Dieettipäivä 26

Ollut melkoinen hulina koko päivän. Olin kutsunut Maken, muijan ja muksut lounaalle pyhäinmiesten merkeissä. Menu olisi kanarisottoa runsaan sipulin kera, lisänä tietty salaatti. Jälkiruokana tofu suklaajäätelöä. Itse tyytyisin tuohon salaattiin, pieneen ripaukseen kanaa ja sen keralla paistettuun kananmunaan. Oma ruoka mikrossa ilman rasvoja. Makella ja muijalla on siis neljä lasta 1 ja 8 ikävuoden välillä. Siis menemistä riitti, mutta niin oli tarkoituskin, sillä ei aina jaksa elää vain itselleen ja itsensä kanssa.

Toisaalta tuntuu siltä kuin olisi iskenyt ohjelmaan jonkinlainen regressio tai jonkinasteinen stabilisaatio. Tuo taantuma on ehkä hivenen voimakas käsite ja ehkä nopean kehityksen jonkinasteinen paikallaan polkeminen on parempi ilmaus. Jotenkin tuntuu kuin paino ei vähenisi vaikka mitenkä paljon olisi halua kadottaa osa minästäni mahdollisimman nopeasti.

Pertti Mustajoki tosin kertoo aiemmin mainitsemassani kirjassa juuri taantumasta, tosin vasta aivan kirjan lopussa. No, se sopii loppuun melko hyvin, koska sellaista tunnetta ehkä ei saisi kovin helposti syntyä. Mutta kun halu on kova ja ihmisen liha heikkoa, niin väkisinkin tuollaiset ajatukset nousevat ajatusrakenteiden pintaan. En kuitenkaan ole huolissani ja onhan taas maanantaina Annen tapaaminen ja se antaa tietty uutta puhtia tekemiseen ja luottamusta onnistumiseen.

Ilta meni saunoessa kaverin luona Tammelassa. Hänellä on mahtava, todella hurmaava punainen vuonna 1928 rakennettu vanhan maalaistalon päärakennusvapaa-ajan asuntonaan. Pihassa on aivan mahtava puulämmitteinen sauna. Taisin viettää parisen tuntia saunassa, jota valaisivat vain tallilyhdyt. Se oli salaperäisen tunnelmallinen tilaisuus, mutta silmät tottuivat vähitellen hämärään valottomuuteen tai vähäiseen valoon.

Kuitenkin onnistuin hyvin, ilman suurempia tuskia kieltäytymään saunassa lämmitetystä Wilhelmistä ja ulkona grillatuista kyljyksistä. Olen siitä todella ylpeä.

Niin, toisaalta päivä oli kuitenkin eräänlainen normipäivä.