keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Dieettipäivä 92


Jeanne d'Arc, joka 1400-luvulla "vapautti" Ranskan,
niin kerrotaan, ja josta olen kirjoittanut toisaalla.

Mikä on nyt vinossa? Vaikuttiko maanantain kuntoilusuoritus liian mahtipontisen isottelevalta vai olinko liian innostunut läskikerhon tapaamisesta? Joka tapauksessa maanantain ja tiistain välisen yöunet menivät aivan peffalleen. Näin siitä huolimatta että otin sen pienen kaverin eli nukahtamispillerin. Ei uni tullut kuin yhteensä kolmen tunnin ajaksi, ja siitäkin osa vasta aamun tunteina. Ja sama jatkut lähes yhtä kehnona vielä tiistain ja keskiviikon välisenäkin yönä. Toivottavasti tulevana yönä saan nukuttua todella hyvin. Olen jo nyt väsynyt, mutta tuo väsymys ei todista mitään, sillä tunnin torkahtamisen jälkeen saatan olla pirteä kuin peipponen, eli laulava ja livertävä lintunen.

Mutta tuo valvomisen problematiikka on auttanut minua entistä enemmän ymmärtämään oman sydänongelmani ja vähäunisten öitteni yhteyden. Jos en ole nukkunut yöllä kunnolla, niin seuraavana päivänä tunnen sydämessäni, että siellä se on, se proteesi. Ei se ole mitenkään kivulias tunne tai mitään muuta vastaavaa, se vain ilmoittaa että se on siellä. Normaalisti hyvin nukutun ja stressittömän yön jälkeen moista tunnetta ei onneksi ole.

Kuitenkin olen huomenna päättänyt mennä uusimaan tuon maanantain kokemuksen. En varmastikaan samalla tasolla, mutta rennommin. Tänään on näet ollut myös paljon muuta touhuamista ja menemistä ja tulemista. Ei oikeastaan jaksanut ajatella kuntoutumista. Tänään piti myös kirjoittamani päivittäinen aterointilistani tänne nettiin, mutta en vaan ole jaksanut muuta kuin nauttia ne ateriat, joita tulee nauttia. Olin siis Pomon kanssa Mehiläisen lääkäriasemalla. Ei mitään suurta tai merkittävää, mutta tehtiin lääkärin konsultointi, otettiin verikokeet ja käytiin röntgenissä. Epäilivät myoplasmaa diagnoosiksi. Siitä selviää antibiooteilla, siis en minä vaan Pomo. Siinä muute menikin muutama tunti ja senkin tähden minun on turha kuvitella urheilevani moisen urakan jälkeen. Yleensä tällaisen vanhan kaakin pitää saada viettää aamupäivä rauhallisesti lukien, kirjoitellen, ajatellen ja jotain pientä virikettä tehden, vaan ei touhuten koko tarmon mukaisesti. Silloin onnistun jopa urheilemaan jos tuo edellinen toteutuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti