Aamulaivalla klo 8:30.
Tämä oli päivä täynnä enemmän
tai vähemmän hössötystä. Aamulla piti herätä päivän matkalle
Rääveliin eli nykykielellä Tallinnaan. Ja matka kestää
kokopäivän. Mutta tämän tekstin kun teen jo menomatkalla vaikka
sen tallennankin luettavaksi vasta illalla kun olen kotiin pässyt.
Ja varmaan kerron tunnelmista myöhemminkin.
Mutta koska matkan varrella on enemmän
tai vähemmän kiusauksia, niin yritän analysoida suhdettani noihin
kiusauksiin. Olen toki varautunut melkein kaikkeen mahdollisiin.
Ruokaa on repussa ja olen päättänyt nauttia vain ruokaa, joka on
sallituissa rajoissa. Pussiruoan käyttö on mahdotonta näissä
olosuhteissa ja siksi olenkin nauttinut varhaisen puuroaamiaisen,
siis puolukoiden kera.
Tietenkin olen katogorisen imperatiivin
tavoin välttänyt ja kieltäytynyt niin laivan aamiaispöydästä
kuin illan paluumatkalla tarjottavasta bufeillalliselta. En edes
varannut moista mahdollisuutta etukäteen. Nyt kirjoitustyön lomassa
olen juonut pelkän mukillisen teetä, en ole sortunut leivonnaisiin,
noihin nopeita tai supernopeita hiilareita sisältäviin
energiapommeihin. Homma ei ollut edes hankalaa, saati ylivoimaista.
Paluumatkan alussa klo 16.30.
Päivä on sujunut mitään tekemättä.
Emme ole nähneet oikeastaan mitään, emmekä ole löytäneet
ostettavaksi myöskään mitään. Ihan loppuvaiheessa ostin valmista
kinkuksi tehtyä villisianlihaa ja sain kaupan päälle paketin
juustoa. Saatoitte arvat oikein – en edes aio itse nauttia moisista
antimista, vaan ne menevät Markulle, jonka perhe ei oi syödä
mitään nautaan liittyvää ravintoa, mutta villisikahan ei ole
nautaa.
Valitettavasti en ehtinyt tapaamaan
doctorandi R.E:tä, mutta eiköhän hän tulee jossain vaiheessa
vierailulle Suomeen, jolloin voin asiani esittää. Muuten ei
päivässä tapahtunut erikoista, joskin kävimme syömässä
Macissa! Mutta en kuitenkaan sortunut, sillä otin vain kanasalaatin,
jossa kanaakin oli melkoisen niukalti. Vihreää salaattia ei
muodoissaan oli kivasti,muutama mikro-ohut juustonviipale sekä
muutama kirsikkatomaatti. Eli melko terveellisesti olen siis matkasta
selvinnyt.
Taisin vähän kilahtaa kotimatkalla,
mutta varmaan se suurelta osalta johtui väsymyksestä ja olin
varmaan arvioinut väärin ravinnon tarpeeni. Mutta siitä toiste
enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti