheilua. Tuo luku oli 16 tuntia, eli vasta joskus puolenyön jälkeisin tunteina sain aloittaa uudelleen samanlaisen tohinan! Mielenkiintoista.

Noita mittarin antamia korkeusarvoja en ymmärrä laisinkaan. Sillä korkeimmillaan olisin käynyt 52 metriä lähtötasoa korkeammalla ja laskuakin olisi ollut 46 metriä. Mihin muuten jäivät puuttuvat kahdeksan metriä, sillä oli koko ajan tiukasti samassa tasossa ja ihan oman asunnon permannolla?

No tämä siitä itsekehuisesta suorituksestasi, josta taida olla melko tyytyväisen ylpeä. Eli oli siis jotensakin kuntoutunut lähes pariviikkoisen tautiepidemian kynsistä. Mutta hyvä on jatkaa samaa rataa, kuten sanoi aiemmin entinen, nyt eläkkeelle jäänyt, kardiologini. Tämä tapahtui silloin kun kerroin hänelle aikuisten miesten sarjan voitostani Kuntoon kesäksi -kampanjassa meidän omassa uimahallissamme. Tuo kardiologi oli todella merkittävä poppamies ja minä pidin hänestä suuresti, vaikka osa ihmisistä ei pitänyt hänen suorasta puheestaan tyyliin, että olet niin läskikin. Hän muuten sanoi sen minulle ja oli todella oikeassa. Jos olisin moisesta loukkaantunut, niin vika olisi ollut vain minussa.

Piti vaan ottaa opiksi. Ratkaisu oli Slankalla slankaaminen ja Hoikistamon vertaistukiryhmässä toimiminen. Niin se vaan käy ja vuoden toinen päivä on kohta pulkassa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti