Taas kerran päivä menemistä ja tulemista täynnä. Miten voi
eläkeläisellä olla näin toimintaa täynnä oleva päivä. Nyt kirjoitan tätä
Alajärveltä, jonne pääsimme monien mutkien kautta ja vain noin 5 tuntia
myöhemmin kun oli alun perin ajateltu.
Ei aamu vielä tiennyt mitä kaikkea päivä toi tullessaan.
Aamulla tietenkin kävimme viemässä kynttilöitä isäni haudalle Wanajan
kirkkomaalla. Ja sitten lähdin hakemaa kameraa lainaksi veljenpojalta. Mutta
tietenkin sain kameran, mutta paljon muutakin tapahtui tuon ns. hakemisen
aikana. Oli näet tarvetta lastenhoitoon,
kyytimiseen ja melkein kaikkeen muuhun. Vertti näet pääsi sairaalasta
kotihoitoon, siis juuri vuoden ikäinen veljenpojan poika. Lisäksi perheen auton
oikea vetoakseli sanoi palvelusopimuksensa irti ja juuri kun Vertti oli
kyydissä.
Pääsimme lähtemään kohden Pohjanmaat vasta noin klo 14:00 Eli vain viisi tuntia suunnitellun
jälkeen. Mutta kuitenkin onnistuimme suunnistuksessamme. Keli vain oli liukas
ja ajaminen vaati tarkkuutta ja itsehillintää, sillä jo Kalvolassa törmäsimme
tämän talven ensimmäisiin lumikeleihin.
Mielenkiintoisesti oli oppinut jotain perjantaita, sillä nyt
osasin juoda ja syödä lähes oikeaoppisesti. Mutta oli mukana myös vastareaktio,
eli pissalla piti käydä 50 kilometrin välein. Mutta mitä mies ei tekisi läskien
lähtemisen tähden.
Kaikkein
tärkeintä koko päivässä oli kuitenkin Vertin kotiutuminen. Hän ei
kertaakaan ollut ilmaissut tyytymättömyytaan tapahtummin, vaan oli koko
ajan jaksanut hymyillä ja touhuta. Siis aivan entiseen malliin. Hyvä
Vertti, ole idolini suhtautumisessa vaikeusiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti