perjantai 23. joulukuuta 2011

Dieettipäivä 73


Knud Leen kuvitusta 1800-luvun Lapista,
jo tuolloin osattiin mutkamäen läskeminen.

Yleensä ja useinkin olen juuri näihin aikoihin vuodesta oleillut Levin korvessa, jossa ei kulje edes lapsosen tie saati enkeli vierellä kävisi tyhjäkäyntiä. Se on vaan niin maailmanlopun maisemaa, siellä korvessa, että Kristuskin matkallaan ei siellä osannut käydä, vaan pysähtyi isompaan kylään eli Eboliin.

Mutta nyt olen tällä kotopaikkakunnalla ja olen vakaasti päättänyt jättää kaiken kauaksi liikkumisen koko dieetin ajaksi. Se on tietenkin valitettavaa ystävien kannalta, mutta kun Muhammed ei mene kiven luokse niin kiven pitää ehdottomasti tulla Muhammedin luokse.

Näin kävi juuri tänään, sillä aamun Vertin sairaalakeikan jälkeen lähdin kiireellä hakemaan EU-miestä Länsisatamasta. Eli pitkä ja monimutkainen matka oli hänellä takanaan, mutta selvisi kuitenkin Muhammedin luokse. Juuri näin pitää kiven ja vaikkapa kallionkin toimia.

Muuten päivä on ollut tavanomaisuutta täynnä, sillä tärkein ja keskeisin oli vuoden vanhan Vertin sairaalassa käynti ja lääkärin lausunto ihonsiirron onnistumisen tilasta. Kaikki oli mennyt paremmin kuin kukaan osasi edes odottaa. Ja vasta nyt näin itse ihonsiirron tuloksen. Voisin kait sanoa, että jälki oli kaunis ja moinen arpi vain on mielellä kaunistus, siis komealla miehellä.

Helsingissä meinasivat rutata autoni, kun ruuhkassa, yht’ äkkiä kahden kaistan sulkuviivan takaa syöksyi Volvo eteeni. Ilman paniikkijarrutusta olisimme viettäneet aikaa poliisien jututtamina. EN edelleenkään pidä Helsingin liikenteestä. Ajan mieluummin Pariisissa ja Roomassakin kuin pikkukylä Helsingissä.

Kuran lentäminen moottoritiellä oli fenomaalisen mahtavaa. Sitä oli ilmassa enemmän kuin paljon, koska olihan kyseessä Helsinkiläisten maallelähdön hetket. Onneksi autossa on riittävä vesisäiliö, jolla huuhtelin jatkuvasti ikkunoita puhtaimmiksi. Jostain kumman syystä minun takaikkunanikin pitää olla puhdas. Kukaan ei moiseen syyhyn ja tarpeeseen ole pystynyt vastaamaan.

Mutta olenhan muutenkin ihmeellinen vekotin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti