Dieettipäivä 51

Vanhassa Wanajassa sijaitseva Kruununmylly talvisessa asussaan.
Kuva: Teresa Lehikoinen.

Miten kummassa eläkeläisellä voi olla aina kiire ja mitään ei tahdo ehtiä tekemään? Tämän olen taas saanut karvaasti kokea ja samalla pettyä omaan saamattomuuteeni. Päivä on huvennut kuin ilma käsieni lävitse. Onneksi olen pystynyt pitäytymään normaalissa päivittäisessä ravinnonsaannissani. Eli dieetti on pitänyt. En muuten sortunut mihinkään rikkomukseen vaikka sairastin melkoisen pitkän ja monivivahteisen flunssan.

Päivän pelastus on kuitenkin tullut, muuta ei fyysisen toiminnan taholta vaan lukemieni kirjoitusten kautta. Päivän lehdessä oli Jermu Laineen hieno essee ”Demokratia kriisissä vai evoluution kehittämössä”. Siinä kirjoituksessa on enemmän ajatuksia kuin tällainen keskivero lukija pystyy yhdellä lukemisella edes tajuamaan. Keskeinen ajatus kuitenkin on kirjoittajalla minun mielestäni se, että kyse ei suinkaan olen demokratian kriisistä, sillä demokratia ei ole yhtenäinen, vakaa ja vankkumaton möhkäle, vaan evoluutiossa elävä maailmankuva, joka muuttuu jatkuvasti, mutta jonka muuntumisen suuntaan ja toimintaan meidän pitää pystyä vaikuttamaan. Voiko kukaan kirjoittaa hienommin demokratiasta kuin Jermu Laine sen tekee?

Päivän toinen kirjallinen riemupläjäys oli Anja Salmisen kritiikki Matti Klingen uudesta kirjasta ”Tanskan sää – Päiväkirjastani 2010 – 2011”. Olen ollut ja olen yhä kollegani Klingen suuri ihailija nautin hänen kirjoituksistaan. Ne ovat viiltävän teräviä analyyseja yhteiskunnastamme ja siinä vaikuttavista voimista ja henkilöistä. Kritiikin mukaan tämä pätee myöskin tässä uusimmassa teoksessa. Salmisen kritiikki oli hienosti laadittu essee mielenkiintoisesta ja kulttuurillisesti merkittävästä pienestä teoksesta, joka on henkisesti suuri. Eittämättä teos pitää hankkia itselle ja/tai sisällyttää joululahjatoiveiden listaan.

Molemmat artikkelit löytävät täydellä varmuudella tiensä omaan artikkelileikkeiden kokoelmaani. Siis niihin tärkeisiin ja henkiselle minälleni tärkeisiin lehtileikkeisiin, joita ilman ei oikeastaan voi elää.