Dieettipäivä 87

Turku, Joulurauhan julistuskaupunki. Nyt vaan se joulumme rauha päättyy.

Tänään on ollut normipäivä. Tosin huomiseksi suunniteltu vierailumatka Alajärvelle peruttiin, Pomon sairastumisen tähden. Olen ollut hivenen myrtsinä eli huonotuulisuus on vaivannut jossakin määrin minääni. Mutta eiköhän elämä jatku vaikka se joskus on hankalampaa kuin toisinaan.

Mutta jos elämään pitää saada sisältöä niin jos uimahalli on avoinna huomenna, niin menen polkemaan fillarilla ja uiskentelemaan uima-altaaseen. Eiköhän se siitä paremmaksi muutu. En edes ymmärrä miksi mieli kyntää maata, kun siihen ei ole mitään oikeata ja asiallista syytä. Pitäisi olla jopa päinvastainen olemisen olo, sillä on saatu hyviä uutisia, jopa aivan erinomaisia. Pitkään harkittu, valmistelut ja työstetty uusi toimitila on hankittu lääkäriaseman käyttöön. Se parantaa kaikkia mahdollisuuksia toimia entistä paremmin ja tehokkaammin.

Mieleni minun tekisi saada sanoiksi puettua erinäisiä asioita erilaisista ihmedieeteistä, joita kilvan meille läskittyneille ihmisille kaupitellaan. Jos on noita kaikkia uskominen, se vaan niin ihmeellistä, että maailmassa on vielä läskiä liiaksi. Sillä niin helppoa se pudottaminen on lähes kaikkien mainosten mukaan. Oli markkinoille USA:ssa tullut jokin uutuus, jonka ansiosta ei tarvitse muuttaa ruokatottumuksiaan tai/ja liikkumistapojaan. Kunhan vaan toimii kuten ennekin ja käyttää tuota ainetta, niin siinä ne läskit ihmeen avulla sulava. Tuo ihmeaine suihkutetaan aterian päälle ja kas vain kilot katoavat. Saas nyt nähdä mihin kaikkeen tuo perustuu? Niin ja tietenkin se maksaa maltaita.

Kuten varmaan olen kertonut lähes jokaisessa blogissani, siis ainakin rivien välissä, niin minä tarvitsen ainakin läskien lähdetykseen joukkovoimaa. Yksin en pärjää en vaan niin millään. Eli vertaistuki on keskeinen ja sitten henkilö vetämään tuota vertaisryhmää. Siitä tulee jotain tulosta.

Laskit ovat suomalaisten ongelma. Kerrotaan, että noin 75 % miehistä kärsii ylipainosta, naisista selkeästi pienempi prosenttiluku. Eli kyse on kansallisesta ongelmasta, joka leviää koko kansan keskuuteen. Pitäisi siis tehdä jotain? Vaan mitä pitäisi?

Minusta kunta voisi maksaan siihen sitoutuneille läskeille esim. Cambridge-ryhmään osallistumisen perusmaksun. Pussiruokinnan kulut tulisivat jokaisen omalle kontolle. Pätevällä ohjauksella ja hyvällä ryhmällä saataisiin varmasti tuloksia. Jos on kyse lyhytaikaisesta pussiruokinnasta, niin sen jälkeen kun ruokinta päättyy jää laihduttaja yksin ja aivan kuin tyhjän päälle. Melkein sataprosenttisen varmaa on, että ei se kauan kestä kun lisäkilot tulevat takaisin.

Mutta minun pitää kirjoittaa kuntamme johtajalle tästä asiasta ja ehdotella. Saataisiin säästettyä kunnan veromarkkoja kun muut hoitokulut vähenisivät. Se olisi mitä hienointa ennalta ehkäisevää terveydenhoitoa.