Dieettipäivä 164 B

Tässä hattulalaisten vastaus kirjavisaan.

Vastasin haasteeseen. Kerroin tietoni. Kirjavisasta oli taas kyse. Pitkään mietin. Torstaista asti pohdin. Kun tänään yksi ja kaks äkkäsin. Vastaus ei ollut vaikea. Vaati hauduttelua. Pähkäillä piti. Vaan tuli kuitenkin. Tuttukin oli. Olen se jokus lukenutkin. Tässä vastaus. Lähetin se juuri. Kaikkinen virheineen. Ei ole toki haloo suuri.

Ei se vaikea ollut, kimurantti ja mietitytti tosin.

Kieli on vanhaa, joko suomea tai sitten suomennettu.

Vaan ei niin kovin vanhaa, eli vasta 1800-luvulta,

kun kieli on kehittynyt. Kyse ei voinut olla

vuoden 1759 suomennos, joka tehtiin vuonna 1734

ilmestyneestä lakikokoelmasta.

Se oli vielä näytteenä olevaa moniselitteisempää kieltä.

Mutta kuka oli Kemppisen Jukka, ehkä 1800-luvulla.

Tässä tietenkin auttoi juuri mennen janakkalalaisen

suuren miehen Kustaa Paturin 200 vuotisjuhlien

vietto. Hänen syntymästään siis. Hänkin kirjoitti

jotain oikeudenmukaisuudesta ja jopa valtakunnan

laeista.

Mistä hän sai virikkeensä lehtijuttuihinsa? Mistä

tulivat hänelle esikuva moninaiset?

Eräs oli tietenkin Hattulan eli lähipitäjän suuri poika,

salilla ja patsaalla kunnioitettu. Pitävät useat

Kustaata tunnetumpana, Ehkä ihan syystäkin.

Mutta jos kuolee Wiipurissa, eikä oikeiden ihmisten Hämeessä,

niin on vähän asiansa petturi, eikä ihan vähän olekkaan.

Pilakirjoituksia se tietty on ja sivulta 24.

Perän kuulutus on nimeltään. Ja tekijän Jaakko Juteini.

Eli Jak. Juteini. Pilakirjoituksia. Viipurissa präntätty

vuonna 1816.

Tässä tietoni mun. Mutta Paturin Kustaasta voisin kertoa

enemmänkin. Mies oli paikallaan, hämäläinen ja oikeudenmukainen.