 |
| Hugo Simberg; Haavoittunut engeli, jollaisia me kait kaikki olemme. |
RAUHALLISTA JA LAIHDUTTAVAA JOULUA!
Mökit nukkuu lumiset,
nukkuu
hankitanteret,
tuikkii taivaan
tähtivyö -
pyhä nyt on
jouluyö.
Katso: valo
välkähtää,
hanget kaikki
kimmeltää,
yli vuorten,
metsien
käy kuin välke
siipien.
Se on jouluenkeli.
Herra hänet
lähetti
kanssa
joululahjojen
luokse pienten
lapsien.
Vaikka häll' on
kädessään
niinkuin kulkis
kylvämään
ja hän kyllä
kylvääkin,
mutta
ihmismielihin.
Ei hän anna
makeita,
eikä leikkikaluja,
niitä isä, äiti
suo.
Mitä jouluenkel'
tuo?
Puhtahia aatteita,
kultaisia kuvia
Suomen lasten
sydämiin,
mökkeihin ja palatsiin.
Niitä hänen
vakastaan
vapiseepi yli maan
niinkuin pikku
tähtiä -
eikä se oo
ihmettä?
Mutta yhä
kummempaa
viel' on mitä
kerrotaan:
kulkiess' sen
enkelin
lapsiksi muuttuu
vanhatkin.
Sitä ei kai
ymmärrä.
Kysy sitä äidiltä!
Sitten siunaa
itsesi
nuku - saapuu enkeli.
Eino LEINO
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti