Dieettipäivä 112

Kuva Helsingin Sanomien artikkelista.

Tänään olen työskennellyt, jopa eläkeläisetkin tekevät jotain ja joskus se jotain on ns. työtä. Harvinaista herkkua se toki minulle on. Eräs perheystävämme, joka on jo noin 80 vuoden ikäinen, on kirjoittanut kolmannen kirjansa. Kaksi edellistä olen editoinut painokuntoon ja nyt on sitten kolmannen vuoro. Teos on moneen kertaan kirjoitettu, mutta aika on jotain ongelmaa matkassa. Nyt kirjoittaja on käyttänyt ihan omaa tavutustaan rivien lopussa ja kappaleiden alussa on välilyöntejä riittäväksi todettu määrä.

Mutta kaikista noista tietenkin selviää pienellä vaivannäöllä ja ahkeruudella. Siksi teen homman, että kyseessä on poikkeuksellisen hyvä ihminen. Kun olin pieni ja sairastin, niin hän jaksoi aina tulla katsomaan ja hoitamaan, hoitoalan ammattilainen kun oli. Saman huolenpidon saivat osakseen muutkin perheenjäsenemme. Nyt on siis meidän vuoromme maksaa takaisin tuota henkistä ja fyysistä velkaa. Se ei tunnu lainkaan vastenmieliseltä tai negatiiviselta. Sisarenikin on järjestänyt hänelle leikkaukset eräältä maan parhaalta ortopedilta ja kaikkea muutakin on touhuttu ja tuotettu.

Sikseen, tämäkin kirja on oivaa lukemista ja hyvää kirjallisuutta. Sellaisen kanssa on aina ilo työskennellä.

Mutta miten pitäisi motivoida jotakuta lähtemään painonhallinnan kaidalle polulle? Sillä se ei ole mikään keveä tie vaan kivinen polku, joskin siitä voidaan käyttää mielikuvissa moottoritie vertausta. Laihduttaminen on kuin ajaisi moottoritiellä. Joskus tulee sellainen levähdyspaikka, jossa syystä tai toisesta tai jopa kolmannesta pitää poiketa. Mutta tuon poikkeuksen jälkeen jatketaan samaa rataa kuin ennekin ja hommat jatkuvat. Kuitenkin Helsingin Sanomissa oli juttu, joka kertoi kahdestatoista myytistä, jotka liittyvät laihduttamiseen ja painonhallintaan.

Tuon jutun asiantuntijoina olivat esim. minun suuresti arvostamani professori Pertti Mustajoki sekä ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm, erikoislääkäri Timo Sane, psykologian tohtori Susanna Angle ja ravitsemusasiantuntija Tuija Pusa.

Ensimmäisenä myyttinä todetaan, että laihtuminen on aina hyväksi terveydelle. Van miten sen kanssa oikein on?

Jos ylipainoisella ei ole lihavuuteen liittyviä terveysongelmia, toteavat asaiantuntijat, niin laihduttaminen ei paranna terveyttä. Mitäs sitä terveyttä voisi enää parantaa jos on terve. Ja jos ihmisen painoindeksi on 25 – 30, niin yleensä ja pääsääntöisesti  ylipainoon liittyviä terveysongelmia ei ole. Mutta laihduttamisesta on hyötyä, jos painoindeksi on korkea. Syystä näet, että laihtuminen alentaa korkeata kolesteroli-, verenpaine-, paastosokeri- ja tulehdusarvoja. Kun myös lihasten toimintakyky paranee, niin paranee myös pitkän ajan terveysennuste,

Kysehän on kuin minusta. Aluksi painoindeksi huiteli yli 40 viivan. Vaivoja on ollut vaikka muille jakaa. Vaan ei kukaan ole moisia riesakseen huolinut. Nyt verenpaineet ovat kunnossa. Tosin on lievä lääkitys, josta en koskaan voi luopua sydämen aorttaproteesin vuoksi. Lääkitys on vähennetty. Aiempi laihduttamisen yhteydessä koettu huimaus on kadonnut ja pää toimii ihan oikealla tavalla.

Eli minä ole n ainakin saanut apua terveyteeni jo nykyisestäkin pudotuksesta, joka on noin 20 prosenttia lähtöpainostani. Olen siis kävelevä ja joskus vielä juoksevakin esimerkki laihtumisen autuaaksi tekevästä voimasta. 

Muuten pystyn sitomaan kengännauhatkin kumartumalla lattialle eli en tarvitse enää jakkaraa jalan alle jotta voisin nauhat solmia.

Tapaaminen 16 ja dieettipäivä 111

Tänään oli onnistunut tapaaminen Hoikistamon läskiakatemialla. Läsnä olivat erikoisvieraat aviopari Onnistuneet. Heidät oli miellyttävä tavata ainakin kuukauden poissaolon jälkeen. He edustavat juuri sellaista tapaa, jonka olen itsekin ajatellut omaksua kun tasapainotila on saavutettu. Siihen menee vielä toki aikaa, sillä niin nykivää tämä omani painonpudotukseni kanssa on. Teen sitten mitä tahansa, vaikkapa seisoisin päälläni koko päivä, niin muutos on ennalta arvaamaton. Nytkin oli tullut plussaa 300 grammaa. Se ei toki ole vielä itsemurhahypyn paikka, vaan hyvin siedettävissä oleva tilanne. Mutta päättäväisesti olen jatkamassa läskivuoren sulattamista ja oman projektini jatkamista.

Vielä emme saaneet Slanka-tuotteita, joita innolla odotamme. Täti Ope tiedosti oman keskeytyksensä johtuneen todennäköisesti toimittajamaan vaihtumisesta. Kun tuotteet tulivat aiemmin Ruotsista ja ne muuttuivat englantilaisiksi, niin maut muuttuivat ja täti Opelta meni innostus ja motivaatio jatkaa. Tämän minä hyvin ymmärrän ja täysin hyväksyn, sillä painon pudottaminen on niin herkkä asia, että jo pienikin ns. vastoinkäyminen tai muu kielteinen asia voi vaikuttaa hyvinkin katalalla tavalla. Mutta vaikka tuo täti Ope oli viikonloppuna joron jäljillä ja pisti elämänsä tanssiksi, niin flunssainen hän oli onnistunut pudottamaan painoaan ihan hienosti.

Nyt on kuitenkin hyvin raukean väsynyt olo, sillä ennen läskiakatemian istuntoa vietin kokonaista 3 ja puoli tuntia kuntosalilla ja uimahallissa. En tietenkään ollut otsa hiessä koko tuota aikaa,sillä siihen sisältyi lyhyitä lepotaukoja sekä sosiaalista pienhöpinää muiden kanssa. Mutta kuitenkin tein tänään aivan uusia ja hienoa ennätyksiä, joten saata olla itseeni tyytyväinen ja jopa minästäni ylpeä.

Tuon merkittävän pitkän ajan kuluessa kulutin yhteensä 2051,3 kilokaloria energiaa, eli meni ensimmäisen kerran yli kahden tuhannen rajan. Se on todella merkittävä suoritus kaltaiseltani monivammaiselta, siis sydän- ja aivovammaiselta. Olisiko paranemista huomattavissa, mutta kummasta vammasta on kyse? Kuntopyörällä meni siis tuosta kokonaispotista 734 kilokaloria ja uidessa polskuttelin 1317,3 kilokaloria. Hienosti erä kanssakuntoilija, hieman varttuneempi kuin minä, totesi minun uivan hyvin voimakkaalla tavalla. Se otan kiitollisuudella vastaan, sillä se on juuri sitä mitä olen tavoitellutkin.

Jos tuo tekeminen muutetaan Kuopion yliopistonenergiankulutuksen MET-arvoiksi eli pisteiksi, niin yhteensä kului 953 MET-pistettä. Ei siis mennyt ihan tuhannen pisteen raja rikki, mutta tulee niitä uusiakin kertoja. Fillaroinnista tuli 341 pistettä ja uinnista 612MET-pistettä. Nyt pitää olla siis tähtäimessä tuhannen MET-pisteen ylittäminen!

Ja kun väsymys voittaa, niin unitila saapuu ja taitaapa NukkuMatti heitellä unihiekkaa ihan silmilleni.

Dieettipäivä 110

Tässä blogissani on tarkoitus käsitellä mielenkiintoista ja jokaiselle painonhallintaa harrastavalle tärkeät sivustoa, josta löytyy runsaasti tietoa ravinnon koostumuksesta ja sen sisältämistä osasista kuten esimerkiksi kalorien määrä.

Kyse on Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämästä sivustosta nimeltään fineli. Kyseessä on ko. laitoksen ravitsemusyksikön ylläpitämästä sivustosta. Se sisältää tietoa suomalaisten ja Suomessa käytettävien elintarvikkeiden ravintokoostumuksesta. Tiedot on koottu yhteensä yli 3400 elintarvikkeesta ja 54 eri ravintotekijästä. Eli se sisältää lähes kaiken suomalaisten yleisesti syömän ravinnon ja jopa erikoisuuksiakin. Joista mainittakoon esim. mustekala, osteri, etanat jne., eli jotka eivät toki kuulu perinteiseen ravintoomme, mutta joiden käyttö on kasvamassa kansainvälistymisen ja runsaan matkustelun myötä.

Finelissä käytetään suomalaisten elintarvikkeiden keskimääräisiä ravintoarvoja.

Finelista voi hakea tietoja esim.:

Elintarvikkeista:

• Aakkosjärjestyksessä
• Raaka-aineluokittain
• Ruokaryhmäluokittain
• Eritysruokavalioiden mukaan
• Ruokakorin perusteella

Ravintotekijöistä:

• Aakkosjärjestyksessä
• Eniten ja vähiten
• Raaka-aineluokittain
• Ruoankäyttöluokittain

Jos otamme esille vaikkapa viikon elintarvikkeen eli sipulin, niin löydämme tästä esim. seuraavia tietoja:

• Elintarvikkeen numero: 335
• Elintarvikkeen tyyppi: Raaka-aine
• Valmistustapa: Käsittelemätön tai tuore
• Raaka-aineluokka: Sipulikasvikset
• Ruoankäyttöluokka: Kasvikset, tuoreet
• Syötävä osuus: 100%
• Erityisruokavaliot (linkki asiaan)
• Ruokamitat (linkki asiaan)

Kokonaisenergian jakautuminen:

• rasva 6%
• Proteiini 17%
• Hiilihydraatit imeytyvä 64%
• Alkoholi 0%
• Kuitu, kokonais- 11%
• Orgaaniset hapot 2%
• sokerialkoholi 0%

Rasvahappojen energiajakauma:

• tyydyttyneet rasvahapot 1%
• transrasvahapot 0%
• yksittäistyydyttymättömät rasvahapot cis 0%
• monityydyttymättömät rasvahapot 1%

Hiilihydraattien energiajakauma:

• sokerit 64%
• tärkkelys 0%

Tämän jälkeen tulee taulukko, jossa ilmoitetaan Ravintoarvot per 100grammaa:

Ensiksi ovat perusravintoaineet, kuten laskennallinen energia, jota sipulissa on 127 kilojoulua ja 30 kilokaloria sadassa grammassa. Sitten tulee imeytyvä hiilihydraatti 4,8 grammaa per 100 gramma,rasvaa 0,2 grammaa per 100grammaa, proteiini 1,3 grammaa per 100grammaa.

Tämän jälkeen tulevat käsittelyyn hiilihydraattifraktiot, rasva,kivennäis- ja hivenaineet, typpiyhdisteet ja vitamiinit.

Kaikista taulukon aineista ilmoitetaan myös menetelmä, jossa asia on todettu sekä lähdeviite siitä, mihin asia perustuu. Eli kyseessä lähes täydellisyyttä hipova tietopakettiaiheesta sipuli. Vain yksi asia puuttuu? Tämä on arvio mausta taisen käytettävyydestä ruoanvalmistuksessa. Mutta eihän se ole tämä sivuston tarkoituskaan. Ei tämä ole mikään kokkisivusto vaan tiukkaa faktaa se pitää sisällään.

Kyseinen sivustälöytyy osoiteesta: http://www.fineli.fi/

Dieettipäivä 109

Suunnistaja tulossa rastille, vaan ei vielä maaliin.

Professori Pertti Mustajoki käyttää kirjassaan ”Yksilöllinen painonhallinta” laihduttamisen ja painonhallinnan suhteen vertauksesta suunnistajaan. Eli meidän läskien tulisi toimia ja käyttäytyä kuin suunnistaja käyttäytyy suunnistustilanteessa. Aluksi moinen vertaus metsissä ja korpien kätköissä hulluna juoksevaan suunnistajaan tuntuun enemmän kuin oudolta. Tarkemmin ajatellen se hivenen viehättää ja kun on päässyt sinuksi asian kanssa niin se tuntuu jopa hienolta ja upealta.

Kirjan tärkein anti on kuitenkin se, että painonhalinnasta tiedetään paljon. Kuitenkaan ei ole yhtä ainoaa oikeata tapaa laihtumiseen ja painonhallintaan. Ihmiset ovat erilaisia, yksi tykkää tummista toinen vaaleista, tai yksi tyttärestä ja toinen äidistä. Siksi Mustajoki haluaa käsitellä kysymystä laajalti, avoimesti ja kaikkia fanatismin sudenkuoppia vältellen.

Koska painonhallinta on tieto- ja taitolaji niin Mustajoki vertaa tässä mielessä sitä suunnistukseen, jossa metsässä liikkuva tarvitsee kartan ja kompassin muttä myös tietoa karttamerkeistä ja kompassin toiminnasta. Samalla tavoin kuin tuota suunnistuksen vaatimaa taitoa niin voidaan myös painonhallinnan taidetta ja tiedettä opiskella.

Koska metsässä suunnistava voi valita eri reittejä, niin myöskin painonhallinnassa on mahdollista suoriutua päämäärään erilaisia reittejä pitkin. Tosin painonhallinnassa tekeminen jatkuu koko elämän ajan ja suunnistajan matka kestää hyvin rajoitetun hetken tai tovin. Suunnistaja voi kävellä, hölkätä, juosta tai joskus jopa kontata reittinsä tai käyttää saman reitin aikana kaikkia em. tapoja reitistä selviämiseen. Samoin myös painonhallitsija voi omaksua eri vauhtisia menetelmiä ja noudattaa eri vauhtisia tapoja etenemisessään tuon koko elämän kestävän matkansa aikana.

Suunnistajasta poikkeaa painonhallinnan suorittaja myös joissakin asioissa ratkaisevasti. Ensinäkin ylipainon syyt ovat moninaiset. Toiseksi tulee projektien erilaisuus, sillä liikapainon määrä on hyvin yksilöllistä ja myös tavoitteiden suuruus on tästä syystä hyvin vaihteleva. Kuten jo aiemmin on mainittu, niin painonhallinta on koko elinajan kestävä projekti. Suunnistustilanne on vai hetki huvi.

Tärkeätä on kuitenkin se, että kun suunnistaja voi kulkea harhaan, hän voi tehdä erilaisia teknisiä virheitä tai sitten hän uupuu ja menettää hetkellisesti otteen suunnistukseen. Hän saattaa valita vaikkapa helon olemassa olevan polun raitikseen umpimetsän sijasta. Kuitenkin hän pääsääntöisesti pääsee perille vaikeuksistaan huolimatta. Samoin painonhallinnassa pitää pysyä määritellyssä päämäärässä vaikka erilaisia virheitä tuleekin tehtyä ja polku ja yleensä reitti voi olla tilapäisesti hukassa. Aina kuitenkin voi löytää oikean reitin, joka vie perille tavoitteeseen.

Dieettipäivä 108

Mielenkiitoa täynnä ollut päivä alkaa kallistua pulkkaansa. Kaikkea on touhuttu, tai ainakin kaikenlaista yritetty touhuta. Mutta menestymisessä ei ole ollut juurikaan kehumista. Pieniä onnenhetkiä toki mahtuu päivään ja eräs niistä oli ennakkoon äänestäminen. Ja tietenkin äänesti oikein, Se on valopilkku tuo äänestäminen, mutta on mukaan mahtunut ikävääkin asiaa, sillä en todellakaan pidä likasankovaalityöstä, jota on ilmennyt hyvin voimakkaasti erään ehdokkaan vaalityön osana. En edes väitä että ehdokas itse olisi tuohon syyllistynyt, mutta hänen kannattajansa ovat pohjanmaalla ja keskeisellä Uudellamaalla lyöneet överiksi koko pelin, josta olisi voinut tulla sivistyneiden miesten toisto herrasmiesmäisellä tavalla.

Aamulla varhain saapui isolla bemarillaan setä Washington. Olin jo toki hereillä, vaikka yö meni kovin kehnohkosti,ei löytynyt NukkuMatin heittämää unihiekkaan silmistäni. Olimme eilisen illan aikana päättäneet harrastaa aamu-uintia. Joten toteutimme näkemyksiämme todella tehokkaasti. Valitettavasti Ajan myötä rata kapeni vain yhden radan levyiseksi viiruksi ja sillä oli usean äijän vaikeahko uida. Tuli yhdeksäksi kunnan naapuritaajaman koululaisia 40 kappaletta pulikoimaan. Ei siinä kovaa meteliä ollut, siististi olivat. Tosin iso mies tarvitsee ison tilan ja siksi uinti jäi hivenen alimittaiseksi. Kuntopyöräilemään en päässyt lainkaan, sillä Kotijuoppo vaati oman aikansa, tai siis hänen asioidensa järjestely.

Kuitenkin hiukan vajaan kaksi kilometriä ehdin pulikoimaan ja ihan tavalliseen aikaan se kaikki meni. Saatoin kirjata tämän päivän suoritukseksi 683,2 kilokaloria 320 MET-pistettä. Ei siis kovin huonosti vaikka toinen puoli päivän urheilusuorituksesta jäikin suorittamatta. Huomenna taitaa olla niin kiireinen päivä, että en edes haaveile tai yritä haaveilla mistään kuntoilusta.

Palaan vielä sunnuntaina saamani jenkkituliaiseen. Kirja on suorastaan häkellyttävä,siinä on hieno historiallinen katsaus ihmisen kirjoittamisen taiteeseen ihan sen alkuajoista lähtien. Lähemmäksi nykyhetkeä tultaessa se siirtyy kohden musteella kirjoittamisen taitoa tai oikeastaan taidetta. Kaiken kruununa on tunnettujen mustekynämerkkien esittelyosio, jossa on jokaiselle merkille annettu tilaa useampi sivu. Kuvitus on ylen mahtavaa, eli kyllä saksalaiset osaavat. Teos on näet saksalainen,mutta teksti soljuu taidokkaasti kolmella eri kielellä eli englanniksi, saksaksi ja ranskaksi. Mikä ilo onkaan lukea samat asia eri kielillä. Siinä jos missään,huomaa kielten erilaisuuden ja tavan sanoa hyvinkin yksinkertaisia asioita.

Dieettipäivä 107

Auringonlasku Vanajalla Teresa Lehikoisen kuvaamana.

Piti mennä ja olisi jopa intoakin menemiseen ollut – siis kuntosalille ja uimaan menemisestä on nyt kyse. Vaan ei tullut noutajaa, ei ilmoittanut mitään ja sitten kun oli jo liian myöhäistä, niin en enää viitsinyt lähteä. Olivat paukut poksahdelleen jopäivän aikana. Huomenna tosin on setä Washington tulossa jo aamuvarhaisesta ja yhdessä menemme uimaan, vaan ei ehkä fillaroimaan. Sen voi ehkä tehdä toisella käynnillä iltapäivän aikoihin.

Päivä siis meni mersuiksi ja todella pahasti.

Olen aloittanut jälleen kerran Pertti Mustajoen, tuon mielestäni suuren professorin ja gurun, teoksen ”Yksilöllinen painonhallina” lukemisen. Asioita on aina hyvä kerrata ja pitää mielensä virkeänä myös vanhoille ja tutuille seikoille. Kertaus on opintojen äiti ja isoäiti, sistä en edes voi kieltää. Tuo kirja on Mustajoen ehkä perusteellisin teos painonhallinnasta. Hänen mielestään juuri VLCD eli suomeksi erittäin niukkaenerginen dieetti (ENED), jota muotoa Mustajoki itse käyttää, on eräs parhaista välineistä muttaa ruokailutapojaan ja liikkumistottumuksiaan. Hän toteaa niiden kaikkien olevan suunnilleen saman tehoisia, vaan eri makuisia ja kyse on lähinnä vivahde eroista. Parasta aiemmin kokeilemassani Cambridge-kuurissa ja nyt alkavassa Slanka-projektissa on tietenkin juuri sen yhteisällisyys ja motivoitunut vetäjä, kuten Anne Pietilä todellakin on.

Mielenkiintoisesti blogin suomenkielisten lukijoiden määrä on räjähdysmäisesti kasvanut jopa yli kaksinkertaiseksi tämän viikon aikana. Tämän olen suureksi hämmästyksekseni saanut todeta blogin tilastoista. Lisäksi saksalaisten lukijoiden määrä on kohonnut venäläisten ohitse viimeisen kuukauden aikana.

Sietää hieman pohtia näin julkisesti tuon lisääntyneen blogisuosion syitä. Ilmeisesti slankaaminen, jota aion tehdä läskiakatemian tutussa ryhmässä on eräs syys. Ihmisiä kiinnostaa millainen tuoteperhe on kyseessä ja mitä koko slankaminen on?

Kyse on ruotsalaisesta projektista, jossa on hyvin paljon samoja tekijöitä kuin Cambridge-kuurissakin. Vielä on ole saanut maistaa tuotteita, jotka valmista Slanka-niminen painonhallintaan keskittynyt yritys Malmössä Ruotsissa. Mutta tarkoituksenani on käydä lävitse koko projektin tuotevalikoima ja kertoa täällä blogissani mitä mieltä itse tuotteista olen ja samalla Läskiakatemian muiden jäsenten kokemuksiakin olen päättänyt referoida.

Vielä keskeneräiset Slanka-projektin kotisivut löytää osoitteesta www.slanka.fi ja sielä voi käydä vilkaisemassa, vaan jos riikin kieli on hallinnassa niin www.slanka.se on enemmän tietoja jakava sivusto. Muttaa ihan finskaa taalamallakin hommaan saa lisävalaistusta. Minusta on ollut mielenkiintoista kokea tämänmoinen muutos ja mitäme tulemme vielä kokemaan tämän muutoksen myötä. Juuri huomaan, että suomenkielisille ettäsivustoille on tullut runsaasti uutta lisätietoa slankamisesta. Hyvä niin!

Soneran Ellit-sivustolla joku valitteli Cambridge-kuurin pussien makujen muuttuneen jokin aika sitten. Samaa on myös omassa Läskiakatemian ryhmässä luennoitu. Ehkä suurimurros tapahtui juuri silloin kun ko. valmisteiden valmistaminen muuttui ruotsalaiselta yritykseltä brittiyrityksen tehtäväksi. Itse on ole moista kokenut ja olen ollut tyytyväinen näihinkin makuihin. Ne ovat selkeästi parempia kuin kilpailijansa, joita en halua nimeltä mainita. Innolla kohden muutosta ja jos Anne kertoo maun olevan hyvän, niin aika vahvasti häneen uskon ja luotan.

Dieettipäivä 106

Olen nyt kuin naatti, eli vähän tämän nuoren naisen oloinen on tilani.

Tänään olen ja juuri nyt, siis aivan tattis. Jotenkin oli vaan niin rankka päivä. Siis kuntosalilla, ei missään töissä tai toimessa eikä mitään oikeasti hyödyllistä tekemässä. Iltapäivä kului leppoisasti kuntosalilla fillaroiden uimahallissa uiskennellen. Mitään muutan en oikeastaan ehtinyt tehdä tuota ennen ja jälkeen en ole jaksanut tehdä yhtikäs mitään. Taitaa tästäkin tulla lyhyt, mutta vaan niin perusteellisen kaunis virsi.

Tietenkin ensin fillaroin ja aikaa meni touhuun 1 tunti ja 15 minuuttia. Se on nykyisen fillarointini uusija uljas aikaennätys. Kaloreita menetin kunnioitettavasti 974 kcal. Ei kuitenkaan mennyt tonnin raja rikki – arvata saa, että harmittiko edes vähän. Matkaa meni ns. 33 tekokilometriä, eli se mitä laitteen matkamittari näyttää. Ei ne oikeita kilometrejä olleet. MET-arvo osoitti lukemaa 440 pistettä.

Uiminen eräällä tavalla keskeytyi tai ehkä sain hyvän tekosyyn keskeyttää koko homman, sillä vesijumpan naiset ja mummot olivat tulleet suoraan peseytymättä altaaseen. Ja se hajuveden lemu oli kuvottavat. Ennemmin ihmisen saa haista hielle tai jopa sille itselleen, kuin noille halvoille hiuslakoille ja muille räikeästi tuoksuville parfyymeille! Mutta uin kuitenkin 1 tunti ja 20 minuuttia ja matkaa meni, vai tuliko, 2,5 kilometriä. Kaloreita kulutin 861 kcal, mikä on sinänsä ihan mukiin menevä määrä. MET-arvo nousi tasalukuun 400.

Päivä kuntosaalis oli mielestäni muhkea eli 1868 kaloria tai oikeastaan kilokaloria. Ja MET-arvoksi saali oli 840. Eli tein yksin teoin tavallaan suositusten mukaisen määrän viikon tarpeita.

Aamupäivä meni odotellessa kaveria hakemaan autonsa renkaita, jotka hain Mansesta eilen, vaan oli pihkulainen unohtanut koko homman. Olen viestittänyt Soneran Ellit sivustolla jättäväni Cambriddge-kuuri ja että Läskiakatemiamme uusin nautintotuote on Slanka-merkkinen VLCD-tuoteperhe. Tietenkin pyysin tutustumaan blogiini, jota yritän jatkaa uusien tuotteiden myötäkin. Kerroin tosiasia, että tuote on toisaalta sivuseikka, mutta Läskiakatemia on keskeinen ja sen muodostavat ryhmä ja eritoten sen guru ja proffa Anne. Näin sen vaan yksinkertaisesti näen ja koen.

Innolla odotan hetkeä kun pääsen kommentoimaan uusia tuotteita ja esittämään niistä arvioitani. Lupaan julkisesti kokeilla kaikkea ja kertoa tällä palstalla omat hyvin subjektiiviset mielipiteeni tuotteista. No, Annen jo tiedän ja hänet olen arvioinut, että siltä suunnalta ei voi tulla yllätyksiä. Näin se on, tosin maanantaina hän yllätti meidät kaikki, ja minut viisaana miehenä erityisesti.

Dieettipäivä 105

Onko tämä jo todellisuutta?

Kyllä eilinen oli lopultakin Annen päivä, ei nimpparipäivä vaan uudelleen syntymisen päivä. Hoikistamo otti todella niskalenkin meistä jäsenistään ja vakuutti uskomattoman tehokkaasti uuden ajatuksensa ja toimintansa mielekkyydestä. En voi muuta sanoa kuin että olemme täysin rinnoin mukana metkussa ja nautimme maanantai-illoista suunnattoman paljon. Siis, ainakin minä ja varmaan myös muut Hoikistamon klubilaiset. Ikävä tulee tietenkin puuroa, jota Hoikistamo on varannut melkoisen määrän, mutta on sitä toki elämää puurottakin. Oikeastaan elämästäni vasta kolme viimeisintä kuukautta olen halulla nauttinut aamupuuroni. Ja reilusti yli 60 vuotta olen epänauttinut tai pääsääntöisesti en ole nauttinut lainkaan aamuisesta puurosta. Olen jopa inhonnut kaurapuuroa ja muita mössöjä.

Tänään tämä Hoikistamon klubilainen on tänään höösännyt Mansessa. Vein kaverin autojen renkaita Vehoon ja samalla teimme Ikeassa pienten ja tarpeellisten tavaroiden ostoksia. Oli lautasliinoja, leikkuulautoja, alusta sängyssä käytettävälle läppärille, lamppuja ja vuokia ruoanlaittoa varten. Nyt perinteinen koulukartasto saa väistyä läppärinalustan tehtävistä kun käytän sitä sängyllä makoilleen. Oikeastaan se alusta on tarkoitettu läppärin alustaksi kun tehdään hommia polvien päällä eli sylissä. Siitä kait tulee joidenkin käyttämä termi sylimikro, vähän kuin sylilapsi.

En ole vielä niin perin sofistikoitunut ja pahoille tavoille oppinut kuin täti Ope, joka tyylikkäästi ilmoitti lueskelevansa näitä blogejani iPhonella sängyssä. Se on kait tyylikkäintä mitä voin kuvitella. Mutta täti Ope onkin aivan erityinen persoona, jonka ylitse on vaikea päästä, siis noin kuvainnollisesti ja henkisesti otettuna. Tietenkin setä Washingon lukee iPhonella ja iPadilla näitä blogeja, mutta varmaan kansainvälisen järjestön työpöydän ääressä tai ainakin työhuoneensa sohvalla istuen. Enkä kaikkein cooleinta olisi jos joku lukisi näitä blogeja kuntopyörällä fillaroidessaan, olipa sitten laite mikä tahansa.

Täti Opesta tulee mieleen tietysti täti Naapuri. Varmaan odotamme enemmän kuin innolla kun saamme katsottavaksemme hänen ennen-kuvansa. Muutos on ollut todella dramaattinen ja oikeastaan niissä ei esiinny sama henkilö, korkeintaan voi olla kysymyksessä täti Naapuri kerrottuna kahdella. Hän todellakin lupautui postamaan kuvansa Annelle. Tuolle rohkealle ja uskaliaalle gurulleni, tai yksinkertaisesti ei voi toivoa kuin onnea ja menestystä uudelle projektille, itse olen jo lähtenyt innolla mukaan.

Nyt minulle on selvinnyt eräänlainen syys siihen miksi käytän henkilöistä käsitteitä täti ja setä. Luin näet hiljan Benedict Zilliacus’in teoksen Båten i vassen, joka kertoo Viipurin saariston menetetystä idyllistä, jäihän se luovutellulle alueelle ja tuhoutui lähes totaalisesti jatkosodan aikana. Kirjassa mainitaan jatkuvasti täti se ja tämä sekä setä tuo ja se. Kyse ei ole edes sukulaisuudesta, mutta se herätti vanhat lapsuudenmuistot minullakin kun piti puhutella kaikkia lasta vanhempia ihmisiä, jotka olivat ns. tuttavallisessa suhteessa perheeseen, aina sediksi ja tädeiksi. Se siis käy minulta luonnostaan ja kuin valssi talvisessa lumikinoksessa. Muuten tässä välissä voin huomauttaa, että tuo Båten i vassen on mitä mainioin kirja luottavaksi ja nautittavaksi. Tosin se loppuu ikävästi sotahistorialliseen kuvaukseen eli historioitsijana en kovin suuresti noteeraa sotaa, vaan enemmänkin olen kiinnostunut sodan seurauksista. Kirja on ilmestynyt jo vuonna 1990, mutta sitä lukee todella mieluisasti.

Huomenna siis yritän kuntoilla kohtuullisesti, vaan en osaa lukea kännykällä tätä blogiani!

Tapaaminen 15 ja dieettipäivä 104

Tänään on ollut päivä täynnä tapahtumia. Ihania ja myös kamalia. Mutta siksi tietysti pitää kirjoittaa kamalat asiat selviksi. Sitten vasta kertoillaan ihanista ja hienoista asioista.

Olen sen aina tiennyt että tämä päivä tulee joskus oikeana todellisuutena vastaan. Mutta en osannut ajatelle sen toteutuvan tällaisella painolla ja vauhdilla. Nyt tuo paino ei tarkoita läskejä minussa vaan sellaista vauhdikasta painoa, jolla asia voi yleensä yllättäen saapua. Eli painon putoamien vaikuttaa oleellisesti energiankulutukseen. Niin se vain on ja aina se yllättää yhtä rajusti kuin lumikelit eteläisessä Suomessamme.

Reaalitasolla tämä tarkoittaa tänään tehdyn punnituksen mukaisesti, että painoni on nyt 122,7 kiloa. Se on sinänsä hienoa ja ihana asia, mutta kun katson tämän päivän kalorinkulutustani, niin se synkkenee hetki kohtaan. Eli jos laskee kalorin kulutuksen tämän päivän hommailuista, niin nykypainollani meni kaloreita fillaroinnissa 751,5 ja uinnissa 973,5 kcal eli yhteensä 1742,0 kcal. Jos olisin ollut samassa panoluokassa  (125kg) kuin viikko sitten niin kalorit olisivat olleet fillarilla 770 kcal ja uimisessa 997,5 kcal eli yhteensä  1767,5 kcal. Näin ollen läskien väheneminen pudotti kalorisaalistani kokonaista 42,50 kcal.  Tämä on tosiasiassa järkyttävää luettavaa. Toivoakseni täti Ope ymmärtää tämän ja on yhtä iloinen kuin aiemminkin, sillä juuri hänen kaltaisensa toivoisin olevan lasteni, jos minulla sellaisia olisi, opettaja, sillä hänellä on karakteeria vaikka muilla jakaa.

Nyt pitkän lurituksen jälkeen hienoihin asioihin. Eritoten mainitsen ja alleviivaan täti Metallin läsnäolon ja saavutuksen. Hän suhtautui hivenen varauksellisesti ryhmän hömpöttelyyn, mutta kaipasi jo viikolla meitä muita ryhmäläisiä ja tietenkin Annea. Onneksi täti Ope 2 on saanut kivut ja säryt vähenemään murtuneesta kädestään, toivottavasti käsi on kunnolla sijoitettu paikalleen ja luutuminen on alkanut. Olipa hänellä huono onni, vaan ehkäpä hän ei tajunnut suurta painonpudotustaan ja joutui onnettomuuteen.

Haluaisin tiedottaa Täti Heinämorsiolle, joka on sama henkilö kuin täti Ope, että pudotuksellakin on rajansa, jos ja kun pudotus on liian suuri ja loogisesti mahdoton, niin luonto on taasen niin itsekäs, että se iskee takaisin ja pienen ihmisen on vain hyväksyttävä vaakaan tullut lukema. Mutta takaisku se ei ole eikä sellaiseksi se koskaan tule. Pitää jatkaa pitkäjännitteisesti ja ottaa katsekontakti heinäkuuhun. Sillä henkilö joka puhuu yhteiskunnallisista asioista kuten täti Ope, niin pystyy ihan mihin tahansa kun me muut vaan häntä motivoimme.

Sitten Anne räjäytti pankin. Hän kyseli meiltä Hoikistamon klubilaisilta (siis Läskikerhon jäseniltä) suhtautumistamme pussien valmistajan vaihtoon. Pussien tekijä, tai ei edes maku ja muut vastaavat seikat, eivät ole tärkeitä ja oleellisia. Oleellista on se, että on ryhmä ja sillä superturbo vetäjä! Tuolla tämän jutun alla jo näkyy uuden ruotsalaisen tuotteen nimi, joka on sen kotisivuilta nyysitty.

Nyt lähdemme slankkaamaan ja sama tahti on askelten kuin ennen tätä päivääkin. Tästä olimme kaikki yhtämielisiä ja oikeastaan lapsellisen innokkaita. Me pennuthan olemme halukkaita ja uteliaita tutustumaan kaikkeen uuteen, ihanaan ja ihmeelliseen. Nyt siirrymme siis hyviksi kehuttujen Slanka-tuotteiden pariin. Odotan jännityksellä mitä ne sisällään pitävät ja miltä ne maistuvat? Löydänkö inhokkini ja suosikkini helposti? Vai joudunko pohtimaan ja miettimään omassa mielessäni ja usein jopa suureen ääneenkin tuota kysymystä.

Ehkä lisätietoa saa Annen Naamakirjasta osoitteessa: http://www.facebook.com/pages/Annen-Putiikki/170409632997917 ja tovottavsti tuo osoite on toimiva?

Näin minä ja me koko Hoikistamon klubi menemme innolla uuteen ja mielenkiintoiseen.

Dieettipäivä 103

Tänään oli vuorossa siis odotettu setä Washingtonin vierailu. Se nyt ei ole koskaan mikä tahansa vierailu vaan siihen liittyy monia hienoja asioita ja seikkoja. Merkityksiäkin on roppakaupalla kaikessa mukana. Nyt hän toi muutaman kilon painoisen ja yli A4-arkin suuruisen ja noin viisi senttiä paksun hienon kirjan, joka käsittelee minulle hyvin mielenkiintoista ja tärkeää aihetta. Se ei ole kuitenkaan läskien lähdettäminen tai yleensä painonhallinta, vaan perinteiset mustekynät, joita olen haalinut melkoisen kokoelman itselleni. Kirja on tietenkin amerikan-kielinen, eli kyllä ne siellä suuressa maailmassa osaavat. Mutta hieno on lisä vaatimattomaan kirjastooni. Kirjasta kiitos setä Washingtonille ja Madamelle myös ja eritoten hänelle.

Vierailu oli merkittävämpi kuin tänään pidettävät vaalit, joissa äänestin ennakolta. Tietysti seuraan vaalien tuloslaskentaa ja olen täynnä jännitystä. Mutta keväisten eduskuntavaalien seuraamisen tapaan en toimi. Olin keväällä varannut itselleni muhkean annoksen kaikkea kivaa naposteltavaa koko pitkän illan ajaksi. Vaan nyt on todellakin toisin. Taidan ottaa pitkän pirtelön. Siis runsaammalla vedellä kuin tavallisesti ja nautiskella sitä illan aikana, niin ja ehkä pari tomaattia menee siinä sivussa. Tomaattihan ei ole vihreä, tuon väristä ruokaa minun pitää kuitenkin välttää vereen vaikuttavan K-vitamiinin tähden.

Törmäsin tänään netissä uskomattomaan mainokseen. Se käsitteli tietenkin läskien lähdettämistä. Kyseessä on Nuvoryn-kapselit, joita nautitaan aamuin illoin ja niin se vaan läski vähenee ja elämänlaatu paranee. Todellinen ihme, joka ratkaisee koko maailman paino-ongelmat yhdellä kertaa. Ei tarvitse muuta kuin niellä kaksi kapselia päivässä ja se on siinä.

Tietenkin minäkin haluan läskeistäni eroon vähimmällä mahdollisella tekemisellä. Kuitenkin mieleeni nousi jälleen kerran läskiguru Pertti Mustajoen ajatukset. Jos luvataan jotain todella helppoa, niin se on huijausta. Laihduttaminen vaatii aina kieltäymyksiä, ponnisteluja ja kovaa intoa ja yritystä. Lisäksi jonkun lääkäriksi sanotun suositukset voi kukin tuote ostaa tai koko henkilö ei ole edes olemassakaan.

Tuo riitti minulle, se ei varmasti toimi minun kohdallani, vaan on yritettävä ja ponnisteltava. Pienellä siellä jossain kuitenkin luki, että pillerit vaikuttavat vain yhteydessä elämäntapamuutoksen eli ruokailuun ja liikuntaan liittyvien radikaalien muutostoimien kanssa. Siis se ei toimikkaan kuin rahastuskeinona ja itse pitää saada aikaan se elämäntapamuutos. Siihen minä en syöppönä itse pysty. Tarvitsen tuekseni ryhmää ja se fiksua ja asiat ymmärtävää vetäjää. Ja joku Dr. Mark Weis suosittelee pillereitä. Ja kun mainitaan lääkäreiden suosittelema, niin niitä on vain yksi. Onko häntä edes oikeasti olemassa ja minkä alan tohtori hän on? Onko vaikka filosofian tohtori, jonka pääaineena on ollut uskontotiede?

Mutta parasta sivustolla oli tuo päivän kuva, jossa annetaan sekä mies- että naisvartaloiden eräänlainen mallijakauma painoindeksin mukaisesti. Siihen muuten kannattaa ehkä tutustua, mutta sitä ei saa ottaa liian vakavasti. Ihmiset ovat jostain syystä rakenteellisestikin hyvin erilaisia ja meitä on aina moneksi. Eivät edes identtiset kaksoset ole samanmoisia ihan prikulleen. Mutta onhan tuokin eräs näkemys läskiyden olemuksesta.

Dieettipäivä 102

Tämä päivä on kulunut konsultoimisessa ja rahaa on poltettu kohtalaisesti. Siis ei omaa rahaa vaan muiden, ja pääsääntöisesti periaatteessa. Ensiksi avustin kaveriani ostamaan uuden, joskin vähänkäytetyn, mustan Mersun. No, kauppa tehtiin Mansen Vehossa ja oli siellä ihan laadukasta palvelua on oltiin kunnon konetta ostamassa. Uskomattomasti menee kuitenkin aikaa yhden vaivaisen rakkineen ostamiseen, mutta onneksi ehdin tärkeämpään konsultointiin ajoissa.

Toisen konsultoinnin tein heti perään sillä veljentyttäreni on ostamassa näet omakotitaloa läheltä kaupungin keskustaa. Pojat ovat jo siinä iässä, että perhe haluaa omakotitalon. Nyt on lisäksi löydetty kohtuullisen isolla tontilla oleva rintamamiestalo, jollaisesta he ovat haaveilleet ja jollaista etsineet. Nyt tällainen on löytynyt, kohtuulliseen hintaan ja hyvältä paikalta ja rauhalliselta alueelta. Kun perheen poikien koulukysymys on ratkaistu, niin kaikki osaset ovat kohdallaan ja suosittelin talon ostamista.

Muuten päivä on mennyt omilla urillaan ja varsinkin kuntoilu on jäänyt olemattomaksi, joten tänään en voi hehkuttaa eilisen minävoittoisen esitykseni kaltaisesti. Mutta vaatimattomasti olen sitä mieltä, että eilisen superpäivän jälkeen voi aivan hyvin pitää ainakin yhden tai jopa kaksikin vapaapäivää. Tulihan eilen ja koko viikon aikanakin urheiltua ainakin kohtuullisesti. Olen siis itsestäni ylpeä.

Huomenissa on tulossa vieraita Jenkkienmaalta ja kun vieras ei ole ilmoittanut mitään haluistaan tai toiveistaan, niin pitää varautua tarjoamaan ainakin lounas, siis kotona itse tuotettu. Olen ajatellut tehdä perinteisen makaronilaatikon, johon makaronien lisäksi laitetaan tavallista- ja valkosipulia sekä runsaasti yrttejä. Tosin, en itse aio kuin korkeintaan maistaa tuotosta, jotta en vaikuttaisi epäkohteliaalta. Mutta normaalin syömisen ja laation olen päättänyt unhoittaa pois käsitevarastostani.

Niin, ja huomenna on presidentinvaalien ensimmäinen kierros ja se on käynyt kaikkia olettamuksiani mielenkiintoisemmaksi, sillä ennalta povattu suuri suosikki ei taida ollakaan enää niin kovin suuri suosikki. Mutta kansa kaikkivaltias saa päättää suvereenisti kenelle äänensä antaa ja sitä plebisitiä pitää kaikkien kunnioittaa ja noudattaa.

Dieettipäivä 101

Philippe II, Burgundin herttua. 1400-luvun alkupuolen
muotokuva kohteesta, jota olen tutkinut.

Tänään meni jo hieman paremmin, vaikka päivä ulkona ei ollut mitenkään erityisen viehkeä. Mutta parempi kuin eilinen ja se on hyvä niin.

Suuresti arvostamani painonhallinnan guru, professori Pertti Mustajoki toteaa ihmisen ”liikakilon” sisältävän noin 7000 kcal energiaa. Puhdas rasva hänen mukaansa sisältää 9000 kcal kiloa kohti. Tuo ero johtuu Mustajoen mukaan siitä, että tuo liikakilo ei ole puhdasta rasvaa. Tämän perustella olen viikon aikana tarkoitushaluisesti urheillen onnistunut kuluttamaan 3813 kcal. Eli se on oikeastaan aika vähän. Todellisuudessa olen polttanut liikunnalla kuluvan viikon aikana 544 grammaa minäläskiäni. Se ei ole kovinkaan paljon, joten laihtuminen liikkumisen avulla on varmaan enemmän kuin tuskallista, Mutta painonhallintaan se on oiva väline, sillä sen myötä liikkuminen tulee tavaksi läskille ja laiskalle minälleni. Ja juuri uudella tapaa eläminen onkin se painonhallinnan juttu!

Tänään tosin ylitin itseni kuntoilemisessa. Ensinnäkin tietenkin fillaroin tavaksi tulleen tunnin eli 60 minuuttia. Sykkeistä sain arvot: huippusyke 115, keskiarvosyke 88 ja minimisyke 34. Kalorit ovat tuossa taulukossa alempana. Tämän jälkeen otin uintivuoron ja siinä tuli kaksi tuntia rintauintia ja matkaa taittui 3 kilometriä. Eli kokonaiskulutukseni tuossa sporttipyräyksessä oli lähes 2000 kaloria. Ja Oscari on taas tänään tyytyväinen minäänsä.

	KM	MIN	Kcal	MET
Uinti	3	126	1105,50	396
Kuntopyörä	27	71	866,20	504
YHTEENSÄ	30	197	1968,7	900

Lisäksi taulukossa on tuo MET-indeksi. Tänään tuli mittariin kokonaista 900. Koko viikon saalis on ollut 2132. Pitää muistaa mitä Kuopion yliopiston sivut sanovat tuosta MET-indeksistä, sillä se on helppo laskea.

”Viikossa kestävyystyyppistä liikuntaa tulisi kertyä yhteensä vähintään 500 - 1000 MET-minuuttia. Liikuntamäärän kasvattaminen edelleen tuo lisää terveyshyötyjä. Lisäksi jokaisen tulisi harrastaa lihasvoimaa ja -kestävyyttä ylläpitävää tai parantavaa liikuntaa vähintään kahtena päivänä joka viikko (ACSM ja AHA 2007, 2008 Physical Activity Guidelines for Americans, Liikunnan Käypä hoito-suositus 2008).”

Ilmeisesti uinti ja kuntopyöräily lasketaan tuoksi kestävyystyyppiseksi liikunnaksi, jota määritelmässä tarkoitetaan? Näin jos ja kun on, niin ylitin tuon alimman rajan yli nelinkertaisesti ja ylimmän alarajan jopa kaksinkertaisesti. Mutta jos jaksaisi ja pystyisi tekemään tämänpäiväisen suorituksen kolmesti viikossa, niin se tietäisi läskikilon lähtemistä, mutta varmasti lihakset tulisivat entistä tukevarakenteisimmiksi ja siksi painonpudotus ei olisi samaa tasoa, koska lihasmassalla on tietty oma painonsa. En edes haaveile useammasta kuin kolmesta kerrasta viikossa moisessa rääkissä. Täytyy tosin myöntää, että perverssisti nautin tuosta tapahtumasta jo itse tapahtuman aikanakin. Eli minussa on varmasti jokin vika, jota en ole aiemmin itsestäni löytänyt!

Dieettipäivä 100

Katunäkymä Tallinnan vanhasta kaupungista.

Tänään on tasaluku päiviä ja minusta edistymiseni tallaa paikallaan. Mitä pitäisi tehdä?  Läskien pitäisi lähteä, vaan miten tuon lähdettämisen pitäisi omalta osaltani tehostua? Kuitenkin perusturvanani ja –lähtökohtanani tulee olemaan osallistuminen Cambridge-projektin maanantai-istuntoihin jatkossakin.

Eli tämä päivä oli tylsyyden ja kurjuuden huippu sillä en jaksanut, viitsinyt tai ei ollut mahdollisuuksinani mennä kuntosalille ja/tai uimahalliin. Ensinnäkin satoi lunta, oli tosi kurja ilma, päivä oli harmaa ja harmautta täynnä sekä olin lisäksi todella väsynyt ja silloin olen melko stressaantunut. Tässä tilanteessa on ihan turha lähteä harrastamaan urheilua.

Eli tänään on ollut täysin tapaukseton päivä ja ajatuksissani ei ole mitään blogottavaa tai yleensäkään sanottavaa. Eli tänään sadan päivän kunniaksi säästän lukijoitani enemmältä höösäykseltä.

Dieettipäivä 99

Sisareni suunnittelua. Komeronovet Levin korvessa!

Aamu alkoi kohtuullisesti, tosin meni nukkumaanmeno melko myöhäiseksi, ihan tietystä syystä, mutta aamusta selvisin hengissä. joskaan en vieraassa ringissä tai toisten kengissä. Mutta entäs kun koitti puolenpäivän jälkeinen hetki?

Olin näet lupautunut lastenhoitajaksi klo 16 jälkeiseksi ajaksi ja aina siinä iltayhdeksään saakka. Ajatteli n käyttää tuon puolenpäivän jälkeisen hetken reippaaseen liikuntaan salilla ja altaassa.  No varauduin salille, altaaseen ja lastenhoitoon. Kun kaikki tuntuu olevan hanskassa, kuten lähtiessä tuntui, niin todellisuudessa se hanska usein unohtuu koko matkasta.

Ensiksi tietenkin unohdin ottaa kuntosalin ja uimahallin lippukirjan mukaani. Toiseksi unohdin lompakkoni kotiin ja siellä olisi olleet tarvittavat maksukortit. Kolmanneksi mutkassa oli vain avainkoteloni, jossa säilytän pikkurahoja. Niitä ei tietenkään ollut riittävää määrää. Onneksi sain mentyä luotolla sisään, fiksua porukkaa tuon paikallisen kuntosali/uimahallin henkilökunta.

Siiten tietenkin varustauduin polkemaan 60 minuuttia. Oli vesipullo ja kaikki mahdollinen. Jopa fillarointi housutkin olivat matkassa. Kuitenkin 10 minuutin kohdalla, jo melkoisessa hiessä, totesin, että en ollut lukinnut auton ovia. Yleensä en niitä lukitse, mutta nyt olisi olla sellainen varmuuden maksimoinnin paikka. Ryntäsin vaatekaapille, otin avaimeni ja sitten pihalle ja auton ovia sulkemaan. Hivenen henkilökunta hämmästeli Pekka Niskamaista juoksenteluani pikkuhousuissa ulkona. Siellä autossa oli tietenkin läppärini ja uusi rannetietokone Suunto t6 kaikkine vempeleineen veljenpojalleni. Jos hän näet sattuisi innostumaan kuntoilusta.

Jotenkin ihmeen kaupalla loppupäivä sujui kohtuullisen mielekkäästi ja ilman isompia mokia.

Kuitenkin vesi oli tänään hidaste, ellei jopa hiekkapaperista tehtyä. EI vaan potku luistanut ja jokainen pääpotku käännöksessä aiheutti melkoista tuskan tunnetta oikeassa kyljessä. Onneksi ei vasemmassa. Eli tuossa ohessa tulokseni tältä päivältä.

	KM	MIN	Kcal	MET
Uinti	1,00	54	472,5	216
Fillarointi	26	71	854,2	390
YHETEENSÄ	27	125	1326,4	606

Eli näin paloivat kalorit ja olen kuitenkin melkoisen tyytyväinen, vaikka päivä aikoikin näyttää jossain vaiheessa sen peräpuolensa. Mitä tulee sitten syketietoihin niin uinnissa sykkeet olivat 87 ylin, keskisyke 86 ja minimisyke 54. Kuntopyörällä oli ylin syke 103, keskisyke 80 ja minimisyke 44. Harjoitusvaikutus oli fillaroinnissa ylläpitävä ja uinnissa vähäinen.

Eli tällainen oli tämä lastenhoidon täyttämä vuorokausi, joka kohta painuu mailleen.

Dieettipäivä 98

Kesän alkua Sikkolan terassilla Ounajoen rannalla.

Kohta on sadas dieettipäivä kulumassa, vaan ei ihan vielä. Nyt haluan palata täti Open kirjoittamaan kommenttiin tuolla aiemmissa blogeissani. Täti Ope kirjoittaa: ”Minä taidan olla semmoinen syntymäbimbo! ”

On todella ihanaa todeta täti Open olevan tuossa toteamuksessaan niin perusteellisen väärässä. Bloginpitäjä ei pysty pidättelemään pahansuopaista mieltään kun lukee noin väärään osunutta tekstiään. Asiahan on aivan päinvastainen. Me olemme oikeastaan syntymäfiksuja ja miksi moista olemme siihen tässä ja nyt perustelut.

Yleensä meillä hivenen tukeville ja syömisen suunnattomat ihanuudet omakseen tunteville läskeille asiat ovat olleet aina helppoja. Koulu oli helppoa ja lukeminen sujui kuin vesi myllyn rattaissa. Jostain kumman syystä elämässämme ei ole ollut kovia ja riittäviä haasteita ja siksi olemme kirjallisuuden ja hyvän musiikin ohella hurahtaneet myös syömisen nautintoihin. Enne tunne rajojamme hyvän kirjan parissa, sillä saatamme lukea kirjan alusta loppuun yhdellä istumalla, vaikka siinä menisikin päivä, ilta ja yö. 

Tämä samahan ahmiminen pätee meillä myös niin vihreisiin kuuliin, suklaaseen kuin mihinkä tahansa hyvään ja oivalliseen ruokaan. Onneksi emme ole taipuvaisia AA:n asiakkaiksi vaan suostumme olemaan LL:n uskollisia jäseniä. Eli näin kumoan täti Open väitteet vanhemman emeritus kollegan arvovallalla. Kaiken helppous on fiksuille vaan niin äärimmäisyyksiin vievä asia, että se joskus hirvittää. Hyvänä esimerkkinä on Albert Speer, tuo Yrsa Steniuksen kirjoituksissaan runsaasti käsittelemä Hitlerin luottohenkilö ja arkkitehti. Hän hallitsi kaiken, vaan he sitä ehkä sisäistä suurta ongelmaansa. Joskin hän sen myöhemmin tunti ja tiedosti.

Eli täti Ope, avoin ja mahtava persoonasi ei ole mitään sukua syntymäbinbolle, ei ole edes samaa rotua ja lajia.

Tänään olemme eläneet välipäivää, siinä minäni kaikkine sivupersoonineen. Mutta huomisesta odotan enemmän. Olen näet laskeskellut, että näin alkajaisiksi voisin heittää kolmena päivänä viikossa vähintään tuhannen kilokalorin kuntosetin. Ja sitten saada jatkossa lisättyä homma niin, että kulutus nousee viikoittain 7000 kilokaloriin. Tämä vastaisi tosin ”vain” yhtä rasvakiloa. Miten helposti se muuten tuleekaan, eihän sitä tarvitse edes yrittää kun se vaakan mittarissa vilahtaa. Vaan sen poissaaminen on todella raskas urakka, jos vain kuntoilua käytetään keinona. Eli läskien lähdettämisessä kuntoilu ja liikunta ovat enemmänkin painonhallintaa ylläpitäviä keinoja ja elintapojen muuttaminen ruokavalion osalta on se primaarinen keino. Siihen taas on eräänä hienona mahdollisuutena Cambridge-projekti.

Muuten, olen entistä enemmän haluamassa käydä Cambridgessä ja katsella siellä paikkoja. Olen toki päättänyt että en enää matkustele kuin korkeintaan systerin luokse Leville, mutta ainahan voi hienossa projektissaan tehdä pienen sivutielle tai pysäköintialueelle menon ja jatkaa sitten uudelleen elämän tavanomaista valtatietä pitkin.