Tänään on ollut päivä täynnä tapahtumia. Ihania ja
myös kamalia. Mutta siksi tietysti pitää kirjoittaa kamalat asiat selviksi.
Sitten vasta kertoillaan ihanista ja hienoista asioista.
Olen sen aina tiennyt että tämä päivä tulee joskus
oikeana todellisuutena vastaan. Mutta en osannut ajatelle sen toteutuvan
tällaisella painolla ja vauhdilla. Nyt tuo paino ei tarkoita läskejä minussa
vaan sellaista vauhdikasta painoa, jolla asia voi yleensä yllättäen saapua. Eli
painon putoamien vaikuttaa oleellisesti energiankulutukseen. Niin se vain on ja
aina se yllättää yhtä rajusti kuin lumikelit eteläisessä Suomessamme.
Reaalitasolla tämä tarkoittaa tänään tehdyn
punnituksen mukaisesti, että painoni on nyt 122,7 kiloa. Se on sinänsä hienoa
ja ihana asia, mutta kun katson tämän päivän kalorinkulutustani, niin se
synkkenee hetki kohtaan. Eli jos laskee kalorin kulutuksen tämän päivän
hommailuista, niin nykypainollani meni kaloreita fillaroinnissa 751,5 ja
uinnissa 973,5 kcal eli yhteensä 1742,0 kcal. Jos olisin ollut samassa
panoluokassa (125kg) kuin viikko sitten
niin kalorit olisivat olleet fillarilla 770 kcal ja uimisessa 997,5 kcal eli
yhteensä 1767,5 kcal. Näin ollen läskien
väheneminen pudotti kalorisaalistani kokonaista 42,50 kcal. Tämä on tosiasiassa järkyttävää luettavaa.
Toivoakseni täti Ope ymmärtää tämän ja on yhtä iloinen kuin aiemminkin, sillä
juuri hänen kaltaisensa toivoisin olevan lasteni, jos minulla sellaisia olisi,
opettaja, sillä hänellä on karakteeria vaikka muilla jakaa.
Nyt pitkän lurituksen jälkeen hienoihin asioihin. Eritoten
mainitsen ja alleviivaan täti Metallin läsnäolon ja saavutuksen. Hän suhtautui
hivenen varauksellisesti ryhmän hömpöttelyyn, mutta kaipasi jo viikolla meitä
muita ryhmäläisiä ja tietenkin Annea. Onneksi täti Ope 2 on saanut kivut ja
säryt vähenemään murtuneesta kädestään, toivottavasti käsi on kunnolla
sijoitettu paikalleen ja luutuminen on alkanut. Olipa hänellä huono onni, vaan
ehkäpä hän ei tajunnut suurta painonpudotustaan ja joutui onnettomuuteen.
Haluaisin tiedottaa Täti Heinämorsiolle, joka on sama
henkilö kuin täti Ope, että pudotuksellakin on rajansa, jos ja kun pudotus on
liian suuri ja loogisesti mahdoton, niin luonto on taasen niin itsekäs, että se
iskee takaisin ja pienen ihmisen on vain hyväksyttävä vaakaan tullut lukema.
Mutta takaisku se ei ole eikä sellaiseksi se koskaan tule. Pitää jatkaa
pitkäjännitteisesti ja ottaa katsekontakti heinäkuuhun. Sillä henkilö joka
puhuu yhteiskunnallisista asioista kuten täti Ope, niin pystyy ihan mihin
tahansa kun me muut vaan häntä motivoimme.
Sitten Anne räjäytti pankin. Hän kyseli meiltä
Hoikistamon klubilaisilta (siis Läskikerhon jäseniltä) suhtautumistamme pussien
valmistajan vaihtoon. Pussien tekijä, tai ei edes maku ja muut vastaavat seikat,
eivät ole tärkeitä ja oleellisia. Oleellista on se, että on ryhmä ja sillä
superturbo vetäjä! Tuolla tämän jutun alla jo näkyy uuden ruotsalaisen tuotteen nimi,
joka on sen kotisivuilta nyysitty.
Nyt lähdemme slankkaamaan ja sama tahti on askelten
kuin ennen tätä päivääkin. Tästä olimme kaikki yhtämielisiä ja oikeastaan
lapsellisen innokkaita. Me pennuthan olemme halukkaita ja uteliaita tutustumaan
kaikkeen uuteen, ihanaan ja ihmeelliseen. Nyt siirrymme siis hyviksi kehuttujen
Slanka-tuotteiden pariin. Odotan jännityksellä mitä ne sisällään pitävät ja
miltä ne maistuvat? Löydänkö inhokkini ja suosikkini helposti? Vai joudunko
pohtimaan ja miettimään omassa mielessäni ja usein jopa suureen ääneenkin tuota
kysymystä.
Ehkä lisätietoa saa Annen Naamakirjasta osoitteessa:
http://www.facebook.com/pages/Annen-Putiikki/170409632997917
ja tovottavsti tuo osoite on toimiva?
Näin minä ja me koko Hoikistamon klubi menemme innolla uuteen ja mielenkiintoiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti