tiistai 31. tammikuuta 2012

Dieettipäivä 112


Kuva Helsingin Sanomien artikkelista.

Tänään olen työskennellyt, jopa eläkeläisetkin tekevät jotain ja joskus se jotain on ns. työtä. Harvinaista herkkua se toki minulle on. Eräs perheystävämme, joka on jo noin 80 vuoden ikäinen, on kirjoittanut kolmannen kirjansa. Kaksi edellistä olen editoinut painokuntoon ja nyt on sitten kolmannen vuoro. Teos on moneen kertaan kirjoitettu, mutta aika on jotain ongelmaa matkassa. Nyt kirjoittaja on käyttänyt ihan omaa tavutustaan rivien lopussa ja kappaleiden alussa on välilyöntejä riittäväksi todettu määrä.

Mutta kaikista noista tietenkin selviää pienellä vaivannäöllä ja ahkeruudella. Siksi teen homman, että kyseessä on poikkeuksellisen hyvä ihminen. Kun olin pieni ja sairastin, niin hän jaksoi aina tulla katsomaan ja hoitamaan, hoitoalan ammattilainen kun oli. Saman huolenpidon saivat osakseen muutkin perheenjäsenemme. Nyt on siis meidän vuoromme maksaa takaisin tuota henkistä ja fyysistä velkaa. Se ei tunnu lainkaan vastenmieliseltä tai negatiiviselta. Sisarenikin on järjestänyt hänelle leikkaukset eräältä maan parhaalta ortopedilta ja kaikkea muutakin on touhuttu ja tuotettu.

Sikseen, tämäkin kirja on oivaa lukemista ja hyvää kirjallisuutta. Sellaisen kanssa on aina ilo työskennellä.

Mutta miten pitäisi motivoida jotakuta lähtemään painonhallinnan kaidalle polulle? Sillä se ei ole mikään keveä tie vaan kivinen polku, joskin siitä voidaan käyttää mielikuvissa moottoritie vertausta. Laihduttaminen on kuin ajaisi moottoritiellä. Joskus tulee sellainen levähdyspaikka, jossa syystä tai toisesta tai jopa kolmannesta pitää poiketa. Mutta tuon poikkeuksen jälkeen jatketaan samaa rataa kuin ennekin ja hommat jatkuvat. Kuitenkin Helsingin Sanomissa oli juttu, joka kertoi kahdestatoista myytistä, jotka liittyvät laihduttamiseen ja painonhallintaan.

Tuon jutun asiantuntijoina olivat esim. minun suuresti arvostamani professori Pertti Mustajoki sekä ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm, erikoislääkäri Timo Sane, psykologian tohtori Susanna Angle ja ravitsemusasiantuntija Tuija Pusa.

Ensimmäisenä myyttinä todetaan, että laihtuminen on aina hyväksi terveydelle. Van miten sen kanssa oikein on?

Jos ylipainoisella ei ole lihavuuteen liittyviä terveysongelmia, toteavat asaiantuntijat, niin laihduttaminen ei paranna terveyttä. Mitäs sitä terveyttä voisi enää parantaa jos on terve. Ja jos ihmisen painoindeksi on 25 – 30, niin yleensä ja pääsääntöisesti  ylipainoon liittyviä terveysongelmia ei ole. Mutta laihduttamisesta on hyötyä, jos painoindeksi on korkea. Syystä näet, että laihtuminen alentaa korkeata kolesteroli-, verenpaine-, paastosokeri- ja tulehdusarvoja. Kun myös lihasten toimintakyky paranee, niin paranee myös pitkän ajan terveysennuste,

Kysehän on kuin minusta. Aluksi painoindeksi huiteli yli 40 viivan. Vaivoja on ollut vaikka muille jakaa. Vaan ei kukaan ole moisia riesakseen huolinut. Nyt verenpaineet ovat kunnossa. Tosin on lievä lääkitys, josta en koskaan voi luopua sydämen aorttaproteesin vuoksi. Lääkitys on vähennetty. Aiempi laihduttamisen yhteydessä koettu huimaus on kadonnut ja pää toimii ihan oikealla tavalla.

Eli minä ole n ainakin saanut apua terveyteeni jo nykyisestäkin pudotuksesta, joka on noin 20 prosenttia lähtöpainostani. Olen siis kävelevä ja joskus vielä juoksevakin esimerkki laihtumisen autuaaksi tekevästä voimasta. 

Muuten pystyn sitomaan kengännauhatkin kumartumalla lattialle eli en tarvitse enää jakkaraa jalan alle jotta voisin nauhat solmia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti