sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Dieettipäivä 163


Oulussa Eino Leino aloitti kolunkäyntinsäja jatkoi Hämeenlinnassa.
Tänään on siis virallinen lepopäiväni Ui kuntoon kesäksi -projektista. Tosin eilinen oli olosuhteiden pakosta, ihan omasta halusta ja syystä kuitenkin, myös vapaapäivä polskuttelemisesta. Jotenkin tämäpäibä on siis mennyt. Lukemalla Eino Leinon elämästä ja harrastamalla sosiaalista kanssakäymistä täkäläisten sukulaisteni kanssa. Se nyt vaan on tärkeätä – sekin! Niin ja korjasinhan kirjailijan itse havisemat virheet oikolukuprojektissa. Tosin meni siinä muutama muukin piste, pilkku tai kirjain. Toisaalta poistaen ja toisaalle lisäten. Mutta nyt enää puuttuu kirjasta kannet ja sen lähettäminen sähköisesti kustantajalle.

Olen edennyt hitaasti Mestarin tekstissä, sillä Hannu Mäkelän teksti Eino Leinosta on runollisen kaunista kerrontaa. Ei se proosarunoa ole, vaan kauniisti soljuvaa runoa, joka on kirjoitettu proosan muotoon. Pari kesää sitten nähdyn Hauhon kesäteatterin näytelmä, jonka oli kirjoittanut Pertti Järvinen, perustui juuri lukemaani pitkähköön kuvaukseen Leinon kesästä 1914. Tuon loppukesän ja alkusyksyn, Ensimmäisen maailmansodan syttymisen aikaan, Leino vietti Hämeessä ja Luopioisissa eli Kukkian järven saaressa yhdessä Sulo ja Hella Vuolijoen kanssa. Siis kaukana pahasta maailmasta, johon syttyneen sodan meteli kuitenkin ulottui ja sinne jopa vaikutuksensa kantoi. Ehkä suurin ja tärkein teko tuolla saarella oli Suomen kulttuurihistorian kannalta Leinon runon Nocturne synty:

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
Kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhoutuu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.
Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

Pitää toki tunnustaa ja ihan avoimesti sen teen, että olen jonkinmoinen Eikan tykästyjä ja omistan esim. Leinon kootut teoksen 15 osaisena sarjana. Mutta me läskit tai entiset läskit olemme aina sympaattisia ja sosiaalisia ihmisiä, joten me pidämme niin Eino Leinosta kuin Slankalla slankaamisestakin. 

Tuossa jäljempänä on osoite Vesa-Matti Loirin tulkitsemaan Nocturneen.

http://www.youtube.com/watch?v=KIH0p67uR_M

Myös Katri-Helena on tehnyt oman tulkintansa tuosta runosta. Säestäjänä hänellä edesmennyt miehensä Timo Kalaoja:

http://www.youtube.com/watch?v=wIt62UrIjtg

Itse en oli kumpaankaan tulkintaan kovin ihastunut. Vesku vääntelee liikaa tekstiä ja pilaa kiemurtelullaan runon kauneuden. Katri-Helenan ääni ei vaan ole riittävä. Runon sävellys ja sovitus on molemmissa Tapio Wesslinin. Myös CajChydenius on säveltänyt runon, mutta se sävellys on yksinkertaisesti groteski.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti