lauantai 31. maaliskuuta 2012

Dieettipäivä 169 ja sairaalapäivä 2


Lääninlasaretti,osasto 4B, huone 14, minun punkkani ja juomapulloni!

Tällä ollaan ja olosuhteisiin nähden ja eritoten eiliseen verrattuna olo on kuin kirkkoruhtinaalla, sillä täällähän potilasta pidetään kuin piispaa pappilassa. Se on synonyymi erittäin hyvälle huolenpidolle ja hoivaamiselle.

Kaikki siis alki elisenä päivänä kun olin uinut 2,2 kilometriä ja aikaa oli kulunut1:19. Tulin altaan matalaan päähän ja olin menossa ottamaan juomapuollosta huikat. Kutenkaan vasen jalkani ei suostunut toiminaan tavanomaisesti ja samassa tunsin vasemman kädenkin temppuilevan. Yritin lähteä pois altaasta, sillä olisin vajonnut pinnan alle, jos olisin ollut syvemmällä ja en olisi saanut kiinni . Pääsinkin kuiville muiden kanssauimareideni avustuksella ja oman osansa teki tietenkin myös hallin valvoja.

Lyyhistyin lattialle, tai yrittivät minut siihen laskea ja pääni alle asetettiin tukea. Mutta melko pikaisesti toimintakykyni palasi kohtuullisessa määrin. Saatoin siten siirtyä pesuhuoneen puolen penkille istumaan. Jos heikotus olisi uusinut, niin penkki olisi ollut riittävän pitkä myös tällaisen mastodontin lepuuttamiseen. Soittivat tietenkin hätäkeskukseen ja itse juttelin kunnostani. Päättivät sitten hätäkeskuksessa lähettää pirssin äijää noutamaan. Pojat tulivat, pistivät äijän lankoihin ja konsultoivat keskussairaalaa. Päivystävä neurologi määräsi kääkän vietäväksi tarkempaan syyniin.

Kiitokset ambulanssin ja hätäkeskuksen henkilökunnalle. Olen otettu hienosta toiminnasta.

Täällä keskussairaalassa eli entisessä lääninlasaretissa minusta on idetty todella hyvää huolta. On tutkittu, mitattu, verta otettu ja tietokonetomografioitu. Voiko edes parhaassa hotellissa odottaa, että vuoteen viereltä tullaan kysymään toiveita aamiaisesta jne.? Lisäksi henkilökunta pahoittelee jo ennakolta, että joku tuntuu tai sattuu kun ottavat kokeita. Vaikka ei todellisuudessa oma tuntuaisti kerro asiasta yhtikäs mitään.

Mutta toistaiseksi diagnoosini on kaikkien kokeiden jälkeen se, että kyseessä oli aivoinfarkti, joka yritti toteutua, vaan ei toteutunut eli päässyt lävitse suojavarustukseni. Kiitos Marevan-lääkitykseni. Yksi peruslääkitykseeni kuuluva lääke on poistettu, sillä se on alentanut pulssiani liiaksi. Se ei tarvitse pysyä moisella tasolla, vaan saa kohota. Eli liikunta on vahvistanut minua.

Tietysti olen toitottanut paljon laihtumistani. Jokaiselle joka vain viitsii kuunnella, tai on pakko kuunnella. Ja selitys moiseen on hyvä, se slankaaminen Slankan avulla. Ja tietenkin vertaistukiryhmä, jota ansioituneesti vetää Anne upealla tavallaan. Nyt vaan tuli tämä lääninreissu pahaan tilanteeseen. En pääse kuuntelemaan huomenna täti Open ja koko muun kuoron konserttia, vaikka se tuolla kännykän monitorissa huomenissa tekemisissä onkin. En myöskään taida päästä maanantain, siis tulevan, tapaamiseen, vaikka sitä kovasti haluan ja odotankin. Ilman koko tukiryhmääni ja Slankaa saattaisin olla todellakin Oscari Olematon, Nollakatu nolla, ja siinä se olisi.

Jatketaan huomenissa.

2 kommenttia:

  1. Huii kauhistus!!! Minä jo kovin ihmettelin, kun et ollut yleisössä ja mieleeni tuli, että nyt on Oscari kevätlenssussa. Mutta että näin hurjaa!!! Lepää rauhassa ja parane pian! Onneksi selvisit säikähdyksellä, mutta huhuh! Konsertti meni upeasti ja uusia on tulossa. Itsekään en pääse riiheen huomenna, sillä politiikka kutsuu, mutta pääsiäisen jälkeen taas. Voimia ja tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Oli todellakin onni myötä. Pääsin säikähdyksellä. Lääkeitä on vähennetty ja sykemittari toimii, vaan en osannut ymmärtää sykkeeni alhaista tasoa.
    Onneksi olen harrastanut liikkumista ja onneksi painosta on pudonnut kohtuullisesta. Arvaa vaan, olenko saanut sukulaisiltakin huomiota entisestään hoikistuneesta minästäni? Siis täällä sairaalassakin. Ja olen itsekin tyytyväinen kun vatsa ei pömpötä aamutakissa, vaan saan sitoa se kohtuullisen tiukasti ja omasta mielestänikin se on tosi OK!
    Kiitos siitä kuuluu ryhmälle ja Annelle, ilma tuota kokonaisuutta en olisi näissä mitoissa, ja nyt on hyvä jatkaa.

    VastaaPoista