
Mutta
jokaisesta tai kokemuksesta, olipa se henkistä tai fyysistä laadultaan ja
olemukseltaan, tulee ihmisen, jopa laihduttajankin, oppia ainakin jotain, edes
vähän. Mutta opinko minä mitään tästä matkastani?
Ensinnäkin
matkustaminen, jos matkanteko, olipa
kulkuvälinen mikä tahansa, kestää pitkään, kuten päiväristeily Tallinnaan tai
meno Levin korpeen, on jo sinänsä
riskitekijä koko laihdutusprosessille. Ehkä myös painonhallinnalle yleensä.
Tämä johtuu erityisesti säännösteltyjen ruoka-aikojen ja aterioiden puutteesta,
kuin myös Cambridge-pussiruokien vaikeasta nauttimisesta tehtävän matkan aikana. Tämän voisi ehkä
korvata myös patukoilla, tämä tuli muuten juuri äsken mieleeni, mutta en
tajunnut moista asiaa menneenä maanantaina kun oli tapaaminen Annen kanssa.
Mutta silti taidan pysyä päätöksessäni, että
muualla on tietysti mukavaa, mutta kotona on parasta.
Lisäksi
yhdellä salaattilautasellisella ei minun kokoiseni mies pärjää koko päivää.
Varsinkin kun on menevinään niin maan perusteellisesti. Monipuolinen ravinto,
jonka takaavat mm. käyttämäni Cambridge-projektin pussit, on välttämätön koko
hommalle.Ne antavat sen perustan hivenaineita, vitamiineja sekä muita elämälle
tarpeellisia osasia, joiden varaan voin sitten rakentaa koko muun
laihtumisprojektin sekä painonhallinnan, jonka ehkä oleellisena osana ovat
mainitut pussit, mutta ehkä rajatummassa määrin.
Säännölliset
elämän rutiini ja ehkä kaikkein vähäpätöisemmiltä vaikuttavat arkisetkin seikat
ovat enemmän kuin oleellisia. Niistä muodostuu koko painonhallinnan keskeinen
runko, ja oikeastaan se mitä syö on sitä kaikkea tukevaa toimintaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti