Dieettipäivä 50

Koska talvi vasta tekee tulomaan, niin kevättä ennustellen kuvana on Teresa Lehikoisen hieno otos Hämeen kylmänkukista.

Tänään on tasaluku päiviä ja puolensataa takana. Mutta ei tämäkään päivä kommelluksitta sujunut. Aamusta töppäilyt alkoivat ja niistä ei tainnut tulla loppua koko päivänä. Eli kun heräsin ja alioin valmistaa itselleni sitä hyvää Cambridgen aamupuuroa niin silloin jysähti. Mittasin roheen desin kuumaa vettä aamiaiskulhoon, kuten tavallisesti. Sitten otin laatikosta puuropussin ja kaadoin sen sisällön veden joukkoon. Tietenkin oli aamutokkuroissani ottanut väärän pussin. Tuoksu näet paljasti, että kyseessä oli banaaninmakuinen pirtelö, ei puuro. No, tehty mikä tehty ja töppäys oli vain ja yksinomaan omaa syytäni.

Päätin leikkiä leikin loppuun ja lisäksi puolukat pirtelöön, kuten lisään aina aamupuuroonkin. Uskomatonta kyllä, mutta se meni aivan loistavasti aamupuurosta eikä se ollut tavanomaista löysempääkään, koska vettä oli vähemmän kuin tavanomaisessa pirtelössä.

Ja sitten jatkui aterioilla leikkiminen. Olihan vuorossa aamiaisen jälkeen lounas. Oli varannut jo ennen viikonloppua fenkolin, josta muka oli lukenut artikkelin. Siitä piti saaman valmistettua pastanomaista ruokaa. No, vasta myöhemmin kuistin, että taisi olla kyseessä maa-artisokka. Kuitenkin valmistin fenkolin hienoiksi suikaleiksi ja keitin ne kypsäksi. Lisäksi tein paseeratusta tomaattisäilykkeestä, sipulista, valkosipulista ja paprikasta ”pastan” kanssa käytettävän kastikkeen. Yleisarvosana päivän lounaasta oli – erinomaista! Se maistui minusta todella hyvältä. Pitää uskaltaa kokeilla aivan uskomattomiakin yhdistelmiä ja uusi ruoka-aineita. Ne olivat siis päivin suurimmat opetukset.

Kotijuoppo ei ollut osannut ladata FlashPlayeria tietokoneeseensa. Hän kun halusi kuunnella musiikkia Youtubesta. Kävin sen hänelle asentamassa, mutta kaveri oli hankkinut naamalleen melkoisen annoksen asfaltti-ihottumaa. Hän muistutti yksisilmäistä Valkoa, tuota Stenvallin Aleksin kirjassaan niin mainiosti kuvaamaa seitsemän veljeksen hevosta.

Loppupäivä meni ilman ihmeellisyyksiä, mutta kävin viemässä Suunnon sykevyöni, siis sen tavallinen, perusurheilukauppiaalleni Inter Sportiin Riihimäellä. Katsotaan nyt, että lähetetäänkö se Suunnon huoltoon, koska ei tuollaista katkoa voi oikeastaan millään syntyä ellei tuotteessa ole jotain rakenteellista virhettä. Eli kaikella tällä yritän kertoa syyn,miksi urheilusuoritukseni ovat täyden nollan arvoisa ja korvautuvat kaikella muulla hössötyksellä.

Tosin mennen yön nukuin todella huonosti, siitä kait johtui aamuinen puuroilukin. Ja koska tämä oli toinen kerta kun urheilu aiheutti huonosti nukutun yön, tai niin asian helposti itse tulkitsen, niin en rohennut tehdä mitään urheilutilanteen parantamiseksi. Mutta onhan huomenna päivä uus ja se voi tuoda muassaan melkein mitä tahansa.