maanantai 2. tammikuuta 2012

Tapaaminen 12 ja dieettipäivä 83


Konsulin huvilaksi kutsuttu Tervakosken kaunein rakennus.
Pahasti päästetty rappeutumaan. Moista kohtaloa yritän vältää.

Tänään oli taas kerran, siis kahdennentoista, todella mielenkiintoinen, hauska ja innostava läskien lähdettämistilaisuus. Jotenkin vaan nautin noista tilaisuuksista. Vaikka ei toki ole ollutkaan nautintooni mitään syytä. Oli näet tullut kilo siis kokonaista tuhat grammaa, painoa takaisin viime tiistaiseen tilanteen verrattuna. Nyt kait pitäisi hautoa vähintään itsemurhaa tai ainakin viiltelyä, sillä tämä tappion ylivuotavainen kalkki on vaan niin raskasta nautittavaksi! Mutta mitäs jos sen kalkin nauttiminen lisääkin kiloja? Montakohan niitä kiloja mahtaisi yhdestä ylitsevuotavasta kalkista tulla? Parasta on jatkaa vain tietä painonhallinnan parissa ja yrittää sinnitellä ilman tuota yhtä tai kaikkia muitakaan ylitsevuotavia kalkkeja. Tässä tekstissä, saanen huomauttaa, kalkki ei tarkoita pellolle levitettävää kasvuainetta tai vastaavaa, vaan eräänlaista maljaa, josta jokin neste tai vastaava vuotaa ylitse. Ilmeisesti tuo neste on liian äitelän makeaa, joten siksikään sen nauttiminen ei minua kiinnosta.

Mutta tulos oli jotenkin odotettavissa, sillä edellisen viikon tulos oli liian hyvä ollakseen totta, ja vieläpä joulun aikana. Mutta elettävä tuloksen kanssa on ja saatava aikaa korjausliike, jonka tulee alkaa tässä ja NYT!

Ryhmässä kävi myös täti Sininen Lahden kaupungista, ja olen aivan ulalla hänen profiilistaan, sitä se tekee kun Cambridgen kanssa alkaa touhuamaan. Valitettavasti hänen piti poistua tilaisuudesta suhteellisen vikkelästi, sillä vielä oli edessä pitkä kotimatka ja keli oli enemmän kuin kehno ajamista ajatellen.
Olihan siellä toinenkin esikuvan eli täti Naapurista. Se nyt vaan on niin uskomaton tarina, että tuollaisesta ihmisestä voidaan piilukirveellä hakaten ottaa pois reilut 40 kiloa eli jos minä moiseen pystyin, niin se olisi minunkin läskeistäni melkoinen joukko. Ihailen noiden molempien tätien tahdonlujuutta ja päättäväisyyttä, siinä on esimerkkiä meille kaikille läskeille tai ainakin entisille läskeille.

Mahtavaan joukkoon oli liittynyt myös kaksi paluumuuttajaa eli täti Ope ja täti Köksä ja molemmat aivan uskomattoman mahtavia henkilöitä ei mitään tyyppejä vaan oikeita eläviä henkilöitä. Täti Ope luokitteli itsensä syöpöksi, se taitaa olla meidän opetushenkilöiden perisynti, vaan onneksi emme ole samanaikaisesti juoppoja. Siitä tulisi liian hankala homma maistereiden selvitettäväksi. Täti Opella on projekti, eli hänen pitää mahtua monta kokoa pienempään häämekkoon, kun näet aikoo ottaa miehen melkoisen kohtuullisen tulevaisuuden puitteissa. Olemme hänen tiukkana tukenaan tuossa tavoitteessa ja annamme hänelle kaiken sen supportin, mitä ystävät vaan voivat toiselle antaa.

Täti Köksällä on todella kinkkinen työ, pitää tehdä ruokaa kokonaiselle koululle eli nälkää kiljuville lapsille. Miten onnistuu kuormasta syömisen välttely? Miten joku voi vastustaa kiusausta enemmän kuin paljon? Minä vaan kysyn ja toivottavasti täti Köksä näyttää minulle taivaan merkit.

Huh, ja sitten nautin Neiti Marplesta, sillä vietin loppuillan hänen seurassaan. Toisaalta kyse on ihan yläluokkaisesta hömpästä, jota täti Dekkaristi meille tarjoille, mutta britit osaavat tehdä sen vaan niin mahtavan hienosti, että ei voi kuin nautiskella. Samoin muuten on Hercule Poirot’n laita. Niitä muuten onkin iso kasa tietokoneellakin. Niitä katselee uudestaan ja uudestaan, eikä mitään muuta viitsikään.

Kaikessa lyhykäisyydessään sanottuna, että kiitos taas kerran Annelle, hienosta tilaisuudesta. Miten elämä voisikaan olla kurjaa ilman hänen salonkiaan. Siis nythän se keksin, meillä on Annen salonki, jossa kokoontuvat mielenkiintoiset ja uskomattoman fiksut henkilöt, joilla on ollut tai on jonkinlaisia ongelmia painonhallinnan suhteen etisessä tai nykyisessä olemisessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti