Dieettipäivä 23

Ehkä minun omakuvani, jos en pidä
kiinni päätöksestäni antaa läskien lätistä.

Taas se tapahtui! Nyt unohdin ottaa sykevyön mukaani kuntosalille ja uimahalliin. Olin ottanut mukaani vanhan lähettimen, joka on toiminut rannetietokoneen kanssa, vaan siitä lähettimestä on patteri loppunut ja en syystä tai toisesta ole saanut aikaiseksi uuden patterin hankintaa. Mutta onneksi, kiitos siis pussiruokinnan, ajatus toimii ja oivallukset ovat entistä paremmat.

Kun päätin tänään suorittaa pyöräilyn aiemman kaavan mukaisesti eli 50 minuuttia samalla raskaustasolla kuin aiemminkin ja näin sain arviokulutukseksi 523 kcal, kuten olen jo viime viikolla todennut tehtyäni saman urakan mittarin kanssa. Kuitenkaan en saata ilmoittaa sykkeen tietoja, siis sattuneesta syystä. Matkaa, siis sitä oletettuja ja luuloteltua, kuntopyörän mittari näytti 20,6 kilometriä. Ei niinkään paha.

Sitten seurasi uinti, jossa päätin noudattaa aivan samaa menetelmää. Matkaksi tuli kaksi kilometriä ja kuten aiemminkin, niin sen urakan kalorikulutukseksi olen aiemmin mitannut 479 kcal. Aikaa hommaan tärveltyi aiemminkin todettu tunti ja 20 minuuttia. Eli tasaista työtä tekee vanha vammainen.

Yhteensä kilokaloreiden saalis oli 523+479=1002. Eli periaatteessa ylsin tavoitteeseeni, joka on pääsääntöisesti 1000 kcal. No,ei se kuitenkaan tarkoita, että jatkuvasti ja joka kerta pitäisi noihin lukemiin päästä.

Kuvassa oheisessa kuvassa on sellainen minä, josta tahdon päästä eroon. Kuva on lainattu jostain artikkelista, jossa pohdittiin ja suositeltiinkin karppaamista, siis tuota tämän hetken muoti-ilmiötä. Itsellenihän se ei sovi, sillä elokuusta asti on vereni INR-arvo vaihdellut hurjasti kuin vuoristoradallaan. Saman viikon aikana lukemat ovat olleet lähes viisi ja ja muutaman päivän päästä reilusti alle kaksi. Eli oli eilen juuri verikokeessa ja arvo oli hyväksyttävän alapuolella. Huomenna menen aamusta taas piikitettäväksi ja saa sitten nähdä mitä siitä seuraa. Toivossa on hyvä elää, sanoi täi kaverilleen.