Tapaaminen 20 ja dieettipäivä 144

Kesää odotellessä Lumpeen kukka, kuvaajan Teresa Lehikoinen.

Tänään oli hienoa ja monin tavoin mielenkiintoinen tapaaminen. Keskeisenä teemana oli laihduttajan minäkuva ja sen rakentamisen ongelmat. Miten ympäristö reagoi laihduttajaan ja miten laihduttaja ottaa huomioon ympäristönsä reaktiot. Keskustelu oli monipuolinen ja minä ainakin nautin tilanteesta ja soljumisesta eteenpäin. Tietenkin sekoilin kaikilla mahdollisilla mielipiteilläni asioiden kulkuun, ja taisi niitä asiattomiakin mielipiteitä olla mukana joukossa.

Minusta ryhmän toiminta on vaan niin hienoa, että kuinka kukaan ihminen voi laihduttaa ilman ryhmän olemassaoloa? Minusta ei moinen onnistu kenenkään kohdalla ilman ryhmää. Tietenkin ryhmällä pitää olla oma innostunut vetäjänsä, joka saa ryhmän räiskymään omalla persoonallisuudellaan ja vahvalla ammattilaisen otteella. Onneksi meillä tuolla Hoikistamossa on Anne, joka on juuri kaikkea mitä ryhmän leaderilta vaaditaan. Olen siis enemmän kuin tyytyväinen illan tapahtumiin – jälleen kerran. En muuten ole vielä pettynyt yhteenkään tapaamiseen, johon olen osallistunut.

Mutta kyllä vanha ammatti vainoaa aina, sillä mihin seepra pääsee viiruistaan? Itse olen näköjään toiminut taas monasti opettajana, kuten yleensäkin tuppaan tekemään. Olenhan päässyt saarnaamisessa on viimeiseen Helsingin Sanomien artikkelin ”12 myyttiä laihduttamisesta” myyttiin, joka on ”Jos vähennän syömistä, keho menee säästöliekille ja nappaa kaiken energian niin, että lihon taas”.

Tämän myytin lehden asiantuntijat sanovat olevan totta. Sillä jos ihminen laihduttaa ja hänen painonsa laskee, niin silloin elimistö menee säästöliekille, koska se saa ravintoa vähemmän kuin ennen. Myös laihduttajan oma kylläisyyttä ja nälkää säätelevä hyvin monimutkainen ja vielä ehkä vajavaisesti ymmärretty hormonijärjestelmä sopeutuu muuttuneeseen tilanteeseen eli laihtumiseen. Se pyrkii vastustamaan muutosta eli painon putoamista. Tämän tähden ihmiset ovat varhaisissa yhteiskunnissa selvinneet enemmän kuin hyvin ja meidän oma elimistömme ei ole vielä tullut nykyaikaan vaan laahaa hyvin paljon perässämme.

Tutkimusten mukaan tuo ilmiö vaivaa ihmistä ainakin vuoden sen jälkeen kun hän on laihduttanut, eli tämä korostaa painonhallinnan roolia, sillä paino nousee kovin helposti kun laihduttaja kasvattaa ravintonsa kalorimäärää laihtumisjakson jälkeen. Eli pitää slankata ja sitten vielä slankata, mutta hallitusti ja eikä saa lopettaa vielä ihannepainon jälkeenkään, vaan pitää huolehtia ainakin vuosi tiukasti painostaan.

On siinä urakkaa kerrakseen, ja vielä sitä on edessä todella paljon!

Helsingin Sanomien asiantuntijoina tässä artikkelissa toimivat:

-       Tohtori Susanna Angle, syömishäiriöihin erikoistunut psykologi Psykologikeskus ProMentesta,

-       Tuija Pusa, ravitsemusasiantuntija Sydänliitosta,

-       Professori Mikael Fogelholm, ravitsemustieteen professori Helsingin yliopistosta,

-       Erikoislääkäri Timo Sane, sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri Hyksin Endokrinologian klinikalta ja

-       Professori Pertti Mustajoki,  lihavuustutkija.