Dieettipäivä 27

WTC-tornien luhistuminen 2001

Itku pitkästä ilosta ja sitä saa mitä ei varmaan tilaa! Näin on. tai lähes ainakin, on kansa todennut. Ja tänään se on sitten täällä. En jostain syystä saanut eilen tätä sunnuntain juttua valmiiksi, mutta vähän myöhässä se kuitenkin tulee.

Ongelman on flunssa, jonka kourissa painiskelen ja yritän kaikin tavoin parantaa minääni. Tietenkin olen saanut syksyn flunssarokotteen ajoissa ja jopa etukäteen, koska olen useamman riskiryhmän jäsen. En tietenkään ole tästä saavallaan kyse on fyysisestä minästäni, joka jyrää mennen tulle koko henkisen minäni. Jotenkin tuntuu kuin minun aineenvaihduntani ei toimisi kuin tavallisen ihmisen. Toki se voi olla sellainen typerämpi teoria, jolla ei ole minkään valtakunnan  tiedollista tai tieteellistä pohjaa.

Miten monta hyvää ja tärkeätä päätöstä on flunssa luhistanutkaan, miten monta dieettiä se on sortanutkaan ja raunioittanut ne niin vakavasti, että uudelleenrakentaminen on ollut mahdotonta. Miksi näin? Yleensä ihmisiltä lähtee ruokahalu samalla kun saavat flunssan. Vaan jostain kumman syystä minulla iskee päälle todella valtava nälkä. Ikään kuin en olisi koskaan ennen edes ruokaa nähnytkään. Siis seuraa ahmiminen vailla ertaa ja siinä menevät mukana vaikka pienet kivet ja suuremmat kalliotkin.

Nyt siis pitäisi pysty pysymän lujana ja sanoo houkutuksille EI! Mutta pystynkö minä siihen vai sorrunko taas oman itseni vietäväksi? Toivottavasti ryhmästä saa tukea ja ryhtiä kiusaajan eli näläntunteen, vastustamiseksi.

 Toivottavasti ei käy minulle samoin kuin kävi yli kymmenen vuotta sitten New Yorkin  World Trade Centerin torneille? Nehän sortuivat. Yritän kuitenkin taistella hurjalla innolla tapahtumia vastaan.