Tämä päivä ei ihan toiminut suunnitelmieni mukaan.
Sattuneesta syystä lastenhoito venähti aina tämän päivän jälkimmäiselle
puoliskolle saakka. Pienin vempele valvotti vanhaa miestä kovin paljon keskellä
yötä ja se kostautui mitääntekemättömyytenä päivän puolipäivän jälkeisellä
puoliskolla. Eli en siis ole tehnyt yhtikäs mitään, olen vaan nukkunut
iltapäivän ja vetänyt unta puserooni. Oli lasten hoitaminen vaan niin
perusteellisen raskasta. Toki sain kehujakin. Isommat neidit totesivat, että
tein hyvää ruokaa kuten olen ennenkin tehnyt. Se tietenkin lämmitti suuresti
sydäntäni. Kehu maistuu aina, joa varsinaista ruokaa enemmän.
En siis ehtinyt räpiköimään kotikylän altaaseen
sillä kilpailussa luetaan suoritukseksi vain ja ainoastaan samassa uimahallissa
uidut metrit. Ja uidut metrit ratkaisevat. Nyt olen jäljessä aikataulustani ja
syynä tämä päivä. Pitäisi olla taitettuna matkaa 14 * 3 km eli 42 kilometriä ja
nyt takanani on vain 40.35 kilometriä. Puuttuu siis kokonaista 1,25 kilometriä.
Jos tuon jakaa tulevan viikon kuudelle päivälle niin jokaiseni pitäisi
räpiköidä vähintään 200 metriä yli asettamani tavoitteen.
Yhteensä olen kisan kuluneen 14 päivän aikana
kuluttanut 14.033 kilokaloria ja saanut saaliikseni yhteensä 5020
MET-minuuttia. Tämä ylittää hyvin tieteilijöiden asettamat tavoitteet eli viikoittain
pitäisi ansaita 500-1000 MET-minuuttia kestävyystyyppisessä liikunnassa.
Kaikesta huomitta, tai juuri siksi, olen tyytyväinen itseeni. Eli aina pitää
löytää jotain positiivista omasta minästään ja minä löydän aina omastani ja
paljon!
Päivän saaliiksi tulee myös erilainen kuva
Washingtonin kirjeenvaihtajalta tämän kevään kirsikankukkien loistosta Maan
ensimmäisen presidentin George Washingtonin mukaan nimetyn muistomerkin
ympäristön kirsikankukkamerestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti