Dieettipäivä 146

On se ihminen vaan kummallinen eläin, ja minä itse edustan sitä kaikkein oudointa osaa. Nyt varmaankin kaivataan perusteita moiselle väittämälle?

Eilen kerroin Venäjän vallankumoukseen liittyvistä lukemisistani. Joten oudosti pidin enemmän Engmanin ja Erikssonin kirjasta, joka kertoi John Reedistä kuin Johan Reedin kirjoittamasta teoksesta, jonka hän itse asian kokeneena on kirjoittanut. Reedin kirja on mielenkiintoinen, elävästi kirjoitettu ja innostunut kuvaus noista lokakuun vallankumouksen päivistä. Kun taas professorit ovat kirjoittaneet kuvaihkosti tieteellistä tekstiä. Jotenkin mieleni vetää kummasti tuonne kuivan ja joidenkin mielestä tylsien ja uuvuttavien tutkimusten pariin. Ovathan tunnetusti puiseviksi mainitut pitäjänhistoriat eräänlaista mielilukemistoani.

Mutta on päivässä muutakin tapahtunut, eli merkkipäivien viettäminen vain on jatkunut. Eilen juhlimme veljenpoikani pojan 7-vuotista taivalta. Hänelle vein lahjaksi perinteisen rannekellon, jotta oppisi tajuamaan kellonaikojen merkityksen. Juurihan Kauppakamarin tutkimuksessa todettiin, että nykyiset nuoret eivät tunne edes kelloa. Heiltä puuttuu myös kyky vastata puhelimeen asiakaspalvelutilanteessa ja kyky tulla töihin säännöllisesti jokaisena arkipäivänä. Tällä teolla innostan nykyistä esikoululaista ja tulevaa ekaluokkalaista suoriutumaan keskimääräistä paremmin elämässään.

Tänään oli sitten vuorossa Kotijuopon 50-vuotisbileet. No, meitä juhlijoita oli tasan neljä, mutta pidot olivat sitä paremmat kuin ei liika väki haitannut liikkuvuutta. Syntymäpäivälahjaksi hänelle vein ison laatikollisen kiviä, ihan oikeita kaupasta ostettuja kiuaskiviä. Olihan hän viimeksi tavatessamme pohtinut kiukaan kivien vaihtamista, olivat jo liian löylytettyjä. Sankari oli tyytyväinen, jossa pihasaunassa saa paremmat löylyt kuin pirttisaunassa, ja varmaan lautakunnan arvoisalla varapuheenjohtajallakaan ei ole asiaan mitään huomautettavaa? Tuo pihasauna on vanhan navettarakennuksen yhteydessä ja rakennettu ja reilusti ennen sotia. Eli siis aikaa, jona dinosaurukset elivät maan päällä.

Merkittävää kuitenkin on, että pidin itseni kurissa kummankin juhlan viettämisessä. Maistoin teelusikallisen voileipäkakkua ensimmäisissä juhlissa ja toisissa me saman moinen pieni pala täytekakkua. Molemmat olivat kotitekoisia ja siten maistamisen arvoisiksi mainittuja.

Mutta kaikkein tärkeintä on tietenkin ylen areenan kolme ohjelmaa Barokista. Niistä olen jo muistaakseni ennekin virttä veisannut, mutta ne on nähtävä. Ainakin minulle ne olivat muistojen palautusta, sillä lähes kaikilla paikoilla ole vieraillut minäkohtaisesti. Nuo tunnin mittaiset ohjelmat voi katsoa:

Osa 1: http://areena.yle.fi/video/1311355467906

Osa 2: http://areena.yle.fi/video/1311959679915

Osa 3: http://areena.yle.fi/ohjelma/1567391

Nautintoa voi täydentää kuuntelemalla esim. Particia Petibon, loistavan sopraanon barokkimusiikkia youtubesta. Tässä esim. hän laulaa Rameauta: http://www.youtube.com/watch?v=rzdJl5p0siQ&feature=results_main&playnext=1&list=PL07D5C89A8537E003

Jos vielä saataisiin toimimaan Yoytuben video, Jossa Patricias Petibon sopraanona ja kohtaus on toinen osa opperasta Ystävälliset intiaani ja kysessä villien neljän tulo:

http://www.youtube.com/watch?v=C2OQ8GpCIWw&feature=related eli tässä musiikkia josta todella pidän ja sillä nautiskelen.