Dieettipäivä 86

Täti Tessun ottama valokuva Ison Kirkon vanhasta kruununlinnasta.

Tänään olin uimassa setä Brysselin kanssa. Huomenna aikaisin aamulla hän palaa taas työpaikalleen ja perheensä pariin. Mutta kaiken kiireen ja ohjelmamuutosten keskellä ennätimme kuitenkin uimaan Hämeenlinnan eli ison kirkon uimahalliin. Siis ei tuohon niin kotoisaan oman kylän halliin.

No, pikaiseksi se kuitenkin meni, hän ui vapaauintia ja minä rintauintia eli olisi ollut sama kuin olisin uinut käsipohjaa. Mutta etenkin kilometrin ja aikakin oli melko tarkalleen sama kuin aiemminkin eli 40 minuuttia. Lisäksi tulevat vielä kaikki saunomiset ja muut kuviokellunnat.

Mutta miten toimi niin paljon ylistämäni ja kehumani MemoryBelt? Se vaan yksinkertaisesti syystä tai toisesta, oli päättänyt, että minun pitää saada tulosta tältäkin reissulta. Ja tulosta siis tuli ja todella runsaasti jopa isottelemisen arvoisesti.

Ja sitten niihin lukemiin. Ensinnäkin se mittasi aikaa vyön kiinnittämisestä  aina kotiintuloon saakka. Oli altaan jälkeen riisunut sykevyön aivan asiallisesti, kuivannut sen ja laittanut pesupussi ylälokeroon. Kuten aina ennenkin olen tehnyt. Mutta nyt laite oli vaan päättänyt jatkaa toimintaansa aina kotiinpääsyyn saakka. Aika oli vierähtänyt kaikkineen 4 tuntia 28 minuuttia. Ei paha, jos vain jaksaisin vetää moisen ajan uimalla tai kuntopyörällä, niin pitäisin itseäni suurena sankarina.

Kaloreita oli tuona aikana muka kuluttanut  4700. Se on enemmän kuin varmaan koko täysipäiväinen kalorinkulutukseni, jopa moninkertaisesti. Tuolla kulutuksen vauhdilla kiloni sulaisivat aivan silmissä. Eli tämän mukaan vuorokautinen energiankulutukseni olisi huikeat 23500 kaloria. En osaa tai pysty uneksimaan moisesta.

Hurja meno jatkui. Parhaimmillaan sykkeeni oli ollut 138 iskua minuutissa. Taas voin vain nähdä vain unta betasalpaajien käyttäjänä moisesta tuloksesta. Keskiarvoksi oli tullut 118 iskua ja minimiksi 68. Tämä viimeinen luku saattaa jopa pitää paikkansa, sillä sykeviivani on kahtalainen. Ensimmäinen noin 40 minuuttia on alimmillaan juuri tuon 68 suketta, mutta loppuaika on sellaista 125 sykkeen luokkaa. Ja niin maan perusteellisen tasaisesti on sykeviiva loppupäästään rakennettu!

Tuo paljon puhumani harjoitusvaikutus oli tasan 5 eli tietenkin mahtava. Siis laite sanoo tuota tulosta mahtavaksi, en suinkaan minä itse. Kaikkineen tulee kysymykseen joko: a) tämän moven poistaminen historiastani tai b) säilyttäminen eräänlaisena kuriositeettina tuleville jälkipolville.


On se muuten mukavaa, että voi syyttä kaikesta negatiivisesta laitteita ja hilavitkuttimia. Minussahan ei ole syytä milloinkaan ja miksikäs minussa voisi edes olla. Toisaalta on monissa asioissa ihan täysi nolla.