maanantai 23. tammikuuta 2012

Tapaaminen 15 ja dieettipäivä 104


Tänään on ollut päivä täynnä tapahtumia. Ihania ja myös kamalia. Mutta siksi tietysti pitää kirjoittaa kamalat asiat selviksi. Sitten vasta kertoillaan ihanista ja hienoista asioista.

Olen sen aina tiennyt että tämä päivä tulee joskus oikeana todellisuutena vastaan. Mutta en osannut ajatelle sen toteutuvan tällaisella painolla ja vauhdilla. Nyt tuo paino ei tarkoita läskejä minussa vaan sellaista vauhdikasta painoa, jolla asia voi yleensä yllättäen saapua. Eli painon putoamien vaikuttaa oleellisesti energiankulutukseen. Niin se vain on ja aina se yllättää yhtä rajusti kuin lumikelit eteläisessä Suomessamme.

Reaalitasolla tämä tarkoittaa tänään tehdyn punnituksen mukaisesti, että painoni on nyt 122,7 kiloa. Se on sinänsä hienoa ja ihana asia, mutta kun katson tämän päivän kalorinkulutustani, niin se synkkenee hetki kohtaan. Eli jos laskee kalorin kulutuksen tämän päivän hommailuista, niin nykypainollani meni kaloreita fillaroinnissa 751,5 ja uinnissa 973,5 kcal eli yhteensä 1742,0 kcal. Jos olisin ollut samassa panoluokassa  (125kg) kuin viikko sitten niin kalorit olisivat olleet fillarilla 770 kcal ja uimisessa 997,5 kcal eli yhteensä  1767,5 kcal. Näin ollen läskien väheneminen pudotti kalorisaalistani kokonaista 42,50 kcal.  Tämä on tosiasiassa järkyttävää luettavaa. Toivoakseni täti Ope ymmärtää tämän ja on yhtä iloinen kuin aiemminkin, sillä juuri hänen kaltaisensa toivoisin olevan lasteni, jos minulla sellaisia olisi, opettaja, sillä hänellä on karakteeria vaikka muilla jakaa.

Nyt pitkän lurituksen jälkeen hienoihin asioihin. Eritoten mainitsen ja alleviivaan täti Metallin läsnäolon ja saavutuksen. Hän suhtautui hivenen varauksellisesti ryhmän hömpöttelyyn, mutta kaipasi jo viikolla meitä muita ryhmäläisiä ja tietenkin Annea. Onneksi täti Ope 2 on saanut kivut ja säryt vähenemään murtuneesta kädestään, toivottavasti käsi on kunnolla sijoitettu paikalleen ja luutuminen on alkanut. Olipa hänellä huono onni, vaan ehkäpä hän ei tajunnut suurta painonpudotustaan ja joutui onnettomuuteen.

Haluaisin tiedottaa Täti Heinämorsiolle, joka on sama henkilö kuin täti Ope, että pudotuksellakin on rajansa, jos ja kun pudotus on liian suuri ja loogisesti mahdoton, niin luonto on taasen niin itsekäs, että se iskee takaisin ja pienen ihmisen on vain hyväksyttävä vaakaan tullut lukema. Mutta takaisku se ei ole eikä sellaiseksi se koskaan tule. Pitää jatkaa pitkäjännitteisesti ja ottaa katsekontakti heinäkuuhun. Sillä henkilö joka puhuu yhteiskunnallisista asioista kuten täti Ope, niin pystyy ihan mihin tahansa kun me muut vaan häntä motivoimme.

Sitten Anne räjäytti pankin. Hän kyseli meiltä Hoikistamon klubilaisilta (siis Läskikerhon jäseniltä) suhtautumistamme pussien valmistajan vaihtoon. Pussien tekijä, tai ei edes maku ja muut vastaavat seikat, eivät ole tärkeitä ja oleellisia. Oleellista on se, että on ryhmä ja sillä superturbo vetäjä! Tuolla tämän jutun alla jo näkyy uuden ruotsalaisen tuotteen nimi, joka on sen kotisivuilta nyysitty.

Nyt lähdemme slankkaamaan ja sama tahti on askelten kuin ennen tätä päivääkin. Tästä olimme kaikki yhtämielisiä ja oikeastaan lapsellisen innokkaita. Me pennuthan olemme halukkaita ja uteliaita tutustumaan kaikkeen uuteen, ihanaan ja ihmeelliseen. Nyt siirrymme siis hyviksi kehuttujen Slanka-tuotteiden pariin. Odotan jännityksellä mitä ne sisällään pitävät ja miltä ne maistuvat? Löydänkö inhokkini ja suosikkini helposti? Vai joudunko pohtimaan ja miettimään omassa mielessäni ja usein jopa suureen ääneenkin tuota kysymystä.

Ehkä lisätietoa saa Annen Naamakirjasta osoitteessa: http://www.facebook.com/pages/Annen-Putiikki/170409632997917 ja tovottavsti tuo osoite on toimiva?

Näin minä ja me koko Hoikistamon klubi menemme innolla uuteen ja mielenkiintoiseen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti