Dieettipäivä 141

Hattelmalan harjun Pusupömpeli vuoden 2011 lumilla.

Salkkarit, eli salatut elämät ovat jokaisen viestimen asialistalla. Vaikka en itse katso televisiota, onhan meillä toki sellainen ja siihen lisenssikin, niin jostain syystä sen katsominen ei kiinnosta. Netistä katson kun on jotain mielenkiintoista. Ohjelma lienee suunnattu tietenkin nuorille ja kauniille katsojakunnalle. Onhan siellä kait talkkareita, ne Taalasmaat ja muut, mutta ne ovat minulle vieraat yhtälöt.

Kuitenkin minulla on jotain enemmän kuin salkkareiden porukalla joonataneilla, isabellalla, eliaksilla, sepoilla ja mikä se nyt onkaan kavereilla(se oli ismo!). Olenhan näet slankkari , en siis salkkari, ja me muodostamme melko mielenkiintoisen slankkariyhteisön tuolla Hoikistamon huoltamolla. Oli meillä on ollut ja on vieläkin jotain jota voimme menettää. Meillä on varmasti sitä enemmän kuin heillä, sillä oletusarvona kaiken lukemani tai vilkaisemani perusteella heillä sitä ei juurikaan ole, eli läskiä. Siitä me voimme luopua ihan kepein mielin ja helpolla omallatunnolla.

Palataan uudelleen eilenkin mainittuun Helsingin Sanomien artikkeliin 12 myyttiä laihduttamisesta”. Minusta kyseessä ei ole mikään myytti vaan itsestäänselvyys, joka on varmaankin tuttu kaikille ylipainoisille ja laihduttamista tekeville tai sitä ajatteleville. Väite kuuluu:  ”Lihava syö enemmän kuin laiha, Eihän massa muuten säily.”

Eli lehden taustana olevat asiantuntijatkin toteavat, että myytti on totta, eli kyseessä ei ole myytti vaan tosiasia eli sivistyksellisesti fakta! Jos lihavat ja laihat liikkuisivat saman verran, niin lihavan pitää syödä enemmän kuin laihan pysyäkseen omassa painossaan. Jos lihava kuitenkin vähentää omaa energiansaantiaan, niin hän alkaa laihtua.

Toisaalta ruuan määrä ja eikä edes laatu, kuvaa saadun energian määrää. Tosin usein rasvainen ja siten laihduttajalle ei-toivottu ravinto on pääsääntöisesti erinomaista. Tästä eriarvoisuudesta mainitaan kasviskeitto, jossa on sataa grammaa kohden 30 kilokaloria, mutta samassa määrässä suomalaista lenkkimakkaraa, joka on pääsääntöisesti jauhoa, on noin 280 kilokaloria. Kuitenkin ihminen tuntee itsensä kylläiseksi vatsan täyttymisen myötä, ei siis nautittujen kalorien perusteella.

Tässä tulee esille myös käsite painoneutraali ravinto. Se tarkoittaa ruokaa jossa on korkeintaan 150 kilokaloria sadassa grammassa. Yleisesti ottaen sellaisen nauttiminen ei ole lihottavaa, sillä vihanneskeittoakin voisi syödä lähes litran jotta se vastaisi lenkkimakkarasta saatua kalorimäärää. Mutta jo tätä 150 Kcal/100grammaa energiapitoisempaa ravintoa nauttii kovin usein ja paljon niin varmaa on, että paino nousee.

Jostain kumman syystä nuo lehden artikkelin asiantuntijat väittävät, että laihat ihmiset välttelevät paljon energiaa sisältävää ruokaa, mutta ylipainoiset ihmiset puolestaan pitävä nimenomaan kaloripitoisista ruuista. Mitä rasvaisempi niin sitä parempi, sanoin Oscari omasta minästään ja parhaimmista juustoista!