perjantai 18. tammikuuta 2013

Dieettipäivä II - 097


Idalisoitu kuva Decameron -teoksen synnystä.
Tänään kirjoitin oheisen tekstin. Osallistuin näet erään sanomalehden hienon, jännittävän ja mieltä ylentävään ja harmaita aivosoluja kiihoittavaan kirjavisaan. Tuo lehti ilmestyi eilen ja päivän vaati pohtimista mistä on kyse.

Olen monasti osallistunut ja kahdesta tai kolmeasti on onni suosinut. Kysessä ei ole kilpailu, vaan visaukko ihan diktatoorisesti päättää kenelle voiton kisassa suo. Ja ihan omien kriteeriensä perusteella. Tässä ei todellakaan ole kysessä mikään kilpa voitosta, vaan jalosta tiedosta, arvauksen taiteesta ja muusta yhtä humaanista ja tyylikäästä seikasta. Tässä siis tekstini.

Olin aivan äimän käkenä (mielenkiintoinen lintu vai mikä tuo liekään) tämänviikkoisen tehtävän edessä. Vihjeet olivat hankalat ja saatan mennä todella pieleen, mutta mentäkööt. Ollut visassa esseistinä ja sellaisia on suomenkielellä tunnetusti vähänlaisesti. Juuri olen lukemassa maailman parasta esseekirjailijaa Väinö Linnaa, jonka esseet ovat vaan huippua mitä suomeksi on julkaistu ja pitää tarkistaa onko muillakin kielillä.
Asiaan.

Kyseinen kirjoittaja siis ei ole aiemmin esiintynyt visassa, siis se on kait sääntö. Varhainen novellistiikan virtuoosi, olisiko de Maupassant? Mutta hän ei nyt kovin varhainen kana ole, vaikka löysikin novellitaiteen madon. Mutta kuka tai keitä oli häntä ennen? Kenen teoksia olen lukenut ja niitä opiksi ottanut. de Maupassant oli kyllä kirjallisuustieteen pääsykoekirjana aikanaan yliopistolle pyrittäessä, ei häneltä tyyli siis tuollainen. Eli palasin aina vaan samaa tekijään.

Sitten kuitenkin välähti, olenhan lukenut jo ammoin eroottisesti heränneenä, tosin vasta Pasolinin elokuvan jälkeen teoksen, valitettavasti en suomeksi, mutta varpushaukka eli sparviere eli sparviere eurasiatico toi kipinän tietoisuuteeni. Kyseessä pitää oleman pimeäksi kutsuttu keskiaika tai sen vaihtuminen uudelleensyntyminen aikakauteen eli lienee siis Giovanni Boccaccion teos Decameron eli suomeksi pidennettynä Decamerone.

Muistikuvaa vahvisti Nicostrato niminen isäntä. Mutta en ole varma suomentajasta joskin Joel Lehtonen on vahva ehdokas, sillä hän on ehkä tunnetuimpia, Linnan ohella, esseistejämme. Kohtaus on seitsemännen päivä yhdeksännestä kertomuksesta, jolla Nicostraton vaimo Lidia on rakastunut Pirroon. Kun en tiedä Lehtosen teoksesta ja ilmeisesti itse kääntämästä tekstistä, niin oheen olen aputellut koko kappaleen italiankielellä ja italicilla (sic!) on varsinainen lainaus.

”- Vedi, Lusca, tutte le cose che tu mi di'io le conosco vere, ma io conosco d'altra parte il mio signore molto savio e molto avveduto, e ponendomi tutti i suoi fatti in mano, io temo forte che Lidia con consiglio e voler di lui questo non faccia per dovermi tentare; e per ciò, dove tre cose ch'io domanderò voglia fare a chiarezza di me, per certo niuna cosa mi comanderà poi che io prestamente non faccia. E quelle tre cose che io voglio son queste: primieramente che in presenzia di Nicostrato ella uccida il suo buono sparviere; appresso ch'ella mi mandi una ciocchetta della barba di Nicostrato; e ultimamente un dente di quegli di lui medesimo de' migliori.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti