 |
| Joulun jälkeen tulee... |
Oikeastaan olen onnellinen omasta
minästäni ja viikon tuloksesta, mutta vielä isompi ja mahtavampi
syy on olla onnellinen, iloinen ja todella tyytyväinen lähimmäisen
onnistumisesta. Tapaamiseen tuli näet eräs paikallisia asukkaita
oleva naishenkilö, joka oli pudottanut minästään yli 40 kiloa
puolen vuoden aikana. Tuo on saavutus, joka on todellista
tähtiluokkaa, ja kun ottaa huomioon kyseisen henkilön koon, niin
saavutus vain kohoaa todella huimaan korkeuteen. Miten ylpeä
olenkaan hänen onnistumisestaan painonhallinnassa. Tämä oli siis
ehdottomasti päiväni huippukohta, sen paremmaksi ei yhteinen
tapaaminen voi enää muodostua.
Mitä tulee minääni niin voin hyvin
todeta, että joulu tuli, oli ja meni, mutta minä voitin sen ja
hoidin pois päiväjärjestyksestä. Omasta mielestäni olen
ehdottomasti voittaja-ainesta, tai vakavasti sellaiseksi ehdolla.
Tänään olen eri mittareiden avulla saanut seuraavat
mielenkiintoisen tuolokset:
painoni oli 125,3 kiloa
olen pudottanut yhteensä 24,7 kiloa
viikossa (jouluviikko) pudotin 2,3
kiloa
pudotus on 17,9 prosenttia koko kauden
aikana
verenpaine 72/121 pulssilla 49
Miksi en olisi tyytyväinen, kun sain
autonikin puhtaaksi kaiken kuran keskellä. Oli tiet kuvia, joten
moisin trivialiteetin saattoi tehdä. Tämä on muuten tarkoitettu
kevennykseksi kaiken vakavan asian ohessa!
Olen edelleenkin vakaasti, tai
oikeastaan olen jopa aiempaa vakuuttavammin sitä mieltä, että
Cambridgen ajatus painonhallinnasta on mahtavan hienoa ja se sopii
juuri minulle ja varmaan myös sinulle kuten niin monelle muullekin.
Riittää kun ajatellaan tosiasioita. Laskien lähdettäminen 24,7
kilon ja 17,9 prosentin verran on muuttanut elämääni melkoisesti
jo nyt. Olen saanut lääkitystä vähennettyä, INR-arvo on niin
hienosti vakiintunut raameihin, että seuraavaan testaukseen on aikaa
kolme viikkoa, sen on ollut yli puolen vuoden ajan vain etäinen
haave minässäni. Pystyn pukemaan housut jalkaani ottamatta tukea
mistään, siis ihan itse,omatoimisesti ja tuetta! Miten paremmaksi
kaikki voikaan muuttua kun painoni tulee, korostan sanaa tulee ja sen
ehdottomuutta, olemaan korkeintaan 100 kiloa tai jopa sen alle.
Pitää muistaa, että myös tuon auton
ajaminen on huomattavasti helpottunut. Enää ei oikean jalan
tarvitse etsiä tuke keskikotelosta ja siten se ei rasitu ajon
aikana. Kuten vielä parikuukautta sitten tapahtui. Niin ja nuo
jalat. Vaikka vielä käytänkin Venosan-tukisukkia melkoisen
säännöllisesti, niin niiden pukeminen on entistä helpompaa ja
niiden ei tarvitse enää yrittää tehdä tehtäväänsä kaikella
mahdollisella niille luovutetulla voimalla.
Kuitenkin realiteetit pitää olla aina
matkassa. Ilman Annen mielettömän suurta tukea koko hommasta ei
olisi tullut mitään, ei vaikka kuinka olisin Gambridgeläinen tai
karppaaja taimikä muu tahansa. Kun olen syöppö, joskaan en juoppo,
niin olen varmaankin siirtynyt ruokariippuvaisten suuresta joukosta
anneriippuvaisten valitun ryhmän jäseneksi. Tosin kuka tahansa voi
tulla tuon valitun piirin jäseneksi, siihen ei tarvita tutkintoja
tai muita suorituksia. Riitta kun haluaa lähdetää läskiä ja
muuttaa elämänsä kulkua ja parantaa sen kuljettavan tien laatua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti