Tapaaminen 16 ja dieettipäivä 111

Tänään oli onnistunut tapaaminen Hoikistamon läskiakatemialla. Läsnä olivat erikoisvieraat aviopari Onnistuneet. Heidät oli miellyttävä tavata ainakin kuukauden poissaolon jälkeen. He edustavat juuri sellaista tapaa, jonka olen itsekin ajatellut omaksua kun tasapainotila on saavutettu. Siihen menee vielä toki aikaa, sillä niin nykivää tämä omani painonpudotukseni kanssa on. Teen sitten mitä tahansa, vaikkapa seisoisin päälläni koko päivä, niin muutos on ennalta arvaamaton. Nytkin oli tullut plussaa 300 grammaa. Se ei toki ole vielä itsemurhahypyn paikka, vaan hyvin siedettävissä oleva tilanne. Mutta päättäväisesti olen jatkamassa läskivuoren sulattamista ja oman projektini jatkamista.

Vielä emme saaneet Slanka-tuotteita, joita innolla odotamme. Täti Ope tiedosti oman keskeytyksensä johtuneen todennäköisesti toimittajamaan vaihtumisesta. Kun tuotteet tulivat aiemmin Ruotsista ja ne muuttuivat englantilaisiksi, niin maut muuttuivat ja täti Opelta meni innostus ja motivaatio jatkaa. Tämän minä hyvin ymmärrän ja täysin hyväksyn, sillä painon pudottaminen on niin herkkä asia, että jo pienikin ns. vastoinkäyminen tai muu kielteinen asia voi vaikuttaa hyvinkin katalalla tavalla. Mutta vaikka tuo täti Ope oli viikonloppuna joron jäljillä ja pisti elämänsä tanssiksi, niin flunssainen hän oli onnistunut pudottamaan painoaan ihan hienosti.

Nyt on kuitenkin hyvin raukean väsynyt olo, sillä ennen läskiakatemian istuntoa vietin kokonaista 3 ja puoli tuntia kuntosalilla ja uimahallissa. En tietenkään ollut otsa hiessä koko tuota aikaa,sillä siihen sisältyi lyhyitä lepotaukoja sekä sosiaalista pienhöpinää muiden kanssa. Mutta kuitenkin tein tänään aivan uusia ja hienoa ennätyksiä, joten saata olla itseeni tyytyväinen ja jopa minästäni ylpeä.

Tuon merkittävän pitkän ajan kuluessa kulutin yhteensä 2051,3 kilokaloria energiaa, eli meni ensimmäisen kerran yli kahden tuhannen rajan. Se on todella merkittävä suoritus kaltaiseltani monivammaiselta, siis sydän- ja aivovammaiselta. Olisiko paranemista huomattavissa, mutta kummasta vammasta on kyse? Kuntopyörällä meni siis tuosta kokonaispotista 734 kilokaloria ja uidessa polskuttelin 1317,3 kilokaloria. Hienosti erä kanssakuntoilija, hieman varttuneempi kuin minä, totesi minun uivan hyvin voimakkaalla tavalla. Se otan kiitollisuudella vastaan, sillä se on juuri sitä mitä olen tavoitellutkin.

Jos tuo tekeminen muutetaan Kuopion yliopistonenergiankulutuksen MET-arvoiksi eli pisteiksi, niin yhteensä kului 953 MET-pistettä. Ei siis mennyt ihan tuhannen pisteen raja rikki, mutta tulee niitä uusiakin kertoja. Fillaroinnista tuli 341 pistettä ja uinnista 612MET-pistettä. Nyt pitää olla siis tähtäimessä tuhannen MET-pisteen ylittäminen!

Ja kun väsymys voittaa, niin unitila saapuu ja taitaapa NukkuMatti heitellä unihiekkaa ihan silmilleni.