 |
| Pariisin pohjoispuolella olevan Chantillyn linnan kirjasto, jossa on maailman kaunein kirja eli du Berryn herttuan tuntien kirja. |
Isolla kirkolla Hämeenlinnassa oltiin ja perheystävän kanssa kaupassa. Hän on lähes 80-vuotias ja kaupassa kuluu aikaa tunti tai kaksi. Ei saadun saaliin vuoksi, vaan hän kääntää ja vääntää joka ajattelemaansa ostosta, harkitsee ja vaihtaa ja vaihtaa uudelleen. Jokaisen tomaatin ostamiseen kuluu aikaa - siis aivan uskomatona. Mutta yritän olla kärsivällinen ja ymmärtää, vaan vielä vanhempi äitini tuppaa toisinaan jo hermostumaan, sillä hän suoriutuu ostoksista todella sukkelaan.
Lounaaksi oli les crudités, kuten fransmanni niin hienosti sen ilmaisevat. Kyseessä ovat erilaiset vihannekset ei liian pienniksi silputtuina. Mukana voidaan käyttää balsamicoa ja esim. jotain aromisuolaa. Missään tapauksessa ei kyse ole salaatista ja sen yhteydessä usein käytettävästä salaattikastikkeesta. Salaattikastike olisi rikos tuota kasvis- ja vihanneslajitelmaa kohtaan. Tuo termi crudité oikeastaan tulee sanasta raaka, eli ateria nautitaan raakana, ei keittämistä tai paistamista, ei uunitusta tai ei microtusta.
Päivä on ollut todella valoton hämärä ja pilvinen, sateinen ja ikävän oloin. Lisäksi kura on roiskunut ja vesi lentänyt, kuten kait kaikkialla muuallakin? Onhan toki vuoden pimein ajankohta ja osassa maata vaikuttaa kaamos. Täällä vain on se kaamosväsymys. Levillä nämäkin päivät ja jopa oikeastaan yötkin ovat valoisimpia kuin täällä nyt. Onhan siellä hohtava hanki ja se valaisee koko tienoon, kun vähäinenkin valo pilkistää taivaalta tähtinä, kuuna tai revontulina.
Mutta tähän on tyydyttävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti