lauantai 5. tammikuuta 2013

Dieettipäivä II – 083

Teatro La Fenice Venetsiassa, sieltä alkaa Viscontin elokuva Senso.
Ilmeisesti siellä päässä jotain tapahtui, sillä koko päivä ja edellisen yön olen ollut huonovointinen, sahalaidat ovat vilkkuneet silmissä ja muitakin ongelmia joidenkin asioiden muistamiseksi on ollut. Ei isommalti, mutta olen moisen kuitenkin jopa itse todennut.

Kuitenkin aamulla uskaltauduin reippaan ratsuni selkään. Eihän se pelaa, joka pelkää. Ainakaan hän ei voi voittaa. Eli voin itsetyytyväisesti ja todella minäkeskeisesti todeta, että onnistuin kotikuntofillarillani polkemaan kohtuullisen suorituksen. En antanut periksi, vaikka monesti toki mieli moiseen puuhaan paloi.
Eli rekisteröityä fillarointia oli 1 tunti ja 26 minuuttia, mutta tehokkaasti siitä käytin vain 55 minuuttia, sillä 0:25 ja 0:30 välillä pidin 5 minuutin paussin. Mutta vammaisen, siis minäni, saavutukseen olen silti tyytyväinen. Mutta pitäisikö nyt antaa myös muita lukuja, sillä niitähän tämä uusi Suunto Abit antaa enemmän kuin pystyn ymmärtämään. Kaloreita kulutin tänään siis 915 kilokaloria. Keskisyke oli 102, maksi 137 ja minimi 58. Harjoitusvaikutus oli 3,1/5 eli kehittävä. Eli olen vielä näin vanhana ja vammaisena kehityskykyinen, vaan olenko kehityskelpoinen tai vieläpä kehitysuskoinen.
Kun katselee laiteen muodostamaan pykälistöä, niin voin todeta, että 0:17’22 meni kevyesti fillaroiden, 0:12’17 kohtuullisesti, 0:50’53 reippaasti polkien, 0:06’27 kovaa mennen ja 0:00’9 erittäin kovaa polkien.  Siis olisiko tuo viimeinen luku, että vallan 9 sekuntia onnistuin polkemaan erittäin kovaa vai pitäisikö se lukea, että vain 0,9 sekuntia pidin erittäin kovaa vauhtia. Tosiasiassa se oli häviävän pieni hetkinen koko suorituksen aikana. Eli Tällaisia lukuja tuo laite maailmalla minusta syöttää. Kuitenkin nämä ovat vielä tajuttavia, mutta kun puhutaan EPOC-arvoista. VO2-lukemasta, E – R -lukemasta, niin en tiedä edes mistä asiassa on kyse. Pitäisi joskus selvittää edes itselle mitä kaikkea tuo mittari minusta ja harjoittelustani tai yleensä kunnostani kertoo?
Ai niin, pitää vielä mainita, että fillarin matkamittari näytti poljetuksi matkaksi 22,5 kilometriä. Tästä puolestaan Suunnon mukaan seuraa se, että keskinopeuteni oli 15,54 kilometriä tunnissa ja 3, 51 minuuttia käytin kilometrille. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, sillä todellisuudessa pyöräilin paikallani ja vain 55 minuuttia.
Mutta tärkeintä ja oleellisinta ei kuitenkaan saa unohtaa missään nimessä. Slankaaminen ja Slankan nauttiminen on niin hieno tapahtuma, että se on melkein parasta, mitä ihminen saattaa oikeasti tehdä ja vielä vaniljalla maustettuna smoothina! Sitä sietää kaiken kansan kokeilla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti