Dieettipäivä II – 101

PÄIVÄ MENI

Tänään olisi ollut tapaaminen Hoikistamossa. Vaan en päässyt tilaisuuteen. Tuli näet päivällä hätäviesti, jossa tarvittiin lapsille hoitajaa. Tietenkin suostui, eihän se vaikeaa ole. Kaksi ja viisi oli hoitolasten ikä. Isommat kaksi tulevat jo mainiosti toimeen itsekseenkin.

Siinä menikin loppupäivä, en edes liikuntaan ehtinyt. Oli se hyvä tekosyy liikkumattomuudelleni. Mutta lähes koko päivä siinä meni ja vasta olen kotiutumaan päässyt ja oitis tämän blogin kimppuun syössyt.

Kuitenkin on vielä eilisistä töpinöistä jäänyt jälkiä. Saihan todella hyviä uutisia ja ne liittyivät siis viikkoa aiemmin tehtyihin verikokeisiin. No perjantaina uuteen INR-kokeeseen, sillä se on nyt vaan tehtävä joka viikko. Siihen on kyllä jo tottunut. Enää en osaa edes haaveilla kuukauden mittaisesta testitauosta. Mutta kaikkihan toimii minun parhaakseni.

LÄSKIT

Suuri ongelma ovat tietysti läskit yleensä, niin meillä miehillä kuin naisillakin. Tilastot kertovat tiukkaa asiaa läskien lisääntymisestä kansalaistemme vyötäröillä. Suurin ongelma kuitenkin lienee nuoret, joille on kertynyt runsaasti liikakiloja. Muuten tuolla lastenhoitamispaikan perheenäidillä ei liikakiloja näy, hän on kuin kukkakeppi. Kuten on veljenpoikanikin. Ehkäpä neljä alle 10-vuotiasta lasta antaa riittävästi liikkumista, että pysyy hoikkana.

Jossain lehdessä, laitan artikkeleita OneNote-tiedostoon, oli artikkeli eräästä 18-vuotiaasta nuoresta miehestä.

Hän painoin ”parhaimmillaan” eli arkisesti sanottuna läskeimmillään 110 kiloa. Hän oli kuitenkin tehnyt lujan päätöksen käristää ylimääräiset läskit ympäriltään. Hän toteutti päätöksensä ja painaa nyt 36 kiloa vähemmän eli 74 kiloa. Mutta miten hän pääsi tulokseensa, joka näy ilmi oheisesta kuvasta.

Ensinnäkin nuorimies pitää läskiensä kertymisen syynä intohimoista karkkien syöntiä ja tietokonepelin pelaamista. Hänen elämäänsä ei sisältynyt liikkumista, kuin korkeintaan tietokoneelta jääkapille. Ensinnäkin liikunnan lisääminen oli alussa asti ohjelmassa, mutta painon seuranta ei ilmeisesti tyydyttänyt tai antanut nuoren miehen mielestä riittävää tulosta.

Kun sitten kahden viikon jälkeen muuttui myös ruokavalio, niin varmasti lähti painossa tapahtumaan. Kun yhdistää liikunnan ja ruokavalion muutoksen, niin sitä pääsääntöisesti kutsutaan elämäntapamuutokseksi. Näin siis teki tuo mainittu nuorimies.

Hän antaa painonpudotukseen kolme vinkkiä, jotka ovat.

1. Painonpudotusta voi verrata maratoniin, se on pitkä matka ja tempo kannattaa pitää samana.

2. Laske kalorisi. Se voi tuntua erittäin rasittavalta, mutta se on sen arvoista. Ruokavalio on kaiken a ja o.

3. Vaikka olisit minkä ikäinen tai kokoinen, aloita kuntosalilla käyminen.

SLANKA

Minä kuitenkin olen luokkaa vanha ja vammainen, vieläpä monivammainen. Näinollen minulle ei tuo ihan tiukka ohjelma ole sovelias. Olenkin siis valinnut yksilöllisyyden sijaan yhteisöllisyyden. Toisaalta sosiaalisena surffarina olen aina valmis yhteisöllisiin toimintoihin. Siis matka kävi Hoikistamoon ja sen vertaistukiryhmään, jonka olen usein nimennyt Oscarin läskienlähdetystueksi. Itse en ole omaehtoisesti pudottamaan painoani, tuskin siitä lähtee kiloakaan. Ennemminkin se minäni kanssa yksi toimiessa vain lisääntyy ja läskimäärä kasvaa.

Mutta vertaistukea tarvitaan niin moneen asiaan. Paras vertailukohde on tietenkin AA-ryhmät eli Anonyymit alkoholistit. Heillä on ongelmana viina ja ehkä juuri tuo vertaistukiryhmä on todettu parhaaksi terapiaksi viinan kiroja ja himoja vastaan. Minä kun olen läski, niin minulle on parasta vertaistuki läskejä vastaan. Tuon tuen apuna toimii, ainakin minulle, juuri slankaaminen ja varsinkin Slankan  vaniljan makuinen pirtelo. Siitä ei herkut parane.