Dieettipäivä 81

Vähän itäisempi versio aiheesta jousimies.

Tänään, uudenvuoden aattona, saatettiin tietooni, että minun  pitää hankkiman Iltalehti ja erityisesti v-vaihde lisälehti. Sivulla 48 on kuulemma minulle tärkeätä ja elämäni ja onneni kannalta tärkeää luettavaa. Tietysti hankin moisen elämää tärkeämmän lehden, vaikka itse jo elämän jatkoaikaa elelen.

Mitä siis tuolla tärkeällä sivulla oli tuossa tärkeässä lisälehdessä. Siellä oli tulevan vuoden varalle tehty horoskooppi. Siis todella tieteellisesti pätevä ja uskottava teksti, joka jousimiehen kohdalla oli päättänyt kertoa mm. seuraavia asioita, joita yritän tietysti kommentoida tuttuun tapaani: 

"Monella marraskuisella on mennyt lujaa jo keväästä 2011 saakka, ja sama vauhti jatkuu myös tulevana vuonna."

Hienoa, mutta miten tuo lujaa meneminen on näkynyt reaalielämässäni? Olen mennyt lujaa verikokeisiin ja tapaamaan terveydenhoitajia ja lääkäreitä mitä erilaisimmista syistä. Eritoten INR-veriarvoni ovat olleet enemmän kuin pielessä. Se siitä lujaa menemisestä. 

"Kunnonkohotusprojekti, laihdutuskuuri tai uusi innostava työ tuo itsevarmuutta ja onnistumisen elämyksiä. Kokomerkillä riittää vuoden ensimmäisellä puoliskolla tekemistä." 

Työstä olen saanut jo tarpeekseni ja valtionkonttori on päättänyt, että valtio ei kaipaa tai tarvitse  enää palveluksiani, ja siihen menoon olen täysin tyytyväinen. Ja vähän on myöhässä tuo ennustusten tulevan kunnonkohennuksen ja tai laihdutuskuurinkin suhteen. Ne alkoivat erinäisten epäonnisten yritysten jälkeen Aleksis Kiven päivänä 10.10.2011. Ellen ihan väärin muista ensimmäistä tapaamistani Annen kanssa. Eli menossa ollaan ja matkaa tehdään. Mutta tietenkin homma jatkuu vuoden tulevankin, sillä en aio mitään lopettaa. Täti Sininen on eräs idolini ja tietenkin maanantaina tapaamani täti Tehopakkaus. Heistä otan mallia ja aion tehdä heidän laillaan  ja jäädä koukkuun, niin ja kunnolla koukkuun. 

"Krooninen ärhäkkyys vaivaa pienten esteiden ja aitojen  myötä aina heinäkuun alkuun saakka."

Tuossa ei ole mitään uuttaa ja aion jatkaa tuota kroonista ärhäkkyyttäni aina vuoden loppuun saakka ja myös tulevinakin vuosina. Sehän on minulle eräänlainen sukuvika ja perusominaisuus. Se on siis perittyä ja siitä perinnöstä en aio edes luopua. 

"Aivan merkin alkupäässä syntyneet – siis kuten minä 24.11. syntyneenä – innostuvat taiteesta, musiikista tai muusta henkisestä harrastuksesta." 

Ei tarvitse innostua. Olen jo kiinnostunut noita muistakin musiikin ja taiteen lisäksi. Minulla on älyllisesti virikkeitä antavia harrastuksia ja innostuksia sekä kiinnostuksia vaikka muille jakaa. Historiahan on oikeastaan jo yksistään yhdistelmä noista kaikista. 

"Terveyttä kalvaa kuitenkin epämääräinen väsymys, ihmissuhdetta tyytymättömyys." 

Hienoa, terveyttä ei kalva suinkaan vain epämääräinen väsymys, vaan on tautia tässä niin monen moista, on sitä ja tätä, on tuota ja näitä ja vaikka muille jakaa. Eli ei mitään uutta auringon alla. Ja varmaan ihminen on aina kroonisesti tyytymätön ihmissuhteisiinsa. Ellei olisi, niin se olisi kuolemaksi.

Eli mitä tästä opimme? Emme yhtikäs mitään. Kaikki on jo aiemmin ollut, tai on ainakin listalla, niin terveys, sairaus kuin elämisen muutkin ilot ja ongelmat. Tässä voin vuoden 2011 viimeisinä tunteina vain todeta, että

HYVÄÄ VUOTTA 2012 kaikille blogin lukijoille!

Dieettipäivä 80

Lokakuun  2011 iltataivas parvekkeeltani.

Tavanomainen ja melkoisen monotoninen päivä on kohta jäämässä historiaan. On ollut pientä flunssan alkua, eli kurkku hiven arka ja nenävärkki hiukan tukossa. Vaan ei mitään suurempaa, jota en olisi saanut hoidetuksi pois päiväjärjestyksestä ihan kotikonstein. Olen tänään törsännyt ja tilannut pari kirjaa Tiedekirjakaupasta, mutta niistä ei ole suuremmaksi uutiseksi.

Ilmeisesti muisti kuitenkin heikkenee, onko se vanhuuden, hiipivän hulluuden vaiko ihan laihduttamisen syytä? Siihen en vastausta tiedä ma! Mutta vasta tänään huomaksi, että minulla oli toinenkin syy käydä eilen kirjastossa. Ei siis vain katsomassa onko Vanajan kirja I kirjaston hallussa, vaan piti palauttaa erän Pertti Mustajärven kirjan, jonka olen sieltä lainannut ja jota olen jopa siteerannutkin.

Mutta miten ihanaa onkaan muistaa menneitä, ja varsinkin silloin kun ei pistetä tikulla silmään. Oli tuossa ohessa on kuva lokakuun alkupuolelta, Se on otettu eräänä iltana omalta parvekkeeltani, kun taivas oli värikkäästi kirjailtu. Tuohon päivää liittyy myös dieetin alkaminen, eli tapahtuma, joka on ollut enemmän kuin hyväksi minälleni. Kiitos kaikesta menee ainakin terveydenhoitaja J. R.:lle, joka minut sai hakeutumaan Cambridgen pariin ja tietty myös eritoten Annelle, joka on siitä jatkanut ja ylläpitänyt ja tukenut heikkoa minääni, joka vain ykä pienemmäksi ja pienemmäksi vain käy.

Mutta vielä on matkaa kuljettavaksi, joskin se ei tunnut kovin vaikealta. Jos minä voitin joulun, niin voin voittaa ihan mitä vaan.

Dieettipäivä 79

Kuva 1,Wanajan kirkko värillisenä postikorttina.

Tänään ei taidakaan puhua dieettini erinomaisuudesta tai sen kohtuullisesta suorittamisesta. Vaan minulla on sellainen vähemmän tärkeä uutinen, joka ei liity mitenkään painonhallintaan vaan ihan tavalliseen elämään. Tietenkin painonhallinaan pitää tulloa ja olla myös osa tavallista ja arkipäiväistä elämää.

Sain siis tänään postikortin, joka on tuossa oheisessa kuvassa. Olin sen itse Huuto.netistä tilannut ja maksanut. Kuva on enemmän kuin mielenkiintoinen ja se siis liittyy läheisesti varsinaiseen ammattiini historioitsijana. Kuvassa on Wanajan kirkko keskeisessä Hämeessä. Eli se suur-Wanajan keskeisin paikkaa, joka on ollut aiemmin Vanaja-veden saaressa, ainakin kevättulvien aikana. Tämä on kuva 1.

Mielenkiintoisesti kuvasta puuttuu 1800-luvun lopulla rakennettu kirkon idänpuoleinen kellotapuli. Sen paikalla on vain itäinen porttirakennus, jonka alle Johan-suku sai luvan tehdä hauta-holvinsa kun hautaaminen kirkon sisätiloihin lopetettiin 1800-luvun alkupuolella. Kuva on värillinen, mutta se on kuitenkin vasta myöhemmin väritetty. Tietenkin kaikki tämä herätti uteliaisuuteni, sillä olenhan perusutelias ihminen, kuten ovat varmaan lähes kaikki historioitsijat.

Kuva 2.Wanajan kirkko
Edelfeltin luonnoksena,

Kortin mukana tuli pieni viite, että melkein samanmoinen kuva on Axel Salokanteleen Vanajan kirja I:ssä, sivulla 13. Kun en heti löytänyt kirjaa, niin lähdin kysymään sitä paikallisesta kirjastosta. No, ei siellä ollut ja olisi pitänyt tilata kunnan pääkirjastosta. Totesin käyväni itse pääkirjastossa, murra kotiuduttuani kävin käsiksi omiin kirjahyllyihini ja tietenkin löysin kirjan, Siellä se kuva oli ja sen olisi kirjan mukaan piirtänyt Edelfelt. Ei tarkennettu olisiko kyseessä joko isä tai poika. Tämä on blogin kuva 2.

Vaan en ollut tyytyväinen vieläkään, sillä kaikki muut oleelliset tiedot kuvasta puuttuivat. Sitten otin käsiini Vanajan historian osan I, jonka olen hankkinut heti sen valmistumisen jälkeen. Sisällysluettelosta etsin kohdan. Jossa käsitellään Kirkon hautausmaata ja kellotapuleita. Siellähn se oli, sivulla 241 on tutun oloinen kuva kirkosta. Siinä on tosin mukana tien toisella puolella oleva vanha kellotapuli ja koko kirkkorakennus. Tämä on kuva 3. Tämä on varmuudella alkuperäinen kuva, josta ostamani kortti on väritetty osasuurennos. Ja ilmeisesti kuva 2 on poika, eli Albert Edelfeltin tekemä jonkinmoinen luonnos, johon hän on lisännyt tiellä kulkevat ihmiset.

Varsinainen kuva on Damiel Nyblinin ottama ja tapahtuma on ikuistettu 1893. Uusi kellotapuli on luovutettu seurakunnalle vuonna 1895ja se rakennettiin itäisen porttirakennuksen paikalle. Kuva on säilytyksessä Museoviraston huomassa, kuten koko Daniel Nyblinin kuvatuotanto. Onhan tämänkin kuvan kohdalla kuse kansallisesta kulttuuriperinnöstä.

Kuva 3.Wanajan kirkko 1893, kuvaaja Daniel Nyblin, Museovirasto

Mielenkiintoinen päivä, sai tehdä ihan sitä itseään eli pientä ja pikkunäppärää selvittelyä historiallisesti relevantista aiheesta.

Dieettipäivä 78

Verenpaineen perinteistä mittaamista.

 Tämä päivä on mennyt ihmetellessä eilistä tapaamista ja sulatellessa kaikkea sen tapahtumia. Erityisesti vielä on nautiskellut eilisen kollegani saavutuksesta, eli yli neljänkymmenen kilon pudotusta puolessa vuodessa. Se on hämmentävä saavutus ja olen samalla kertaa sekä onnellinen hänen puolestaan ja hivenen kateellinen koska en varmasti itse pystyisi samaan hienoon tulokseen. Kyllä tosin oma positiivinen tulokseni oli pienoinen yllätys, sillä varovaisesti epäilin jo takapakkiakin olevan tulossa koska siltä se tuntui. Näin vähän ihminen luottaa omaan minäänsä ja omaan vaakaansa. Se on ensimmäinen syyllinen kaikkeen ja sitä ensiksi epäillään väärästä näyttämisestä – siis vaakaa!

Päivä on muuten ollut tasaisen harmaa, joskin muutama auringon pilkahdus on ollut näkyvissä. Olemme toki kulkemassa kohden auringonvalon lisääntyvää aikaa ja tämä päivä on kukonaskelta pidempi kuin eilinen.

Moderni tapa mitata itse oma verenpaineensa.

Muuten korostin eilen tapaamisessa ja haluan korostaa nyt ja vastakin pussiruokinnan merkitystä. Kaikkein oleellisinta tässä vähäkaloristen dieettipussien käytössä on pään pysyminen kokonaisena ja ehyenä ja jopa tuon tärkeän elimen paremminvointina. Useissa muissa dieeteissä, joissa ei samalla tavalla käyttäjä saa kaikkien ihmisen elintoiminnoille tärkeitä vitamiineja, hivenaineita, rasvoja ja suoloja, pää helposti menee sekaisin ja sitten ollaan taas vaikeuksissa. Tavallaan itselleni kävin samoin, joskaan homma ei vielä ehtinyt kohota pään tasalle. Terveyteni petti aivan toisaalla, mutta petti kuitenkin. Omat veriarvoni lähtivät kiitolaukassa vuoristorataan ja se olisi ollut todella vaarallinen kehitys omalle terveydelleni. Eli sain opetuksen, että karppaaminen ei ole minun juttuni ja muutkin muoti-ilmiöt eivät sovellu minulle. Aivan peruspussiruokinta ja siihen liittyvät vertaistuki hyvän vetäjän johdolla on se ainoa oikea tapa toteuttaa painonhallintaan, josta kilojen pudottaminen, jota esim. laihduttamiseksi kutsutaan, on vain yksi pienehkö osanen, joskaan ei kovin vähäinen.

Toisaalta nyt pitää olla tarkka verenpaineen suhteen. En muuten olisi koskaan uskonut näkeväni tätä päivää. Tänään keskellä päivää mittasin oman verenpaineeni koska tunsin huimausta. Mittari näytti ihan uskomattomia lukuja eli alapaine oli 59 ja yläpaine 101. Mittaus tapahtui ihan tavanomaisessa olosuhteessa klo 14.12 tänään ja sykkeeksi laite ilmoitti 57 ei normaalia jopa hivenen suuremman lepopulssin. Tämä johtaa siihen, että tuota pulssia pitää tarkkailla ja kirjata tulokset omaksi tiedostokseen Exelillä. Mutta yllättävä tulos oli, joskin se oli mieluisa.

Tapaaminen 11 ja dieettipäivä 77

Joulun jälkeen tulee...

Oikeastaan olen onnellinen omasta minästäni ja viikon tuloksesta, mutta vielä isompi ja mahtavampi syy on olla onnellinen, iloinen ja todella tyytyväinen lähimmäisen onnistumisesta. Tapaamiseen tuli näet eräs paikallisia asukkaita oleva naishenkilö, joka oli pudottanut minästään yli 40 kiloa puolen vuoden aikana. Tuo on saavutus, joka on todellista tähtiluokkaa, ja kun ottaa huomioon kyseisen henkilön koon, niin saavutus vain kohoaa todella huimaan korkeuteen. Miten ylpeä olenkaan hänen onnistumisestaan painonhallinnassa. Tämä oli siis ehdottomasti päiväni huippukohta, sen paremmaksi ei yhteinen tapaaminen voi enää muodostua.

Mitä tulee minääni niin voin hyvin todeta, että joulu tuli, oli ja meni, mutta minä voitin sen ja hoidin pois päiväjärjestyksestä. Omasta mielestäni olen ehdottomasti voittaja-ainesta, tai vakavasti sellaiseksi ehdolla. Tänään olen eri mittareiden avulla saanut seuraavat mielenkiintoisen tuolokset:

painoni oli 125,3 kiloa

olen pudottanut yhteensä 24,7 kiloa

viikossa (jouluviikko) pudotin 2,3 kiloa

pudotus on 17,9 prosenttia koko kauden aikana

verenpaine 72/121 pulssilla 49

Miksi en olisi tyytyväinen, kun sain autonikin puhtaaksi kaiken kuran keskellä. Oli tiet kuvia, joten moisin trivialiteetin saattoi tehdä. Tämä on muuten tarkoitettu kevennykseksi kaiken vakavan asian ohessa!

Olen edelleenkin vakaasti, tai oikeastaan olen jopa aiempaa vakuuttavammin sitä mieltä, että Cambridgen ajatus painonhallinnasta on mahtavan hienoa ja se sopii juuri minulle ja varmaan myös sinulle kuten niin monelle muullekin. Riittää kun ajatellaan tosiasioita. Laskien lähdettäminen 24,7 kilon ja 17,9 prosentin verran on muuttanut elämääni melkoisesti jo nyt. Olen saanut lääkitystä vähennettyä, INR-arvo on niin hienosti vakiintunut raameihin, että seuraavaan testaukseen on aikaa kolme viikkoa, sen on ollut yli puolen vuoden ajan vain etäinen haave minässäni. Pystyn pukemaan housut jalkaani ottamatta tukea mistään, siis ihan itse,omatoimisesti ja tuetta! Miten paremmaksi kaikki voikaan muuttua kun painoni tulee, korostan sanaa tulee ja sen ehdottomuutta, olemaan korkeintaan 100 kiloa tai jopa sen alle.

Pitää muistaa, että myös tuon auton ajaminen on huomattavasti helpottunut. Enää ei oikean jalan tarvitse etsiä tuke keskikotelosta ja siten se ei rasitu ajon aikana. Kuten vielä parikuukautta sitten tapahtui. Niin ja nuo jalat. Vaikka vielä käytänkin Venosan-tukisukkia melkoisen säännöllisesti, niin niiden pukeminen on entistä helpompaa ja niiden ei tarvitse enää yrittää tehdä tehtäväänsä kaikella mahdollisella niille luovutetulla voimalla.

Kuitenkin realiteetit pitää olla aina matkassa. Ilman Annen mielettömän suurta tukea koko hommasta ei olisi tullut mitään, ei vaikka kuinka olisin Gambridgeläinen tai karppaaja taimikä muu tahansa. Kun olen syöppö, joskaan en juoppo, niin olen varmaankin siirtynyt ruokariippuvaisten suuresta joukosta anneriippuvaisten valitun ryhmän jäseneksi. Tosin kuka tahansa voi tulla tuon valitun piirin jäseneksi, siihen ei tarvita tutkintoja tai muita suorituksia. Riitta kun haluaa lähdetää läskiä ja muuttaa elämänsä kulkua ja parantaa sen kuljettavan tien laatua.

Dieettipäivä 76

Knud Kleemin 1800-luvun alkupuolella kuvaama
Lappalaisten taikarumpu.
Tuollaista olisin tarvinnut unohduksen hetkelläni.

Tänään juhlimme toista joulua, eli vietämme Saint Étienne-nimisen pyhimyksen muistopäivää. Jotenkin sillä on tälle blogisticukselle oma merkityksensä. Tänä toisena joulupäivänä, eli kakkosjouluna on ollut yleensä lupa vierailujen tekemiseen. Joulupäivänähän piti visusti käymän kirkossa ja oleman kotona. Itse ajelin myrskytuulen vaivaamassa maamme eteläosassa lentokentälle ja takaisin, se oli mielenkiintoinen kokemus ja onneksi vältyin onnettomuuksilta.

Mutta muu perheemme ei suinkaan ole onnettomuuksilta välttynyt, sillä yksi pikkuveljistäni tuli etelään Levin korvesta ja oli törmätä hirveen, mutta onnistui välttämään. Tosin tiellä oli kaide, johon oikea etupyörä ja lokasuoja osuivat. Ketään ei Audissa onneksi sattunut, sillä peltiä ja renkaita saa uusia ja autonkin voi aina vaihtaa, kuten ovat jo suunnitelleetkin. Siis onnea oli onnettomuudessa ja matkateossa.

Itse siis vein Brysselin herroja lentokentälle ja toivottavasti hän on jo päässyt kotiin, sillä matka tapahtui Frankfurtin kautta. Mutta sain todeta kaiken muuttuneen lentokentällä. On tehty turhia uudistuksia ja sellaisia järjestelmiä, jotka eivät ainakaan ole minun mieleeni. Sisäänkirjottautumisen yhteydessä ei voi enää edes valita istuinpaikkaansa. Kaverin haluaa istua käytävän vieressä, kuten minäkin aina halua. Keskipaikka on kehnoin ja ikkunan luona on lähes yhtä kehnoa istua jököttää. Kyse ei ole vain isosta koostani, sillä nyt lähtenyt matkustaja on puolet minusta eli hoikka ja sutjakka, kuten niin monet EU:n herrat – tai ehkä ne ovat.

Tänään ei siis ollut tapaamista joskin muistin varaisesti – kehnointa on turvautua tuohon omaan muistiin – suuntasi suoraan lentokentältä Lopelle. Ja vasta Klaukkalan jälkeen muistin, että tapaaminen on vasta tiistaina. No, Lopen kautta kulkeva tie on historiallinen, sillä se oli pääreitti Hämeenlinnasta Helsinkiin vielä 1800-luvullakin. Tuolloin matkaa taivalsi jalkaisin mm- Elias Lönnrot.  Pysähtyi muuten Räikkälän kylän majatalossakin ja pelkäsi sen isäntää ja emäntää, joilla oli huono ja väkivaltainen maine. Muuten olivathan he toki kaukaisia sukulaisianikin.

Lisäksi huomasin tänään aamulla kadottaneeni lompakkoni, jossa olivat kaikki kortin ja paperit. No ei tosin rahaa, koska harvoin käytän muuta käteistä kuin kolikoita. Alkoi hirmuinen etsintä, hakeminen ja itsetutkiskelu. Muistin viimeksi käyttäneeni lompakkoani perjantaina, kun tankkasin auton ennen lentokentälle lähtöä. Se ei voinut pudota sinne, koska huoltoaseman vastaava hoitaja oli paikalla kokoa ajan ja olisi varmaan huomannut lompakkoni putoamisen ja siitä huomauttanut. Sitten matkalla Hämeenlinnaan tajusin soittaa aattovalvojaisten pitopaikkaan, ja sieltä se löytyikin. Arvaa vaan, helpottiko löytyminen? Kaikkien korttien ja papereiden hankkiminen olisi ollut valtava urakka, epämiellyttäväkin. Kortteihin ei olisi ollut tunnuslukuja, joten nostojen riski olisi ollut vähäinen. Ja kuten sanoin rahaa ei siellä ollut.

Eli tämäkin päivä on sisältänyt käänteitä ja väänteitä, menemistä oikeassa olemista, mutta niin maan perusteellista erehtymistä ja väärässä olo kuin vain voi olla. Mutta miksi kaikkea moista katuisin? En vaan niin mistään syystä.

Dieettipäivä 75

Roomalaiset viettivät Saturnalia-juhlaa, jonka kristityt korvasivat Jeesuksen syntymällä.

Nyt on ohitettu vuoden julmin päivä painonhallinnan harrastajan kannalta. Olemme siis ohittaneet jouluaaton, siihen liittyvän mässäilyn kunnialla, ja itse olen todennäköisesti selvinnyt melko pienin vaurioin tästä perinteisestä mässäilypäivästä.

Olin viettämässä juhlista jalointa, eli aattoa veljenpoikani perheessä, jossa on 8-, 6-, 4- ja 1 vuotiaat lapset. Eli taas kerran sain vahvistuksen näkemykselle, että joulu on erityisesti lasten juhla. Sillä oli siinä vilinää ja vilskettä pienten lapsien, ja oli riemullista katsella pienen riemua. Tosin joulupukki, joka tuli fyysisesti läsnä, toi lapsille aivan liikaa kaikkea ja mitä erilaisinta tavaraa. Olivatko lapset olleet kilttejä? Jos tavaran määrällä asiaa mitataan, niin kiltteys olisi ollut ylitsevuotavaa.

Kuten aiemmin olen jo valmistautumista, eli adventtia kuvannut, niin ruokaa oli todellakin ylen määrin. Itse pitäydyin maisteluun ja omaan evääseeni. Tämä oma eväs oli pala Annen ohjeen mukaan tehtyä piirakkaa, tosin ihan ikiomana sovelluksenani. Olin jostain kumman syystä jättänyt valmistuksesta pois juustoraasteen. Kuitenkin maku oli hyvä, joskin rakenne hiven rapea. Lisänä oli siis kuivattuja tatteja, tavallista sipulia, valkosipulia ja punajuurta ja porkkanaa. Lisäksi maistoin kalkkunaa, kinkkua, bataattilooraa, mausteliemessä olevia kanttarelleja sekä sinappisilakkaa. Juomana olisi ollut tarjolla valko- ja punaviiniä,appelsiinilimonadia, eri maitoja sekä minulle tietysti ihan tavallista vettä.

Mutta vaikka olisinkin nauttinut liiaksi jouluaaton antimista, niin on muistettava näkemys moottoritiestä. Painonhallinta on kuin ajaisi autolla lujaa ja leveätä moottoritietä, mutta joskus tulee eteen huoltoasema tai levähdyspaikka, jolla viivähdetään hetkinen. Kuitenkin jatketaan ripeästi matkaa moottoritiellä tekemättä suurta numeroa pysähtymisestä. Eli aina pitää jatkaa matkaa esteistä ja viivytyksistä huolimatta.

Dieettipäivä 74

Hugo Simberg; Haavoittunut engeli, jollaisia me kait kaikki olemme.

RAUHALLISTA JA LAIHDUTTAVAA JOULUA!

Mökit nukkuu lumiset,

nukkuu hankitanteret,

tuikkii taivaan tähtivyö -

pyhä nyt on jouluyö.

Katso: valo välkähtää,

hanget kaikki kimmeltää,

yli vuorten, metsien

käy kuin välke siipien.

Se on jouluenkeli.

Herra hänet lähetti

kanssa joululahjojen

luokse pienten lapsien.

Vaikka häll' on kädessään

niinkuin kulkis kylvämään

ja hän kyllä kylvääkin,

mutta ihmismielihin.

Ei hän anna makeita,

eikä leikkikaluja,

niitä isä, äiti suo.

Mitä jouluenkel' tuo?

Puhtahia aatteita,

kultaisia kuvia

Suomen lasten sydämiin,

mökkeihin ja palatsiin.

Niitä hänen vakastaan

vapiseepi yli maan

niinkuin pikku tähtiä -

eikä se oo ihmettä?

Mutta yhä kummempaa

viel' on mitä kerrotaan:

kulkiess' sen enkelin

lapsiksi muuttuu vanhatkin.

Sitä ei kai ymmärrä.

Kysy sitä äidiltä!

Sitten siunaa itsesi

nuku - saapuu enkeli.

Eino LEINO

Dieettipäivä 73

Knud Leen kuvitusta 1800-luvun Lapista,
jo tuolloin osattiin mutkamäen läskeminen.

Yleensä ja useinkin olen juuri näihin aikoihin vuodesta oleillut Levin korvessa, jossa ei kulje edes lapsosen tie saati enkeli vierellä kävisi tyhjäkäyntiä. Se on vaan niin maailmanlopun maisemaa, siellä korvessa, että Kristuskin matkallaan ei siellä osannut käydä, vaan pysähtyi isompaan kylään eli Eboliin.

Mutta nyt olen tällä kotopaikkakunnalla ja olen vakaasti päättänyt jättää kaiken kauaksi liikkumisen koko dieetin ajaksi. Se on tietenkin valitettavaa ystävien kannalta, mutta kun Muhammed ei mene kiven luokse niin kiven pitää ehdottomasti tulla Muhammedin luokse.

Näin kävi juuri tänään, sillä aamun Vertin sairaalakeikan jälkeen lähdin kiireellä hakemaan EU-miestä Länsisatamasta. Eli pitkä ja monimutkainen matka oli hänellä takanaan, mutta selvisi kuitenkin Muhammedin luokse. Juuri näin pitää kiven ja vaikkapa kallionkin toimia.

Muuten päivä on ollut tavanomaisuutta täynnä, sillä tärkein ja keskeisin oli vuoden vanhan Vertin sairaalassa käynti ja lääkärin lausunto ihonsiirron onnistumisen tilasta. Kaikki oli mennyt paremmin kuin kukaan osasi edes odottaa. Ja vasta nyt näin itse ihonsiirron tuloksen. Voisin kait sanoa, että jälki oli kaunis ja moinen arpi vain on mielellä kaunistus, siis komealla miehellä.

Helsingissä meinasivat rutata autoni, kun ruuhkassa, yht’ äkkiä kahden kaistan sulkuviivan takaa syöksyi Volvo eteeni. Ilman paniikkijarrutusta olisimme viettäneet aikaa poliisien jututtamina. EN edelleenkään pidä Helsingin liikenteestä. Ajan mieluummin Pariisissa ja Roomassakin kuin pikkukylä Helsingissä.

Kuran lentäminen moottoritiellä oli fenomaalisen mahtavaa. Sitä oli ilmassa enemmän kuin paljon, koska olihan kyseessä Helsinkiläisten maallelähdön hetket. Onneksi autossa on riittävä vesisäiliö, jolla huuhtelin jatkuvasti ikkunoita puhtaimmiksi. Jostain kumman syystä minun takaikkunanikin pitää olla puhdas. Kukaan ei moiseen syyhyn ja tarpeeseen ole pystynyt vastaamaan.

Mutta olenhan muutenkin ihmeellinen vekotin.

Dieettipäivä 72

Poromiesten kunniaksi vanha kuva Lapista. 

Eilen valmisteltiin Joulua, tuota juhlista jalointa. No, tänään on jatkettu aloitetulla linjalla, mutta supistetummassa muodossa. Mutta kuitenkin on pidetty telefoneerausta veljenpojan kanssa. Aiheena Jouluaatto, jonka vietämme hänen ja perheen kanssa.

Eilen saapui Kittilästä, noilta kuvissakin esiintyneiltä poromiehiltä poron paistista tehtyä käristeen raaka-ainetta. Eli nyt lisätään käriste tai sen kastikkeeksi muotoiltu muunnos ruokalistalle. Ei siis tule ainakaan ruokaa pidoista puuttuman. Ja huomenissa pitää huolehtia Vertin sairaalareissusta, sillä pojalle laitetaan käteen tehty ihonsiirtoon sellainen puristeside, ilmeisesti juuri tuollainen omien tukisukkieni kaltainen. On sitten mittojen mukaan tehty ja hyväksi käyttää havaittu.

Muutoin päivä on sujunut torillakäymisen ja kirpputorin merkeissä. Torilta ostin tuoreita kananmunia, jotka vakiomunittaja toimittaa. Ja tietenkin hyviä Lopen porkkanoita ja lanttuja, jotka ovat myös vakitoimittajaltani. Niissä porkkanoissa ei isoinakaan ole kovaa ja puumaista sydäntä, vaan se on jopa hyvän makuinen ja mainiosti syötäväksi kelpaava. Parasta täällä maalla asumisessa onkin juuri mahdollisuus saada todella hyviä raaka-aineita, joista voi tehdä mitä hienointa ravintoa, todellista luksusruokaa. Se muun on ollut minunkin ongelmani ja nyt opettelen pääsyä eroon näistä heikkouksistani. On se vallan vaikeata, mutta ilman Cambridgea olisin taas kerran epäonnistunut, niin ja kiitos tuon Cambridge-projektin henkilöitymälle Pietilän Annelle.

On hyväkin uutisia kerrottavaksi. INR-arvo, siis veren notkeus, on hyvällä tasolla. Sitä se ollut jo jonkin aikaa, sillä edellisestä verikokeesta on kulunut kaksi viikkoa. Nyt ensimmäisen kerran pitkään aikaan, en ainakaan tämän vuoden piikkiin ole moista kokenut, saan ja soudun menemään verikokeeseen kolmen viikon kuluttua. Siis eräs keskeinen tavoite on toteutunut. Siis keskeinen on arvon oman terveyteni suhteen. Olimmehan huolestuneita juuri INR-arvon suuresta vuoristoradasta, eli milloin alle kahden ja milloin yli neljän olevista arvoista. Ne ovat jo todella kriittisiä lukemia koska raja-arvoni ovat 2,5 ja 3,5.

Mutta tästä kaikesta on hyvä ponnistaa uudelleen kohden sadan kilon rajaa ja sitä Versacen puvun päälle sopimista.

Dieettipäivä 71

Bataattiloora.

Tänään oli eilistä aurinkoisempi päivä, melkein näimme auringonkin, vaan ei ihan. Mieliala parani huomattavasti ja elämä muuttui valoisammaksi. Joulu se vaan tulee omalla painollaan ja tänään on tehty jo selkeät aterioimisen alkuvalmistelut. Kuorittu perunat ja tehty muusi sekä siitä edelleen pernaloora, jota uunitettiin melkoisen pitkään. Toinen valmistaminen on tapahtunut bataattilooran tekemisessä. Kuorittiin bataatit, keitettiin, ne muuten ne kypsyvät melkoisen sukkelaan, ja muusattiin sekä uunitettiin. Molemmat ruokalajit valmistettiin kookosmaidolla, sillä naudan proteiini ei soi kaikille tuleville ruokailijoille. Mutta keinoja on monia ja pitää käyttää vain mielikuvitusta.

Huomenissa otetaan kinkku suolavedestä ja annetaan sen liota perjantaihin saakka tavallisessa vedessä. Sitten kuivataan ja uunitetaan. Rosollin ainekset valmistetaan huomenna ja koostetaan yhteen perjantaina. Lisäksi huomenna otetaan esille hanhenrinnat ja kalkkuna, jotka tietysti paistetaan. Jälkiruoaksi olen ajatellut suklaakiisseliä ja jäätelöä, niitä pitää olla erilaisia, sillä kaikki eivät voi syödä samaa ruokaa. No, saa nyt nähdä mikä toteutuu ja mistä luovutaan, mutta itse olen päättänyt vakaasti olla ilman, kuin ihan aito englantilainen auto Hillman.

Yksi vielä unohtui. Sinikka, siis Kotijuopon avokki, kertoi hienon ajatuksen. Koska hän ei aio valmistaa täksi jouluksi räätikkälooraa, niin sen hän karvaa keitetyillä lanttukuutioilla,jotka keiton jälkeen kuivataan ja joko ruskistetaan rapsakoiksi voissa tai sitten friteerataan öljyssä kuten ranskalaiset perunat. Mielestäni tämä on oivallinen resepti ja aion juuri huomenna hankkia lanttua torilta ja valmistaa vasta lauantain aikana ko. lanttufritit.

Ilmeisesti Joulu ja sen tuleminen sekoittaa pienen pääni niin perusteellisesti, että sinne ei oikein muuta mahdu. Niin ja joitain lahjoimiakin on tietty hankittu, mutta ne saavat pysyä yllätyksinä ainakin jouluaattoon saakka.

Dieettipäivä 70

Pariisin pohjoispuolella olevan Chantillyn linnan kirjasto,
jossa on maailman kaunein kirja eli du Berryn herttuan tuntien kirja.

Tavanomainen ja niin arkinen päivä, että ei mitään erikoista. Mutta aamupuuroani en toiseksi siis vaihda, en varsinkaan kaurapuuroon, josta en ole koskaan pitänyt. Harvinaista suhtautumista minulta ruokaan, mutta niin se vain on ollut ja on yhä edelleenkin.


Isolla kirkolla Hämeenlinnassa oltiin ja perheystävän kanssa kaupassa. Hän on lähes 80-vuotias ja kaupassa kuluu aikaa tunti tai kaksi. Ei saadun saaliin vuoksi, vaan hän kääntää ja vääntää joka ajattelemaansa ostosta, harkitsee ja vaihtaa ja vaihtaa uudelleen. Jokaisen tomaatin ostamiseen kuluu aikaa - siis aivan uskomatona. Mutta yritän olla kärsivällinen ja ymmärtää, vaan vielä vanhempi äitini tuppaa toisinaan jo hermostumaan, sillä hän suoriutuu ostoksista todella sukkelaan.


Lounaaksi oli les crudités, kuten fransmanni niin hienosti sen ilmaisevat. Kyseessä ovat erilaiset vihannekset ei liian pienniksi silputtuina. Mukana voidaan käyttää balsamicoa ja esim. jotain aromisuolaa. Missään tapauksessa ei kyse ole salaatista ja sen yhteydessä usein käytettävästä salaattikastikkeesta. Salaattikastike olisi rikos tuota kasvis- ja vihanneslajitelmaa kohtaan. Tuo termi crudité oikeastaan tulee sanasta raaka, eli ateria nautitaan raakana, ei keittämistä tai paistamista, ei uunitusta tai ei microtusta.


Päivä on ollut todella valoton hämärä ja pilvinen, sateinen ja ikävän oloin. Lisäksi kura on roiskunut ja vesi lentänyt, kuten kait kaikkialla muuallakin? Onhan toki vuoden pimein ajankohta ja osassa maata vaikuttaa kaamos. Täällä vain on se kaamosväsymys. Levillä nämäkin päivät ja jopa oikeastaan yötkin ovat valoisimpia kuin täällä nyt. Onhan siellä hohtava hanki ja se valaisee koko tienoon, kun vähäinenkin valo pilkistää taivaalta tähtinä, kuuna tai revontulina.


Mutta tähän on tyydyttävä.

Tapaaminen 10 ja dieettipäivä 69

Ei ole talvi Levilläkään kuin vuosi sitten.
Kuvassa poroisäntä Antti Vaarala, niin ja hänen poronsa.

Tapasin tänään Annen, onneksi! Painonhallinnan negatiivinen edistyminen oli melkein pysähtynyt ja voin 700 grammaa oli minästäni lähtenyt. En ole kovin tyytyväinen tulokseen joskin se on parempi kuin eilen itse uumoilin. Jotenkin tuo pudotushalu on vain kasvanut. Mutta mitä tehdä ja miten toimia?

Anne esitti mielenkiintoisen ratkaisun. Nostetaan taso tuhanteen kaloriin päivässä ja siten isketään paikallaan jämähtänyttä negatiivista kehitystä vasten kasvoja. Mielestäni ajatus on hyvä ja todella käyttökelpoinen. Elimistöni lienee liian tottunut nykyiseen tilanteeseen ja sillä on hyvä olla.

Paino näyttää tänään 17,5 kiloa. Exelin antamien tulosten mukaan minäni on pienentynyt 22,5 kiloa ja prosentteina se tekee tasan 16. Tietysti pitäisi olla tyytyväinen, sillä esim. Pertti Mustajoki, tuo usein siteeraamani painonhallinnan guru. pitää jo 5 prosentin painonlaskua hyvänä ja merkittävässä määrin painonpudottajan terveytä parantavana.

Nyt painoindeksini on siis 37,3 ja painonhallinnan alkupisteessä tuo lukema oli 43,8 eli olin sairaalloisen ylipainoinen ja nyt vaan vaikeasti ylipainoinen. Myös muut arvot, paitsi rasvaprosentti ovat laskeneet. Eritoten tuo tuolla aiemmassa blogissani mainittu viskeraalinen rasva on vähentynyt. No, eivät nuo luvut vielä oikeuta osallistumaan Mister Finlande-kisaan, mutta päätös on tehty ja siinä meinaan pysyä eli haluan pois Mister Suomen läski-kisan joukkueesta. Ja haluan sitä niin pirkuleen paljon.

Anne tosin ehdotteli aivan kamalia! Voisin kuulemma syödä jotain ns. oikeata aamupuuroa. Ja minä en suostu mitään aamupuuroa syömään, en ole koskaan ollut kiinnostunut moisesta enkä aio edes kiinnostua. paitsi, Cambridgen-aamupuro on tietysti aivan eri juttu, sillä siitä minä pidän. Mutta nyt pitää laskea uudelleen kaloreita ja näyttää miten toimin. Leipää, perunaa, pastaa tai riisiä en kuitenkaan aio syödä, marjoja ja vihanneksia, se saa olla minun hiilarilähteeni vastakin!

Dieettipäivä 68

Laihduttaminen on saman kaltaista kuin kiipeaminen
Aulangin puiston Rakkeuden tenppeliin lumisena talvena.
Aina saattaa liukua taaksepäin.
Kuva: Teresa Lehikoinen

Tänään on ollut erinomaisen tyhjä tapahtumapäivä, sitä ei siis millään ilveellä voi kutsua edes kunnolla päiväksi. Oikeastaan on tapahtunut vain Kotijuopon soitto ja kyydittämispyyntö. Kotijuoppo on entinen naapuri, joka ei enää uskalla ajaa autolla koska on kärähtänyt kahdesti ratista. Ei hän tietenkään ole alkoholisti, vaikka kuinka rima ylittyisi kaikkien alkoholistin määritteiden osalta. Mutta kun tarvitsee sitä kaljaa ja tupakkaakin, niin uhraudun pilaamaan toisen henkilön terveyden. Ilmeisesti hän näkee vielä 50-vuotispäivänsä, mutta jatkosta en menisi takuuseen enkä vetoa löisi hänen pitkäikäisyytensä puolesta.

Olen tietenkin ollut huolissani projektista ja sen menestymisestä. EItunnu paino millään tipahtavan, ja on sellainen tunne kuin olisi menossa minässäni jonkinmoinen stagnaatio-vaihe. Olen jopa harkinnut siirtymistä tasolla 1+, mutta se aiheuttaisi ehkä terveysriskejä. Eli pitää vaan yrittää itsepäisesti puskea eteenpäin ja koetella minäänsä tulevan Joulun eri tilanteissa.

Olen suunnitellut mitä voisin syödä ja mistä nauttia tuona jalona juhlana, Jouluna. Jouluateriaksi, muiden syödessä kinkkua ja muita perinneruokia, olen ajatellut tehdä tomaattikeittoa, johon lisään runsaasti sipulia ja valkosipulia sekä muita mausteita. Varsinaiseksi ateriaksi ajattelin laittaa salaattia, erinäisistä vihanneksista, ja lisänä kesäkurpitsaa grillattuna. Jäliruokasi voisi olla esim. minttusulkaa pirtelö, josta voisi tehdä vanukkaan. Ainoa ongelma on miten sen saada tehtyä vanukkaaksi? Lämpimän osan voisi korvata palalla sieni-muna-piirakkaa, jonka ohjeen Anne on antanut. Mutta eihän tässä tarvitse mitenkään kipristellä, paitsi jos päätän siirtyä pariksi viikoksi ihan  pelkistettyyn pussiruokintaan.

No onneksi huomenna on taas Annen ja muiden ryhmäläisten tapaaminen. Sitä odotan enemmän kuin Joulua. Tai oikeastaan se on sellainen perusjoulun ja kokojoulun yhdistelmä.

Dieettipäivä 67

Inarin pohjoisrannan porotilan entinen päärakennus.

Dieettipäivä 67

Eilen kahjuilin erinäisiä ilmiöstä nimeltään EPOC. Tietenkin kaikkein oleellisin jäi asiasta kertomatta eli omat EPOC-arvoni. Olen kirjoittanut sähköisen viestin Suunnon helpdeskiin ja saanut sieltä ystävällisen ja hyvin asiallisen vastauksen uteluuni ja ongelmaani.

Tuo kyselemäni ongelma kohdistui kahden eri Suunnon tietokoneohjelman antamiin tuloksiin sykevyön luovuttamasta perusdatasta. Kyseisen ohjelmat ovat tietokoneella oleva TrainingManager sekä netin suojissa lymyävä Movescount. Suunnon antaman vastauksen mukaan tietojen erilaisuus johtuu kummankin ongelman käyttämästä hivenen toisistaan poikkeavasta Logaritmista. Eli asia on tekemisissä ns. korkeamman matematiikan kanssa ja sinne minulla ei ole minkäänlaista pääsyä. No, ei ole kovasti halujakaan.

Näin Movescount perustuu uudempaan algoritmiin kuin tuo vanhempi TraningManager, jota ei edes enää ilmeisesti edelleen kehitetä. Kuitenkin historioitsijana elän aina kiinni menneessä joten käytän rinnakkain molempien antamia tuloksia.

Jos oteamme tarkasteluun EPOC-arvot menneen tiistain tuloksistani kuntopyörällä ja uimisessa. Nyt haluan muistuttaa, että itse kovasti epäilen koko sykevyön toimintaa lähinnä uimisen kohdalla, sillä sehän antoi aivan uskomattomia tuloksia melko normaalista suorituksestani.

Tiistain pyöräilyn EPC-arvoni oli tasan 5. Eli se on todella alhainen ja sijoittuu sinne luokkaan 1 eli vähäinen tai palauttava vaikutus. Kuitenkin suorittamani normiuinti antoi tulokseksi 15 eli se jo yltäisi ylläpitävään vaikutukseen. Ja juuri tähän lukuun en suostu uskomaan. Sillä yleensä lukemani ovat molemmat olleet samaa luokkaa ja pääsääntöisesti siinä 4 ja 5 seutuvilla. Joskus hivenen on mennyt yli ja harvoin yli. Korkeimmillaan aikaisempi EPOC-arvoni on ollut 7. Tämä antaa todella perustellun syyn epäillä uinnin tuloksia. Kaikki nämä tulokset ovat siis Movescountin antamia.

Samat tekemiset aikaansaivat hiukan erilaiset tulokset TrainingManagerin taulukoissa. Kuntopyöräily antoi EPOC-arvoksi 4.4, joka on hiukan alempi tuloskuin Movescountilla. Mutta uinnissa tulokseksi tuli jopa17, joka on selkeästi korkeampi kuin vastaava luku Movescountilla. Eli mihin uskoa, mikä on oikea tulos, vai onko mikään oikea ja onko sillä oikealla tuloksella mitään todellista merkitystä? Ehkä onkin tarkoitus sekoittaa mieleni ja saada kokominäni epäilemään ja tekemään kaikkea enemmän tosissani ja hullunkiilto silmissäni!

Dieettipäivä 66

Tänään on aikomus kirjoitta jotakin termistä EPOC eli sen on lyhenne amerikankielisestä termistä Excess post-exercise oxygen consumption. Termi  kertoo suomeksi siitä kuinka paljon ylimääräistä happea elimistö tarvitsee palautumiseen fyysisen harjoituksen jälkeen. Tämä siksi, että harjoituksen aiheuttaman rasituksen  jälkeen elimistö kuluttaa enemmän happea kuin jos se olisi lepotilassa. Mitä enemmän harjoittelet, niin sitä suurempi ylimääräisen hapen kulutus eli EPOC on suorituksen jälkeen.

Näin nämä Suunnon sykemittarit mittaavat harjoituksen rasittavuutta. Arvo on numeraalinen ja siinä yhdistyvät sen kesto, vaativuus ja muuta elimistön rasitukseen vaikuttavat tekijät, kuten stressi ja väsymys.

Aiemmin EPOCia on pystytty mittaamaan vain laboratorio-olosuhteissa ja erillisissä liikuntatieteellisissä tutkimuskeskuksissa, mutta nyt tällainen laite on lähes jokaisen saatavilla. Nyyisissä rannetietokoneilla ja sykemittareilla yhdistettynä tietokoneohjelmiin saadaan arvio EPOCista jokaisen harjoituskerran jälkeen. Tämä mahdollistaa harjoittelun rasittavuuden ja vaikutuksen jatkuvan seuraamisen.


Harjoituksesta mitattava EPOC-arvo on sitä suurempi, mitä kovempi on harjoituksen intensiteetti ja mitä kauemmin harjoitus kestää. Näin ollen matalatehoisella harjoituksella ei välttämättä saavuteta suurta EPOC-arvoa, vaikka harjoitus kestäisi huomattavan kauankin. Kovatehoisella ja lyhytaikaisella harjoituksella voidaan saavuttaa hyvin suuri EPOC-arvo. Myös samanlaisessa harjoituksessa arvo voi vaihdella päivästä toiseen. Hyvänä päivänä elimistö suoriutuu harjoituksessa tehokkaammin kuin huonona päivänä. Myös monet muut seikat voivat vaikuttaa arvoon kuten harjoittelija nestetasapaino, ulkoilman lämpötila ja ilman kosteus. Myös suorituspaineet ja jännittäminen näkyvät helposti EPOC-arvossa.


EPOC kuvaa parhaiten sellaisten harjoitusten elimistölle aiheuttamaan rasitusta, joissa rasitus kohdistuu erityisesti hengitys- ja verenkiertoelimistöön, tällaisia ovat esim. pyöräily ja juoksu.  Harjoutsvaiutukset eli EPOC-arvot jaetaan eri luokkiin:

1. Vähäinen / palauttava vaikutus
2. Ylläpitävä vaikutus
3. Kehittävä vaikutus
4. Erittäin kehittävä vaikutus
5. Tilapäinen ylirasitus

Näistä jokaista vastaavat tietyt EPOC-arvot, jotka jaotellaan yleensä aloittelijoiden, harrastajien ja kilpaurheilijoiden arvioihin.

Yleensä laihduttamisessa neuvotaan liikkumaan sellaisella teholla, jolloin rasvankulutus on mahdollisimman suuri. Tämä ei kuitenkaan ole oleellista, sillä merkittävää on kokonaisenergiankulutus, eli sen pitää olla suhteessa saatuun energiamäärään.

Kuten tuolla blogin alussa olevasta taulukosta ilmenee, niin suurinta elimistön rasvankulutus on lepotilassa, silloin se on noin 80 prosenttia. Kuten rasvan määrässä, ei siis prosenteissa, mitattuna kulutus on kuitenkin suurimmillaan liikunnassa, jossa syke on 60 – 80 prosenttia maksimisykkeestä. Tästä johtuen aikayksikköä kohden eniten energiaa kuluu mahdollisimman kovavauhtisessa urheilusuorituksessa. Energiankulutushan on suoraan verrannollinen liikunnan intensiteettiin.

Näin kerto Sykemittarin Suunto T6-treenausopas.

Dieettipäivä 65

Tänään olen lähes koko päivänperehtynyt Suunnon sykemittareihin ja niiden antamiin mahdollisuuksiin niin mittaamisen kuin tuloksen saamistenkin suhteen. Mutta mitä tästä kaikesta on jäänyt haaviini? Ensinnäkin se, että tietomääräni laitteitteni monipuolisista mahdollisuuksista ovat olleet kovin vähäiset. Olen varmaankin luokiteltavissa luokkaan, erittäin härveli-innostuneet laitteiden omistajat ja niiden tohelot käyttäjät.


Minulla itselläni on kaksi eri laitetta sykkeen mittaamiseksi. Rannetietokone Suunto T6 ja sitten MemotyBelt, joka on tallentava sykevyö ilman näyttöä. Lisäksi netissä on Suunnon ylläpitämä käyttäjäsivusto www.movescount.com sekä koneelleni asennettu TraininManager-ohjelmisto. Tietenkin Suunnon omat nettisivusto on monikielinen ja sisältää paljon muutakin materiaalia kuin vain tuotteiden esittelyä. Eli laitteet ilmaisevat periaatteessa vain sykkeen ja sen että elän edelleenkin kun sydän toimii ja sykyttää. Mutta nuo ohjelmistot netissä ja omalla koneellanikin kertovat paljon enemmän ja ne siis muuttavat sykkeeni ja kaiken keräämänsä tiedon monipuoliseksi kokonaisuudeksi, joka kertoo jotain kunnostani ja jopa terveydestänikin.


Eilen lupailin jo kertoa kaikesta siitä hienosta ja melko vieraasta maailmasta, josta nuo tulokset kertovat, mutta asiat ovat niin monimutkaisia minun tasoisille kyvyilleni, että niiden omaksuminen vaatii aikaa ja samalla alenevia kiloja. Kuitenkin onnistui löytämään Suunnon omilta nettisivuilta vinkkejä painonpudotukseen ja siten myös koko painonhallinnan monipuoliseen ja mielenkiintoiseen maailmaan.


Suunto siis toteaa:

• Liiku enemmän. Aloita harjoittelu rauhallisesti ja varsinkin silloin jos et ole tottunut treenaamaan aktiivisesti. Puolen tunnin rauhallisella kävelylenkillä pääset jo hyvään alkuun. Mutta ennen kaikkea muuta, kuuntele omaa kehoasi ja huolehdi siitä, että ole tuntuu hyvältä. Kunnon kohenemisen myötä voi aloittaa kovemman ja intensiivisemmän aerobisen (hapen avulla tapahtuva) harjoittelun vaikkapa kuntopyörällä tai jollain muulla koko kehoa harjoittavalla kuntolaitteella tällainen on esim. soutulaite. Nämä kuntoiluun tarkoitetut laitteet ovat nivelille leppeämpiä kuin hölkkä ja juoksu. Kuntoilijan niveliä käsittelee leppeimmin uinti tai sen moderni versio vesijuoksu, jotka ovat perustavaraa, varsinkin paino-ongelmista kärsiville.
• Syö terveellisesti. Suunto on sijoittanut terveellisen ravinnon kakkoseksi,mutta itse sijoittaisin sen ehdottomasti tärkeimmäksi ja keskeiseksi painonhallinnan välineeksi. Suunnon sivujen mukaan ylipaino johtuu usein ravintoköyhästä ruoasta ja tunnesyömisestä. Eli jätä epäterveelliset naposteltavat ostamatta ja nauti välipalaksi vaikka kinkku-juusto-voileipä. Koita välttää teollisesti käsiteltyjä ruokia,sillä niissä on usein runsaasti tyhjiä ja lihottavia kaloreita sekä myös runsaasti lisäaineita.
• Kolmantena tulee tietysti vaaka ja mittanauha. Suunnon mukaan painon kiloina putoaa huomattavasti hitaammin kuin sentteinä mitattuna. Sentit katoavat vyötäröltä, käsivarsista ja vatsan ympäriltä. Kun taas painoon vaikutta, sen vähenemistä hidastavasti, lihasten kasvu kuntoilun seurauksena.

Näin siis Suunto painonhallinnasta, tuo yksi maailman keskeisistä sykemittareiden ja rannetietokoneiden valmistajista. Mutta jatkossa lupaan kertoa esim. mitä tarkoittaa EPOC ja kaikki muutkin mielenkiintoiset lyhenteet.

Dieettipäivä 64

Monta sataa kadotettua kiloa, ja uutta elän iloa. Kuva Lontoon syksyn kisasta.
Kuvannut Anne Pietilä.
Katso enemmän Facebook-sivulta
 http://www.facebook.com/pages/Annen-Putiikki/170409632997917

Vihdoinkin sain jotain aikaiseksi. Tietenkin aloitin varovasti ja tarkoituksena ole noudattaa nousevaa käyrää. Kyse on siis liikunnan harrastamisesta. On ollut pitkä ongelmien kausi, mutta tänään en tuntenut lainkaan huimausta, joka on viimeisimpinä aikoina ollut ongelmani liikunnan harrastamisen suhteen.

Ensiksi fillaroin kuntopyörällä 20 minuutin ajan ja sen jälkeen meni tunti uimisessa ja vedessä lillumisessa saunoineen. Fillarointi kulutti 136 kaloria ja ns. matkaa tuli ajettua 8,9 kilometriä. Tuo matka on todellakin hypoteettinen suure, sillä sellaista pyörän mittaristo näyttää ihan vakiona. Fillaroidessa ylin pulssi oli 92 sykettä, keskipulssi 74 sykettä ja minimipulssi oli 55 sykettä.

Uimisessa mittarin eli sykevyön tulokset yllättivät. Uitua tuli vain 1,2 kilometriä, mutta aluksi pitää ottaa aina rauhallisesti. Joskin kilometri taittui aikaan 40 minuuttia, joka on enemmän kuin tavanomainen – ainakin minulle. Kalorien kulutus oli toki 191, joka on ihan hyvä tulos todella rauhallisesta uimisesta. Ylin syke osoitti 124 iskua minuutissa,keskisyke 47 iskua ja minimisyke ylsi vain 32 sykkeeseen minuutissa. Nyt on todettava, että en luota kovin tiukasti mittarin lukemiin. Ylin syke on aivan liian korkea, ja se on tullut aivan uimisen alussa, joka ei suinkaan ollut rasittavinta ja kovinta kuntoa vaativa osuus. Suuri osa uimisesta oli aivan siinä minimisykkeen paikkeilla, joten senkin toki kyseenalaista. Olisinhan ollut lähes sykkeetön lähes koko uimisen ajan.

Kaloreiden kulutus oli melkoisen vaisua, noin kokonaisuutena ottaen. Tulokseksi tuli 327 kaloria koko ähellyksestä. Mutta uudelleen aloittavalle se on varmaan ihan kohtuullinen lukema. Itse olen jotensakin tyytyväinen itseeni ja eritoten siihen, että pystyin edes menemään tuota suoritusta tekemään.

MET-minuutteja uinnissa 160 ja kuntopyörällä 175. Yhteensä noita Kuopion yliopiston MET-minuutteja tuli suoritettua 335 eli lähes sama määrä kuin kulutin kaloreita. Kun muistetaan, että Kuopiolaisten suositusten mukaan viikossa pitäisi kertyä MET-minuutteja yhteensä vähintään 500 – 1000, jotta siitä olisi hyötyä. Tämän minuuttien määrän lisäksi he toteavat, että jokaisen tulisi lisäksi harrastaa lihasvoimaa ja -kestävyyttä ylläpitävää tai parantavaa liikuntaa vähintään kahtena päivänä joka viikko. Siis minunkin pitäisi osoittaa olevani kohtuullinen liikkuja, lisäämällä liikuntakertoja ja jopa määrääkin.

Muuten tuo sykemittari tai nuo kaksi sykemittariani, antavat paljon enemmän tuloksia tekemisestäni kuin edes ymmärrän. Jossain vaiheessa kait pitäisi perehtyä asiaa tarkemmin ja yrittää avata noita hienoja salaisuuksia ja yrittää saattaa ne muotoon, jota itsekin ymmärrän.

Dieettipäivä 63

Menneen talven kauneutta Tervajoen (aina sulana koko talven) rannassa.
Kuva Teresa Lehikoinen.

Kirjassaan Painonhallinnasta Pertti Mustajoki omistaa yhden kokonaisen luvun "Houkuttelevalle humpuukille", eli erinäisille muka laihduttaville tuotteille, joilla ei ole mitään tekemistä painonhallinnan kanssa, jos ei myöskään useimmiten laihduttamisen kanssa. Kaikille näille humpuukituotteille on ominaista rahan kerääminen pois lihavuudesta ja painonhallinnan ongelmista kärsiviltä henkilöiltä. Tai sitten lihaviksi itseään uskottelevilta ihmisiltä.

Yleisesti voidaan sanoa, että ryhmään humpuuki kuuluvat kaikki ne tuotteet, joista ei ole olemassa testeillä saatua tulosta. Ja kuten jokainen tietää, niin niitä tuotteita on moninaisia ja niitä on paljon. Jos vielä vaaditaan painonhallintaa, joka sisältää niin laihduttamisen, siihen johtavan päätöksenteon kuin laihtumisen jälkeistä koko elämän pituista loppuaikaa, niin silloin voidaan käsitellä niitä todellisia painonhallinnan välineitä.

Mistä sitten tunnistaa humpuukin? Onko Cambridge-projekti humpuukia vai ei? Tuohon viimeiseen kysymykseen on helppo vastata. Cambridge-projekti kuuluu useissa tieteellisissä tutkimuksissa tehokkaaksi todettuun Hyvin Vähäkoloristisien dieettien ryhmään, jota Mustajoki suosittelee tehokkaaksi avuksi painonhallinnan ensimmäiseen vaiheeseen eli laihduttamiseen. VLCD-dieettien toimivuutta hän on itsekin useissa tieteellisissä testeissään testannut. Hänellä on todella kanttia sanoa asioista miten ne ovat, miltä ne näyttävät ja miten niiden tulisi olla tai miltä niiden tulisi näyttää.

Mistä sitten tunnistaa humpuukin? Varmin tapa on tehdä itselleen kysymyksiä:

• -         Kuulostaako tuote liian hyvältä ollakseen totta?
• -         Markkinoidaanko tuotetta ylisanoilla?
• -         Kerrotaanko valmisteen esitteessä kuinka monta kiloa voit laihtua viikossa?
• -         Perustellaanko tuotteen tehoa tieteellisillä kokeilla ja kliinisillä tutkimuksilla, joita ei kuitenkaan löydy kansainvälisestä tutkimusten internet-tietokannasta (www.pubmed.gov)?
• -         Vedotaanko tuotteen markkinoinnissa yksittäisiin nimeltä mainittuihin tutkijoihin?
• -         Käytetäänkö tuotteen markkinoinnissa vaikeita tieteelliseltä (kvasitieteellisiä) kuulostavia sanoja?
• -         Viitataanko yksittäisten käyttäjien kokemuksiin?

 Jos esittää itselleen vaikka nämä kysymykset, niin voi saada jonkinmoisen kuvan humpuukista, jolla yritetään siirtää kuluttajan lompakossa olevat rahat tuotteen markkinoijan lompakkoon. Asiasta on elintarvikevirasto tehnyt oivan 12-sivuisen paperin joka löytyy internetistä osoitteesta www.evira.fi ja hakusanaksi laitoksen kotisivun yläosaan kirjoittaa ”onkohan tämä humpuukia”.